Uutisanalyysi: Rampa hallitus – vaikea syksy
Suomi-neidosta mahtaa nyt tuntua kamalalta; häntä johtaa
erostaan ilmoittanut pääministeri, anglosaksisen termin mukaan ”rampa ankka”,
tukenaan repaleinen hallitus. Vasemmistoliitto lähti juuri hallituksesta ja
EU:hun on pääministeri Jyrki Kataisen lisäksi pyrkimässä mepiksi kaksi
kokoomusministeriä, Henna Virkkunen ja Aleksander Stubb. Se tietäisi jo viiden
ministerin menoa. – Hirmuista, sanoisi J.K. Paasikivi, Kokoomuksen
puheenjohtaja vuosimallia 1934–36.
Aika on nyt niin vakava, että ”hevosmiesten tietotoimistoakin”
kannattaa kuunnella korva tarkkana. Hevosurheilu-lehden päätoimittaja Jussi
Lähde sanoi 7.4.2014 MTV:ssä viisaasti, että se, että puoluekokous valitsee
maalle pääministerin, ei oikein sovi Suomeen.
Ajatus kulkee niin, että pääministerinä pitäisi olla vaalit
voittanut puheenjohtaja! Olisi kansan tahto mukana. Nyt koko muu Suomi katsoo
voimattomana lauantai-iltana 14.6. kenet kokoomuksen muutama sata
puoluekokousedustajaa Lahdessa taputtaa meille pääministeriksi.
Jos hallituksen ovi käy kuin hollituvassa, ei
eduskuntavaaleja pidä vääntää pääministerivaaleiksi. Äänestäjät siinä pettyvät.
KATAINEN VALITSI ns. Vanhasen mallin; Matti Vanhanen erosi
keskustan puheenjohtajan ja pääministerin paikalta vuotta ennen 2011
eduskuntavaaleja. Tilalle valittiin Mari Kiviniemi, jolla piti olla vuosi aikaa
profiloitua pääministerinä ja viedä kepu vaalivoittoon. Ei vienyt, vaan
tuloksena oli rökäletappio. Onko kokoomuksen tie kepun tie!
Uutissivut pullistelevat perusteellisia analyysejä
potentiaalisista ehdokkaista. Otetaan tässä esille muutama kuntapuolen asia:
Kiviniemen hallituksen asuntoministeri Jan Pellervo Vapaavuori kaatoi viime
metreillä silloisen kuntaministeri Tapani Olavi Töllin ajaman parlamentaarisen
kuntauudistuskomitean. Asiasta oli kuulemma hallituksessa jo periaatteessa
sovittu!
Tämän kevään aikana Vapaavuori on puoluemandaatin tuella
käynyt keskusteluja keskustalaisten kanssa sote- ja kuntauudistuksista. Siis
ao. sektoriministerien yli ja ohi. Vapaavuorta pidetään kovana ja kylmänä
päättäjänä, mutta hänen kanssaan voi sopia ja sana pitää. Hän on erityisesti
kokoomusoikeiston kestoehdokas.
Petteri Orpoa taas pidetään herrasmiehenä Turusta.
Kokoomuksen sisällä hänet luetaan sosiaalikonservatiiviksi. Orpo olisi siis
Kataisen linjan miehiä.
MÄÄRÄTIETOISEN Henna Virkkusen kuva sumeni, kun hän lähti
yllättäen eurovaaliehdokkaaksi. Kuntauudistus on niin iso reformi, että se
olisi vaatinut ihan toisen tyyppistä sitoutumista. Nyt hän on paitsi kunta-
myös liikenneministeri, ja pyrkii vielä Brysseliin.
Kokoomus on koolla Lahdessa 13.–15.6. eli samassa
kaupungissa, jossa keskusta teki vuonna 2010 kohtalovalintansa.
Demarit sen sijaan pitävät puoluekokouksensa
Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella jo 8.–10. toukokuuta. Heidän
puheenjohtajakilpailunsa jää pakostakin kokoomuksen varjoon, vaikkei maan
kannalta ole lainkaan yhdentekevää kuka valtiovarainministerinä istuu.
Nyt vain tarkkana seuraamaan Jutta Urpilaisen ja Antti
Rinteen talouspolitiikan linjanvetoja. Tosin demarien päätarkoitus taitaa olla
kaikin keinoin yrittää katkaista puolueen ikuiselta tuntuva tappiokierre.
JA JOTTA valtakunnallinenkin jännitys säilyisi, politiikan
välitilinpäätös tehdään toukokuun lopun EU-vaaleissa. Tarjolla on kaikkea
Kreikasta Natoon.
Suomi-neito varmasti pidättelee henkeään. Pitävätkö
sote-päätökset? Entä kehysriihen leikkauspaketti? Kasvupaketti? Pysyvätkö
vihreät hallituksessa mahdollisen Fennovoima-päätöksen jälkeen? Ja mikä on
Venäjän politiikka ja sen vaikutus kauppaamme?
Samaan aikaan kun me muut taaperramme vatsa jännityksestä
kuralla päivästä toiseen, Jyrki Katainen siivoaa pääministerin
työpöydänlaatikoita mielessään uusi sivu elämässään. Se on inhimillistä.
Juhannuksena pitäisi politiikan uudet palikat olla koossa.
Virallisesti koko hallitus eroaa pääministerin mukana, ja riippuu varmasti
uudesta vetäjästä käydäänkö jonkinlaiset minihallitusneuvottelutkin. Vaarana
tietysti on, että pullonhenki karkaa!
Syksystä ei missään tapauksesta tule helppoa, kuten
presidentti Sauli Niinistökin ennusti.
Hannu Lehtilä
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 5/2014
