Opetuksen eriarvoistuminen pahenee suurien kaupunkien naapurustoissa – kunnille haettavissa tasa-arvorahaa

Sosioekonomisen taustan merkitys on korostunut 2000-luvulla osaamisen ja oppimisen taustatekijänä. Asia selviää apulaisprofessori Venla Berneliuksen selvityksestä. 

Kansainvälisessä vertailussa institutionaalisen laadun vakaus ja maltillisena näyttäytyvä eriytyminen ovat Suomen vahvuuksia. Viime vuosina sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen ovat kuitenkin lisääntyneet, mikä haastaa perusopetus- ja varhaiskasvatusjärjestelmän. 

Perusopetuksen osalta erityisen huolestuttavaa on ollut osaamiserojen kasvu sekä oppilaiden että oppilaitosten välillä. Jos kehitys säilyy nykyisen kaltaisena, riskinä on peruskoulun eriarvoistuminen tavalla, jossa lasten perhetaustan vaikutus tulevaisuuden mahdollisuuksiin voimistuu entisestään.

 Sosioekonomisella taustalla on suurempi vaikutus koulumenestykseen kuin esimerkiksi sukupuolella. 

Vaikka tyttöjen osaaminen on keskimäärin parempaa kuin poikien, on heikosta sosioekonomisesta perhetaustasta tuleva tyttö osaamisessaan keskimäärin puolen kouluvuoden osaamisen verran jäljessä verrattuna vahvan sosioekonomisen perhetaustan omaavaan poikaan.

Bernelius luovutti Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet -selvityksensä opetusministeri Jussi Saramolle keskiviikkona 17. helmikuuta. 

– On huolestuttavaa, kuinka vahvasti perheiden väliset erot vaikuttavat oppimistuloksiin jo varhaiskasvatusikäisten lasten välillä, Saramo toteaa tiedotteessa.

Alueelliset erot korostuvat suurissa kaupungeissa

Selvityksen mukaan koulutuksellinen huono-osaisuus alueellistuu. Syynä on alueellinen sosioekonominen ja etninen segregaatio. 

Alueellisen eriytymisen vuoksi maantieteellisesti ja sosiaalisesti syrjään jäävien peruskoulujen edellytykset saavuttaa hyviä oppimistuloksia heikentyvät. Koulutuksellinen epätasa-arvo tihenee erityisesti suurien kaupunkien huono-osaistuneissa naapurustoissa, joissa on paljon köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. 

Alueelliset erot näkyvät sekä henkilökunnan kasvavana työkuormana että lasten korostuneena tuen tarpeena ja heikompina kouluvalmiuksina. Sama eriytymisen dynamiikka näkyy myös varhaiskasvatuksen puolella, mikä osaltaan heijastuu lasten tasa-arvon lähtökohtiin näiden siirtyessä perusopetukseen.

Kaupunginosien eriarvoistuminen koskee monia koululaisia. Tällä hetkellä jo reilusti yli kolmannes kouluikäisistä lapsista ja nuorista asuu yli 100 000 asukkaan kaupungeissa. Yksin Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella asuu yli puolet kaikista vieraskielisistä kouluikäisistä. 

– Tällä hetkellä jokaisen oma lähikoulu kuuluu Suomessa vielä maailman parhaiden koulujen joukkoon. Siitä on pidettävä kiinni ja pysäytettävä alueiden välisten erojen kasvu. Kaikkien koulujen tulee pysyä jatkossakin yhtä laadukkaina ja vetovoimaisina niin oppilaille kuin opettajille, opetusministeri Saramo sanoo.

 – Koulutuksen epätasa-arvon estäminen on aika nostaa etusijalle.

Kunnille 67,2 miljoonaa tasa-arvon kehittämiseen

Opetuksen eriarvoistumisen vähentämiseksi on ehdotettu muun muassa myönteisen erityiskohtelun keinoja. Esimerkiksi OECD suosittelee heikosta sosioekonomisesta taustasta tulevien oppilaiden mahdollisuuksien yhdenvertaisuuden parantamista tasa-arvorahan avulla.

Tuki on järkevää kohdentaa koko koululle, koska segregaatio tuottaa vaikeuksia koko kouluyhteisölle. Myönteisen erityiskohtelun resursointi voi torjua myös opettajasegregaation riskiä varmistamalla riittävät resurssit koulujen ja varhaiskasvatuksen työhön ja opettajien jaksamiseen.

 – Selvityksen viesti tasa-arvorahan vaikutuksista on olennaisen tärkeä koulutuksen kehittämiselle. Tätä työtä viemme vahvasti eteenpäin Oikeus oppia -ohjelmassa, opetusministeri Saramo sanoo.

 – Parhaillaan kuntien haettavana on 67,2 miljoonaa euroa opetuksen tasa-arvon ja laadun kehittämiseen. 

Tällä hetkellä kansallisia ja paikallisia toimia jarruttaa osin myös tiedon puute. Selvittäjät toteavat, että tasa-arvoa vahvistavien ratkaisujen pohjaksi tarvitaan kattavaa ja systemaattista seurantatietoa lasten ja nuorten perhetaustojen ja kielitaustan yksikkökohtaisesta eriytymisestä.

Selvityksen mukaan huomio tulisi kiinnittää koulujen ja päiväkotien kannalta merkittävimmälle alueellisen eriytymisen tasolle, eli koulun tai päiväkodin lähialueeseen tai oppilasalueeseen. Koulujen potentiaali alueellisessa kehittämistyössä ja yhteisön hyvinvoinnin kannattelussa tulisi tunnistaa nykyistä paremmin.

Koulusegregaation ehkäisy ja asuinalueiden hyvinvoinnin ja koulutuksellisten mahdollisuuksien kannattelu vaatii myös yli sektorirajat ylittävää yhteistyötä ja koulunäkökulman ottamista huomioon osana kaupunkisuunnittelua.