Pitkäaikainen kodin ulkopuolelle sijoittaminen nostaa kustannukset kymmenkertaiseksi verrattuna lastensuojelun avopalveluihin.

Yhden vuoden laitossijoituksen kustannuksilla voitaisiin esimerkiksi järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa tai kotipalvelua voitaisiin järjestään lähes 3 000 tuntia.

Tiedot käyvät ilmi Lastensuojelun Keskusliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä selvityksestä Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät?, joka julkaistiin 2.10.2012 Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Helsingissä.

– Selvityksen tavoitteena on ollut määritellä kustannukset eri palveluvaihtoehdoille ja avata sitä kautta keskustelua ehkäisevän lastensuojelun ja avohuollon palveluiden mielekkyydestä suhteessa kalliiseen sijaishuoltoon, kertoo tutkija Antti Väisänen Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselta.

Tarve ja kulut kasvaneet pitkään

Lastensuojelun asiakasmäärät sekä kustannukset ovat
kasvaneet jatkuvasti jo 20 vuotta. Kustannukset ovat viime vuosina
kasvaneet rajusti erityisesti kodin ulkopuolelle sijoittamisen ja
kiireellisen sijoittamisen osalta. 

Sijaishuollon kustannukset olivat
vuonna 2010 jo 620 miljoonaa euroa, eli yli 500 euroa jokaista
alle 18-vuotiasta kohti.

Ehkäisevän työn ja
lastensuojelun avohuollon palveluita puolestaan voidaan tarjota erittäin
runsaasti ennen kuin niiden kustannukset ylittävät sijoituksesta
aiheutuvat kulut.

Usein tuen tarpeen riittävän varhainen havaitseminen ja kohdennettu tuki avohuollon palveluiden muodossa auttaisi lasta ja perhettä selviämään kriiseistä ennen kuin ne kärjistyvät tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on huostaanotto.

– Jos perheiden ongelmat eivät pääsisi kehittymään liian pitkälle, huostaanottojen tarve voisi vähentyä, muistuttaa puolestaan Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen.

 
Poliittinen painoarvo vähäistä

Hallitusohjelmassa vaaditaan, että kaikki toimet, joilla vähennetään huostaanottoja, on otettava käyttöön.

– Koko lastensuojelun poliittinen painoarvo tuntuu kuitenkin olevan vähäinen, vaikka siihen kuluu huomattavia summia kuntien sosiaali- ja terveystoimen kokonaisbudjetista, joko suoraan tai välillisesti.

– Ehkäisevän työn tärkeydestä kyllä puhutaan jatkuvasti, mutta silti siihen ei panosteta riittävästi. Näyttää siltä, että tässä piiloudutaan liian usein niukkenevien resurssien taakse, pohtii Heinonen.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä