Jokaiselle lapselle ja nuorelle halutaan vähintään yksi harrastus.

Lasten ja nuorten harrastaminen Suomen malli, toisin sanoen harrastaminen kouluilla iltapäivisin varsinaisen koulupäivän jälkeen, ei ole tavoittanut kaikkia niitä nuoria, joita on haluttu saada mukaan.

Tarkoituksena on ollut, että ilmaisesta harrastamisesta tulisi yksi keino ehkäistä syrjäytymistä sekä taata jokaiselle nuorelle ainakin yksi harrastus. Miksikään ressukkakerhoiksi iltapäiväharrastamista ei haluta tehdä, vaan mukaan toivotetaan myös muutoin harrastavia lapsia ja nuoria.

Nuorisopalvelukoordinaattori Anna-Leena Orava Vaasan kaupungilta kertoo, että Suomen mallissa ongelmana on ollut sen tekeminen saavutettavaksi ja nuorten tietoon. Iltapäivien harrastamista ei haluta markkinoida siten, että sen kerrottaisiin tarkoittavan ainoastaan niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät harrasta mitään.

Vaasassa päätettiin perustaa Try it -kerhoja, joissa kerhojen ohjaajat juttelevat nuorten kanssa ja helpottavat kynnystä lähteä harrastamaan. Toiveena on, että pienissä ryhmissä on helpompi kertoa omista toiveista.

Osaa lapsista ja nuorista on siis kuunneltava edelleen, vaikka parhaillaan pyörivä iltapäivien harrastaminen perustuu koululaiskyselystä saatuihin toiveisiin.

Vaasan Try it -kerhojen viesti kuulu, että ”hei 7.–9. luokan nuori, tule kertomaan, mitä harrastusta haluaisit kokeilla. Suunnitellaan sen aloittamista yhdessä, me autamme”.

Joskus harrastamisen aloittamisen taustalla voi olla yksinäisyys: ilman kaveria ei haluta lähteä. Pienryhmä voi olla apuna myös tässä.

Kerhoa pitävät ohjaajat ovat menossa ainakin kahdelle koululle pitkien välituntien aikaan kertomaan Try it -pienryhmistä. He toivovat, että tapaamisten jälkeen ujoimpienkin nuorten on helpompi tulla mukaan toiveista kertomaan.

– Hyödynnämme markkinoinnissa myös nuorisopalvelujen some-kanavia, ja myös koulu mainostaa harrastusmahdollisuuksia.

Ruoanlaittoa ja kiipeilyä

Hankekoordinaattori Kaisa Salo Vaasasta kertoo, että iltapäiväharrastaminen on levinnyt kaikkiin kaupungin kouluihin ja mukana on myös yksityinen kristillinen koulu ja valtion koulu.

Harrastuskerhoja on 86 ja niissä 1 200 osallistujaa.

– Suosituimpia teemoja ovat ruoanlaitto, liikunta, kuvaamataito ja käsityöt.

Kiipeilykerhoon olisi ollut paljon enemmän tulijoita kuin voitiin ottaa mukaan. Yhteistyökumppanit ovat mukana, ja kouluille on saatu muun muassa keppihevoskerho. Luontoon puolestaan vielä metsäsalapoliisikerho.

Kunnat rohkeammin liikkeelle

Ilmaiskerhojen ulkopuolelle jääviä lapsia ja nuoria pyritään tavoittamaan pilottihankkeessa, jonka on määrä alkaa ensi vuonna muutamassa kunnassa.

Siinä pyritään selvittämään ja poistamaan haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten harrastamisen esteitä.

Harrastamisen ulkopuolelle jääneistä nuorista muistuttaa myös Icehearts, jonka tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä joukkueurheilun avulla.

Toiminnanjohtaja Teemu Vartiamäki Iceheartsista huomauttaa järjestön tiedotteessa, kuinka hän ei voi välttyä ajatukselta, että yhteiskuntana hiljaa hyväksyy osan porukan tippumisen kelkasta, tässä tapauksessa harrastamisesta.

– Tästä meidän tulisi yhteiskuntana puhua enemmän. Muutoin erittäin kunnianhimoinen ja arvokas harrastamisen Suomen mallin tavoite hyytyy tarjoamaan kivoja lisäharrastuksia lapsille, jotka jo muutoinkin harrastavat ja voivat hyvin.

Hän toivoo, että harrastamisen Suomen mallin toteutuksessa kunnat lähtisivät rohkeammin ja ensisijaisesti etsimään ratkaisua siihen, että jokaisella lapsella olisi ensin yksi mieluinen harrastus.

– Tämän jälkeen harrastuspaletti laajentukoon tarjoamaan mielekästä ja erilaista harrastamista myös niille nuorille, jotka jo muutoin ovat aktiivisia harrastajia. Painopisteen tulisi olla haavoittuvassa asemassa olevissa lapsissa, jotka eivät yleisesti ole osallisia harrastamisesta, Vartiamäki huomauttaa.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*