Miten kulttuurisen vanhustyön käy maakuntauudistuksessa? – Kuntaliiton Myllärinen: ”On istuttava samaan pöytään sopimaan”
Kuva: Ville Miettinen
Lohjan kaupunginorkesteri toi syksyllä valoa sipoolaisiin kyliin yhteistyössä Lival Oy:n, Porvoonseudun musiikkiopiston ja Sipoon kunnan Ikääntyneiden palvelujen kanssa. Kyläkonsertteihin kutsuttiin erityisesti iäkkäitä kuulijoita, joille matka kaupunkien kulttuuritapahtumiin on liian pitkä. Konserteissa nautitaan musiikista, kahvista, ihmisten tapaamisesta ja tanssistakin. Kuvassa musisoivat Erkki Liikanen ja Leppälä Band.
Miten käy kulttuurisen vanhustyön, jos jatkossa maakunta vastaa sote-palveluiden, kuten hoivan, järjestämisestä ja kunta kulttuurista? Voidaanko nykyisin toimivat yhteistyön mallit säilyttää? Keskustelu tästä on vielä käymättä, sanoo Helsingin kaupungin kulttuurisen vanhustyön suunnittelija Jenni Räsänen tuoreessa Kuntalehdessä.
Kulttuurisen vanhustyön synergiaa on haettu 13 kunnan voimin AILI-hankkeessa, jota opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut.
Kulttuurisessa vanhustyössä olennaista on, että sosiaali- ja terveystoimi ja kulttuuritoimi osallistuvat siihen tasa-arvoisina.
Jenni Räsäsen huoli on, että selkeää vastausta ei ole esitetty siihen, mikä taho hoitaa vanhusten palveluja, jos sote- ja maakuntauudistus toteutuu suunnitellusti.
– Puhutaan, että ikääntyneiden palvelut kuuluvat jatkossa maakunnalle. Mutta mitä se tarkoittaa kulttuurin ja liikunnan näkökulmasta? Kun kunnalta lähtee iso rahamäärä pois, kunta lähtee miettimään, kenelle tuottaa palveluja. Missä rajat kulkevat, on vielä keskustelematta, Räsänen sanoo.
Hyte vaatii yhteistyötä
Aktiivista kulttuurista vanhustyötä tehdään monissa kunnissa. Kuntalehti vieraili marraskuussa Sipoossa, jossa on onnistuttu yhdistämään musiikkiopiston ja orkesterin tarjonta kunnan tarpeisiin, ja verkostojen avulla yhteistyöhön on löytynyt myös tukea liike-elämästä.
Ideana on viedä kulttuuria sinne, mistä on vaikea päästä perinteisten kulttuuririentojen äärelle, esimerkiksi palvelutaloon muistisairaiden tai vuodepotilaiden luokse. Kunnan vanhuspalvelut ovat tiiviissä yhteistyössä alueella toimivien sote-palvelujen kanssa.
Sipoossa kulttuurinen vanhustyö heijastaa niitä yhdyspintoja, joita sote-uudistuksen toimeenpanossa syntyy: kuka maksaa, kuka vastaa, kuka koordinoi? sanoo Kuntaliiton sote-yksikön johtaja Tarja Myllärinen.
Kuntalain mukaan kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on kunnan tehtävä. Sote-järjestämislaissa esitetään säädettäväksi yksityiskohtaisempia velvoitteita kunnalle hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä maakunnalle toimenpiteistä, joiden avulla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä ja tuottamisessa edistettäisiin hyvinvointia ja terveyttä.
– Maakunnalla olisi myös velvoite toimia yhteistyössä alueen kuntien sekä siellä toimivien järjestöjen kanssa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, hytessä, tätä yhteistyötä tarvitaan erityisen paljon, Myllärinen sanoo.
Kulttuuri sisällytettävä palveluntuottajan tarjontaan
Maakunta- ja sote-uudistuksessa kunnan tehtävinä on tarkoitus säilyttää kulttuuri-, liikunta-, kirjasto- ym. palveluja, jotka on tarkoitettu kaikille kuntalaisille.
Tehostetussa palveluasumisessa, sairaaloissa, lastensuojelun sijaishuollon tai muissa toimintayksiköissä toteutettava, yksikön asiakkaille tai potilaille suunnattava kulttuuritoiminta sen sijaan kuuluu mainitulle yhdyspinnalle, johon on luotava toimivat käytännöt ja sovittava niiden suunnittelusta, toteutuksesta ja rahoitusvastuista, Tarja Myllärinen sanoo.
– Maakunta tekee päätöksen palvelun tuottajille asetettavista ehdoista ja voisi periaatteessa edellyttää, että kaikki palveluntuottajat sisällyttävät kulttuurista toimintaa osaksi palveluja. Tällaisesta tilanteesta ollaan tosin vielä hyvin kaukana.
Myös neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että uudistuksen toimeenpanossa tarvitaan sovittuja rakenteita kuntien ja maakuntien välillä siitä miten yhdyspintoja hoidetaan.
– Kunnissa tarvitaan myös syvällistä pohdintaa siitä mikä on kunnan tehtävä ja miten kunnissa tulisi hoitaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä omilla palveluillaan.
– Vain 10 prosenttia 75-vuotta täyttäneistä tarvitsee säännöllisiä sote-palveluja, joten suurimmalle osalle iäkkäistä kulttuuri- ja muita kunnan palveluja tulee tuottaa kuten kaikille muillekin kunnan asukkaille, Karppanen sanoo.
Kuinka yhdyspinta toimii?
Yhdyspinnan toimimiseen ei ole vain yhtä oikeaa ratkaisua, Karppanen sanoo.
– Maakunnissa on mietittävä, mikä olisi heille sopiva tapa hoitaa yhteistyötä. Iäkkäiden ja omaishoidon kärkihankkeessa on asiakaskohtaista integraatiota lähdetty parantamaan vahvistamalla asiakas- ja palveluohjausta.
– Suurin osa yhteydenottajista tarvitsee neuvontaa ja ohjausta esimerkiksi kunnan tai järjestöjen toiminnan piiriin. Sote-palvelujen tarpeessa olevat taas ohjataan maakunnan palvelutarpeen arviointiin ja sitä kautta tarvittaviin palveluihin. Tästä oli maakunnalliset kokeilut kolmessa maakunnassa ja myös useassa muussa maakunnassa asiaa on lähdetty viemään eteenpäin.
Tarja Myllärisen mukaan kuntien ja maakuntien toimivat yhdyspinnat edellyttävät sopimuksellisuutta.
– Kuntaliitto nostaa nämä yhdyspinta-asiat laajemminkin esille hallitusohjelmatavoitteessaan. Kulttuuri- ja muut hyte-palvelut ovat vain yksi esimerkki uusista yhdyspinnoista, joita pitääkin puhua nyt, kun uudistusta valmistellaan. Pitää puhua yhdessä, koska kunta ja maakunta olisivat rinnakkaisia itsehallinnollisia toimijoita, joilla ei voi olla ohjaus- ja valvontavaltaa toisiinsa. On istuttava yhdessä alas samaan pöytään sopimaan.
AIEMMIN AIHEESTA:
Jutta muokattu 12.12. klo 8.00: Muutettu Jenni Räsäsen kommenttia.
