Työeläkeikä – keksitty ikä
Työntekijöiden eläkeikä perustui aikoinaan tilastolliselta pohjalta ihmisen kuntoon ja terveystilanteeseen. Eläkkeelle pääsy oli muutama vuosikymmen sitten vielä yleisesti 65 vuotta. Elintason kasvaessa päätettiin alentaa eläkeikää parilla vuodella. Yleisen eliniän lisääntyessä ja ihmisen terveystilan kasvaessa osa eläkkeelle siirtyneistä ja siirtyvistä haluaakin osallistua työtoimintaan.
Helsingin Sanomissa (6.11.2013) uutisoitiin Tilastokeskuksen tutkimus ikääntyneiden työhön osallistumisesta. Uutisen mukaan Suomessa lähes puolet 60–64-vuotiaista on vielä töissä. EU-maissa tämä keskiarvo on kolmasosa vastavasta ikäluokasta. Saman uutisen mukaan eläkkeellä olevista 65–74-vuotiaista noin joka kymmenes on jollakin tapaa ansiotyössä.
65 vuotta täyttäneitä on Suomessa 1,2 miljoonaa. Heistä noin kolmannes tarvitsee hoitoa tai hoivaa tai on hoitolaitoksessa. Puoli miljoonaa viettää eläkkeellä aikaansa golfaten, matkustaen, konserteissa, eläkeläiskerhoissa, ja kolmanneksella olisi työhaluja omalla alallaan lähinnä täydentävinä ja keikkatyöntekijöinä.
Ongelmana on miten saada työnantajat ja työhaluiset eläkeläiset löytämään toisensa. Tämä asia ei ole ammatista kiinni.
Keskustelin äskettäin erään telakalla työskennelleen eläkkeelle jääneen levysepän kanssa. Hän kertoi, että istui vähän aikaa kotona, mutta ei kestänyt toimettomuutta, vaan hakeutui lehdenjakajaksi.
Toisena esimerkkinä on eläkkeelle tässä kuussa jäävä rakennustarkastaja. Hän haluaa hyödyntää vuosien varrella kertynyttä osaamistaan, joka syntyi vaativassa rakennustarkastajan tehtävissä. Kunta tai rakennuttaja voi ostaa hänen työpanostaan erikseen tehtävällä työsopimuksella.
Työoikeuden professori Seppo Koskinen sanoo, että työoikeuslaki ei estä työn tekemistä. Ongelma on, että 68 vuotta täyttänyt putoaa kaikesta työlainsäädännöstä pois. Vain verottaja huomioi asian.
Oma työurani alkoi yliopistolla fysiikan assistenttina. Täältä siirryin Työterveyslaitokselle tutkijaksi asiantuntija-alueenani fysikaaliset työympäristötekijät. Alkuvaiheessa jo tuotiin esille, että minulla on eläkeikä 63 vuotta. Ajatus eläkeiästä tuntui oudolta. Näin meni 20 vuotta melun, valaistuksen ja ilmastointiasioiden ratkaisemisessa eri yrityksissä, pienissä ja suurissa.
Yritin saada itselleni vapautta työnkuvaani ehdottamalla osastolleni sisäistä yrittäjyyden mallia. Ei onnistunut. Koin itseni erittäin motivoituneeksi työhöni. Ymmärsin, että ison talon kankea järjestelmä ei sopinut minulle. Perustin oman yrityksen 54-vuotiaana.
Jos olisin jäänyt Työterveyslaitokselle, olisin ollut jo yhdeksän vuotta eläkkeellä.
Kuntakokemusta sain ollessani Loviisan kaupunginvaltuutettuna vuodet 2009–2012.
Olen nyt entisessä yrityksessäni määräaikaisena työntekijänä uuden omistajan palkkaamana.
Olen työhaluinen eläkeläinen ja toimin asiantuntijana esimerkiksi tuulivoimalan ympäristömelun hallinnassa. Minun työeläkeikäni alkaa, kun kuuloni heikkenee oleellisesti.
Harrastuksena olen kehittämässä työhaluisille eläkeläisille verkkopalvelujärjestelmää yhdessä Turun kaupungin, Sitran ja Tekesin tukemana.
Vesa Viljanen
Kirjoittaja on 72-vuotias määräaikainen työntekijä johtavana ääniasiantuntijana Promethor Oy:ssä.
Kolumni on toinen osa kolmiosaisessa sarjassa, jossa ihmiset kertovat ikääntymisestä ja muitten ihmisten suhtautumisesta ikääntyneisiin.
Sarjan 1. osa: Mirjami Laitinen: Miltä minusta nyt tuntuu
