”Miljoonaperintö on jo suuri” – Kunta voi saada varoja yksityishenkilön tekemästä testamentista
Usein testamentti saattaa koskea perittävän omistamia taide-esineitä, jotka hän haluaa lahjoittaa kunnalle. (Kuva: Pixabay)
Myllykosken paperitehtaalla työskennellyt trukkikuski Olavi Pokki testamenttasi Myllykosken taajaman vanhuksille vajaat kolme miljoonaa euroa.
Pokki kuoli viime vuonna 95-vuotiaana. Kouvolan kaupunki ilmoitti taannoin päättäneensä perustaa säätiön huolehtimaan testamentattujen varojen käyttämisestä vanhusten hyväksi.
Vanhuksena Kouvolan kaupunki on tiedottanut pitävänsä henkilöä, joka on täyttänyt 63 vuotta.
Myös Askolan kunnassa on pohdittu viime aikoina miljoonaluokan uutista. Kunta tiedotti syyskuussa saaneensa noin miljoonan euron arvoisen perinnön.
Testamentin tekijä oli keväällä 2023 menehtynyt askolalainen yksityishenkilö. Varat on testamentin mukaan käytettävä askolalaisten vanhusten hoitoon ja virkistyskäyttöön. Näin kunta on luvannut myös tehdä.
Lisäksi Askolan kunta tiedotti, että testamentti koostuu muun muassa erilaisista kiinteistöistä sekä pelto- ja maa-alueista.
Kunta voi olla oman elämän kiinnekohta
Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas kertoo, että ei ole mitenkään täysin tuntematonta se, että yksityishenkilö osoittaa testamentissaan kunnalle varojaan käytettäväksi.
Edellä mainitut Askolan kunnan ja Kouvolan kaupungin saamat perinnöt ovat joka tapauksessa todella merkittäviä, Kangas myöntää.
– Miljoonaperintö on jo suuri. Normaali suomalainen perintö on vain muutamien kymmenientuhansien suuruinen perillistä kohden.
– Joku voi ajatella kunnan olleen oman elämän kiinnekohta, jossa on esimerkiksi omat juuret ja sitten sen hyväksi halutaan tehdä testamentti. Ja tämä on täysin mahdollista ja kunta voi saada varoja yksityishenkilön tekemästä testamentista.
Perittävällä voi olla tuhannen taalan paikka
Usein testamentti saattaa koskea perittävän omistamia taide-esineitä, jotka hän haluaa lahjoittaa kunnalle.
– Kuntien hyväksi tehdyt testamentit eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä. Useimmiten lähtötilanne on sellainen, että perittävältä ei ole jäänyt rintaperillisiä eikä rintaperillisten lapsia ja perittävän puoliso on kuollut vuosia aikaisemmin.
Kangas huomauttaa, että tällaisessa tilanteessa perittävällä on tuhannen taalan paikka pohtiessaan sitä, mikä olisi yleishyödyllinen kohde, jonne hän voisi testamentin kautta luovuttaa varojaan käytettäväksi.
– Perittävä voi sairastaa itse syöpää ja sairastuneena päättää, että hän haluaa muistaa syöpäsäätiötä testamentissaan.
Perittävän testamentissa voi näkyä hänen kiinnostuksensa kulttuuriin, tieteeseen tai taiteeseen.
Uskonnollisiin tarkoituksiin on moni perittävä halunnut antaa maallisia varoja.
– Hurskas ihminen jos on, lähetystyö voi olla silloin saajana.
Kunta voi muistuttaa merkityksestään
Perintöjen kokonaisarvoja vertailtaessa kunnat ovat saaneet huomattavasti vähemmän varoja kuin yleishyödylliset säätiöt, Kangas kertoo.
Moni yleishyödyllinen säätiö mainostaakin ihmisille mahdollisuutta jättää tietynlainen jälki testamentin kautta tulevaisuuteen.
– Erilaiset järjestöt Unicefista ja Pelastusarmeijasta lähtien ovat markkinoineet ihmisiä ajattelemaan, minne he haluavatkaan varojaan antaa testamentin kautta.
