Lakiklinikka: Onko asetettava kahden kilometrin suojaetäisyys tuulivoimaloiden ja asutuksen välille?
Ei ole. Kiinteää suojaetäisyyttä ei edellytetä MRL:ssa eikä VN:n asetuksessa tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015). Siten esimerkiksi kuntalaisten vaatimuksiin suojaetäisyyden asettamisesta ei tarvitse suostua.
Valtioneuvoston asetuksen mukaan ohjearvot määrittävät tuulivoimalan ja melulle alttiiden kohteiden välisen etäisyyden. Asetuksen ohjausvaikutus yhdessä STM:n sisämelusääntelyn kanssa perustuu tapauskohtaiseen ja tarkoituksenmukaiseen suojaetäisyyden mitoitukseen. Noudatettaessa asetettuja ohjearvoja ei tuulivoimaloista katsota aiheutuvan merkityksellistä haittaa.
MRL 39 §:ssä tarkoitetut yleiskaavan sisältövaatimukset ovat toki minimivaatimuksia, joita tiukempiakin ratkaisuja voidaan tehdä. Mutta millä kunta perustelisi kahden kilometrin kiinteää suojaetäisyyttä koskevan kaavaratkaisunsa, jos haitallisista ympäristövaikutuksista ei saa tukea?
Ennalta käytävien suojaetäisyyspohdintojen sijaan olennaisempaa on laatia tapauskohtaisesti asianmukaiset selvitykset tuulivoimalan vaikutuksista. Selvitysten perusteella voidaan sitten tapauskohtaisesti ratkaista kaavan sisältövaatimusten täyttyminen.
Oikeuskäytännössäkin lähdetään siitä, että tuulipuistohankkeen toteuttamisen vaikutukset tulee selvittää ja arvioida in casu siten, että sisältövaatimusten täyttyminen tulee riittävästi arvioiduksi (KHO 2013:184).
Viimeaikaisen tutkimustiedon mukaan tuulivoimaloiden häiritsevyyteen vaikuttavat muun muassa asenteet tuulivoimaa kohtaan ja huoli terveysvaikutuksista. Kunnilla on kaavoitusvalta eikä asenteiden tulisi vaikuttaa ratkaisevasti kaavoitukseen.
Tarpeeton suojaetäisyys saattaa perusteettomasti estää kiinteistöjen järkevää käyttämistäkin.
Sampsa Matilainen, lakimies, Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 13/2015
