Lakiklinikka: Onko kyse itsenäisen Suomen suurimmasta sopimusoperaatiosta?
Oikeusvaltiossa kaikille oikeustoimikelpoisille ihmisille ja yhteisöille kuuluu vapaus solmia sopimuksia. Yksi sopimusoikeuden johtavista periaatteista sopimusvapauden ohella on pacta sunt servanda -periaate. Tämä sopimuksen sitovuuden periaate tarkoittaa, että sopijakumppani on velvollinen noudattamaan sopimusta ja toteuttamaan siinä sovitut velvoitteet. Sopijakumppani ei voi muuttaa sopimusta yksipuolisesti eikä se voi vapautua vastuustaan vetoamalla omaan esteeseensä sopimuksen täyttämisessä. Sopijakumppani ei voi myöskään siirtää sopimukseen perustuvaa vastuuta kolmannelle ilman sopijakumppanin suostumusta.
Sopimuksen siirto kolmannelle voi kuitenkin saada legitimaationsa siihen nimenomaisesti oikeuttavasta lain säännöksestä. Tällaisesta historiallisesta kuntien ja kuntayhtymien sopimusmassan siirrosta on kyse nyt meneillään olevassa sote-uudistuksessa. Sopimukset siirtyvät lain säännöksen nojalla 1.1.2019 maakunnille. Alkuperäiset sopijakumppanit eli kunnat ja kuntayhtymät vapautuvat samalla vastuusta. Selvitys siirtyvistä sopimuksista on annettava vuoden loppuun mennessä. Koska kyse on valtavasta omaisuusmassan siirrosta, kuntien tulisi tehdä päätös selvityksessä ilmoittamiensa sopimusten siirtymisestä valtuustossa ja vapaaehtoisissa kuntayhtymissä ylintä päätösvaltaa käyttävissä toimielimissä. Vastaus otsikon kysymykseen on kyllä. Sopimusmassan laajuus ja tilanteen vaativuus ovat poikkeuksellisia. Kuntien, kuntayhtymien ja maakuntien massiivisen työn helpottamiseksi Kuntaliitto julkaisi toukokuussa oppaan sopimusten siirrosta sote- ja maakuntauudistuksessa. Siinä on kuvattu tiivistetysti sopimusprosessin kulku ja tuotu esiin siihen liittyviä pääkohtia. Painopiste on kunnilta ja vapaaehtoisilta kuntayhtymiltä siirtyvissä sopimuksissa.
Leena Hoppu-Mäenpää, johtava lakimies, Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 8/2017