– Mitään lakiin perustuvaa estettä ei ole sille, etteikö kunnatkin voisi mainostaa mahdollisuutta muistaa niitä testamentissa.
Kunnalla on sama liikkuma-ala kuin järjestöillä ja säätiöillä.
– Myös kunnissa voitaisiin korostaa sitä, että niiden hyväksi on mahdollista tehdä testamentti ja samalla määrätä siitä, mihin tarkoitukseen testamentatut varat kunnassa tulee käyttää.
– Kohteena voisi olla esimerkiksi kunnan kirjastotoimi tai kunnallinen päivähoito, jotka voisivat hyötyä merkittävällä tavalla testamenttiomaisuudesta.
Tällainen viestintä on ihan mahdollista, eikä se ole sopimatonta, Kangas jatkaa.
– Testamentin tekemistä voi aina ehdottaa, mutta sen tekemiseen ei saa taivutella.
Serkut eivät lain mukaan peri
Valtionperintö tarkoittaa valtion oikeutta saada perintö niissä tapauksissa, joissa vainajalla ei ole läheisempiä perillisiä kuin serkkuja eikä hän ole testamentillakaan määrännyt omaisuudestaan. Serkut eivät lain mukaan peri.
Kunnat saavat osansa valtionperinnöistä omaisuuden edelleen luovutusten johdosta.
Valtion oikeuksia perintöihin valvova Valtiokonttori voi luovuttaa omaisuuden osittain tai kokonaan vainajan läheiselle henkilölle, vainajan viimeiselle asuinkunnalle ja perittävän kiinteistön myös kiinteistön sijaintikunnalle.
Tarkoitemääräykset on huomioitava
Kuntien lahjana tai testamentilla saatuihin kiinteistöihin on usein liitetty tarkoitemääräyksiä, kuten vaikkapa kiinteistön käyttäminen koulutoimeen.
Kunnalla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta poiketa niistä ehdoista, joita lahjakirjaan tai testamenttiin on kirjattu, Kangas vahvistaa.
– Kunnalle testamentissa osoitettujen varojen tai kiinteän omaisuuden voi usein liittyä määräyksiä, mihin niitä on käytettävä. Ne voivat olla toivomusluonteisia määräyksiä tai velvoittavia määräyksiä.
Yleisluontoista tarkoitemääräystä voidaan toteuttaa mahdollisesti useammalla eri tavalla. Esimerkiksi, jos virkistyskäyttöön osoitettu uimaranta on paikassa, jonne uimaranta ei sovellu, silloin voidaan edistää kuntalaisten virkistäytymistä toisella tavalla, Kangas selventää.
– Jos on ehtoja, mitkä pitää täyttää, silloin kunnan on mietittävä, voiko se ylisummaan ottaa testamenttia vastaan. Jos ehdot ovat liian ankarat kunnan täytettäväksi, kunta voi luopua vetoamasta sen hyväksi tehtyyn testamenttiin, Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas sanoo.
Jos testamentin tarkoitemääräyksen täytäntöönpano on laiminlyöty, on kaikilla, joille täytäntöönpanosta saattaa tulla etua, oikeus ajaa siitä kannetta.
– Jos on mahdottomia velvoitteita, liian vaikeita toteuttaa, kunta joutua luopumaan esimerkiksi testamenttiin sille kirjatusta omaisuudesta.
Ylipäätään irtaimen omaisuuden suhteen kunnalla voi olla vaikeuksia löytää testamentatulle omaisuudelle käyttötarkoitusta tai paikkaa.
Irtaimen omaisuuden ylläpitokustannukset voivat olla merkittävä rasite kunnalle.
– Kunnalla on oikeus kieltäytyä irtaimesta omaisuudesta. Kunnalla on oikeus poimia irtaimen omaisuuden joukosta se, jonka ottaa vastaan. Irtainta omaisuutta ei voi loputtomiin sijoittaa esimerkiksi koulujen seinille.
Lue myös:
