Voidaanko homekoulut oikeasti pelastaa?
Kuntaliitto, Rakli ja Rakennusteollisuus saivat viime
syksynä valmiiksi oman mallinsa elinkaarisopimuksiksi. Tarkoitus oli
yhteistoiminnassa ja laajan asiantuntijajoukon avustuksella käydä läpi
elinkaarimallien karikot ja syventää yhteistoimintaa ja luottamusta eri
osapuolten kesken merkittävissä talonrakennushankkeissa.
ELINKAARIMALLISSA tilaaja ja palvelun tuottaja, eli yleensä
rakennusliike, sopivat isohkon hankkeen yhteisestä toteuttamisesta ja
ylläpidosta määräajaksi. Yleisimmin aika asettunee 10–20 vuoden välille.
Keskeisenä elementtinä tähän liittyy rahoituksen hankkiminen, ja yhteisessä
projektissamme rahoituksen asiantuntijana toimi Kuntarahoitus Oy:n tytäryhtiö
Inspira Oy.
ULKOPUOLISEN rahoittajan mukana olo luo tilaajalle eli
kunnalle tai kuntayhtymälle selvästi monipuolisemman mahdollisuuden hankkeen
toteuttamiseen ja ennen kaikkea tarvittaessa hyvinkin nopeaan ja
oikea-aikaiseen toteutukseen.
Kuntakenttä tulee velkaantumaan tämän vuosikymmenen loppuun
mennessä erittäin paljon. Mikäli välttämättömät kuntien palveluihin liittyvät
hankkeet toteutetaan normaaleina budjettihankkeina, luulen, että
investointitaso kunnissa ja kuntayhtymissä jää todella matalaksi.
Elinkaarimallissa tulevat käyttäjät maksavat oman osuutensa
kustannuksista tulevina vuosikymmeninä. Minusta tämä on
yhteiskuntapoliittisesti oikein, sillä asiassa toteutuu käyttäjä maksaa
-periaate. Ja korjausvaje kuntien kiinteistöissä on muodostunut jo liian
suureksi, mistä jatkuvat kosteus- ja homeongelmat ovat konkreettisena
esimerkkinä.
Samaan aikaan kun osapuolet selvittivät elinkaarimallia,
toimi yksityinen Granlund Oy omalla tahollaan. Yhtiö selvitti koulujen
käyttökustannuksia ja sitä, mistä käyttökustannukset käytännössä muodostuvat.
Kärjekkäimmät esimerkit käyttömenoista kertovat, että kunnan kannattaisi
mieluummin palkata yksityisopettajia oppilaita varten kuin ylläpitää
kouluja.
Tämähän osoittaa sen, että peruskoulujärjestelmämme on
aikojen saatossa muodostunut epätarkoituksenmukaiseksi ja ennen kaikkea
kalliiksi järjestelmäksi. Vuonna 2014 opiskellaan pääosin 1950–1960-luvulla
rakennetuissa kiinteistöissä, jotka eivät mahdollista nykykäsityksen mukaista
oppimista.
HURJEMMAT vielä olivat Granlund Oy:n selvitykset
käyttötalousmenojen säästöistä. Mikäli peruskoulumme uudistettaisiin vähänkin
tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, voitaisiin peruskoulujen käyttötalousmenoja
säästää vuodessa noin 600 miljoonaa euroa. Mikäli otettaisiin kunnianhimoinen
tavoite peruskouluverkon uudistamiselle, säästö voisi olla jopa 1 200 miljoonaa
vuodessa.
Luulen, että sivistyspuolen ammattilaiset pitävät mainittuja
lukuja aivan tekaistuina. Valitettavasti kuitenkaan niin ei ole, vaan ne
perustuvat olemassa olevien kiinteistöjen kustannuksiin ja uuden
tarkoituksenmukaisemman peruskouluverkon rakentamiseen. Toivon, että ainakin
edistyksellisimmät kunnat ja seudut mahdollisimman nopeasti selvittävät omat
kouluverkkokustannuksensa ja tekevät näistä tavattoman havainnollisista
selvityksistä myös johtopäätöksensä.
NYRKKISÄÄNTÖNÄ voidaan pitää sitä, että kunnassa tai
kaupungissa voidaan pelkästään peruskoulujärjestelmää uusimalla ja uudelleen
investoimalla säästää käyttötalousmenoja yhden veroprosentin verran. Siitä olen varma, että ainakaan kunnan yleis-
ja talousjohto sekä kiinteistötoimesta vastaavat henkilöt eivät sano suoraa
päätä ei näin houkuttelevalle tarjoukselle.
Kyllä, kiinteistöt voidaan pelastaa. Houkutteleva näköala on
rakentaa kokonaan uusi kiinteistö eikä kipuilla vanhojen kanssa.
Tarmo Pipatti,
toimitusjohtaja
Rakennusteollisuus RT ry
Kirjoittaja on aiemmin toiminut Jyväskylän maalaiskunnan
kunnanjohtajana ja Lahden kaupunginjohtajana.
Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 4/2014.
