Mielipide: KHO:n ratkaisu 2018:124 Meri-Lapin kuntien ja Mehiläinen Oy:n yhteistyötä koskevassa kunnallisvalituksessa oli virheellinen
KHO teki ratkaisun kunnallisvalitukseen joka koski Meri-Lapin kuntien valtuustojen ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin päätöksiä. Valittajan perusteet olivat, että kuntien valtuustojen päätöksiä ei oltu vahvistettu kuntien hallituksissa – ainakaan osassa – ja että valtuustojen pöytäkirjat olivat vielä tarkastamatta ennen kuin varsinainen hankinta-asia siirtyi sairaanhoitopiirin hallituksen käsiteltäväksi. Tämän totesi myös sairaanhoitopiirin johtaja päätösesittelytekstissään sairaanhoitopiirin hallitukselle.
Valittaja vetosi myös kuntien valtuustojen päätösten lainvoimattomuuteen jota ne luonnollisesti olivatkin, sillä kuntien valtuustot tekivät yhteisyrityksen perustamista ja hankintaa koskevat päätökset vain 1-4 päivää ennen sairaanhoitopiirin hallituksen kokousta jossa hankintapäätöstä käsiteltiin. Päätökset voidaan kuitenkin laittaa täytäntöön ilman niiden lainvoimaakin. Kuntalain 143 §:n mukaan; ”Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos oikaisuvaatimus tai valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi.”
KHO perusteli hylkäämässään päätöksessä, että asiassa ei olisi tullut soveltaa kuntalain ja hallintolainkäyttölain mukaista muutoksenhakua vaan muutoksenhakuviranomaisena hankintapäätöksissä toimii markkinaoikeus. KHO perusti ratkaisunsa hankintalakiin ja sen 163 §:ään.
Hankintalain 163 §:ssä todetaan; ”Markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvaan asiaan ei saa hakea muutosta kuntalain (410/2015) eikä hallintolainkäyttölain nojalla”.
KHO jätti selvittämättä keskeisimmän peruskysymyksen eli sen, ketä hankitalaki koskee. Hankintalain 6 §:ssä todetaan: ”Tätä lakia sovelletaan 5 §:ssä tarkoitetun hankintayksikön suorittamiin hankintoihin ja käyttöoikeussopimuksiin siten kuin jäljempänä säädetään.” KHO:n olisi olettanut lähestyvän asiaa hankintalain peruskysymyksellä, mikä on hankintayksikkö joka käynnistää mm. Markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvat kysymykset.
KHO:n tulkinta asiassa oli täysin virheellinen. Ensinnäkään kunnat eivät ole juridisessa mielessä olleet hankintalain 5 §:n mukaisia hankintayksiköitä vaan sairaanhoitopiirin hallitus. Kuntien osallisuus hankinta-asiaan on koskenut vain sitä, myöntävätkö kunnat valtuutuksellaan sairaanhoitopiirille mandaattin käynnistää ko. hankintaan liittyvät toimenpiteet. Varsinaisen hankintaprosessin kanssa valtuustojen päätöksellä ei ole mitään tekemistä toisin kuin KHO tulkitsi.
Laintulkinnallinen raja menee ko. tapauksessa siinä, milloin Markkinaoikeuden toimivalta alkaa. KHO tulkitsi, että se alkoi jo kuntien valtuustojen valtuutuksesta sairaanhoitopiirille ryhtyä ko. toimenpiteeseen. Kuntien myöntämä valtuus omistajaohjauksenkin näkökulmasta on kuntalain alaista toimintaa, eikä Markkinaoikeuden arvioitavaksi kuuluva asia. Kuntien valtuustojen päätöksillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen ns. hankinta-aktin kanssa jonka suoritti sairaanhoitopiirin hallitus sen saamalla kuntien valtuustojen valtuutuksella. Kunnallisvalituksen laatija on osoittanut valituksensa oikeisiin instansseihin kuntalain ja hallintolainkäyttölain mukaan toisin kuin KHO asian tulkitsi ja ratkaisi.
Olli-Pekka Salminen
HM, väitöskirjatutkija
