Kuva: Ville Miettinen

Kuntalehti pyysi kuntien johtajia eri puolilta Suomea arvioimaan syntynyttä sote-ratkaisua maanantaina pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen.

Olli Riikonen, Tohmajärven kunnanjohtaja:

– Tohmajärven ja Pohjois-Karjalan näkökulmasta sote-uudistus vaikuttaa järkevältä. Pohjois-Karjala muodostaa oman sote-alueen ja täällä säilyy vahva päivystyssairaala, mitä puoltavat maantiede ja sairaalavertailussa erittäin tehokas toiminta. Hyvää on myös se, että sote-palvelujen rahoitus ei ole tulevaisuudessa enää kuntien vastuulla. Tämä mahdollistaa oikeudenmukaisemman rahoitusmallin, mutta ei toki vielä takaa sitä.

– Sote-uudistukseen sisältyy paljon avoimia kysymyksiä. Rahoitus on helposti ratkaistavissa. Vaikeampaa on toteuttaa lupaus paremmista palveluista edullisemmin kustannuksin. Miten se tuottavuusloikka tehdään, kun sisältö näistä puheista on loistanut koko 10-vuotisen sote-uudistamisen ajan poissaolollaan?

– Pahin uhkakuva on se, jos valtio ryhtyy normittamaan palveluverkolle kriteereitä, joilla hävitettäisiin maaseutukuntien lähipalvelut. Sanonpa senkin, että nykyinen kuntaperustainen malli on monelta osin mainettaan parempi. Sote-uudistuksen perusteina esitetyt ongelmat kuten kustannusten kasvu ja lääkäripalveluiden saatavuusongelmat ovat aiheutunut pitkälti valtiovallan päätöksistä.

Heidi Rämö, Lempäälän kunnanjohtaja:

– Mikä on itsehallintoalueen juridinen muoto, jos se saa rahoituksensa kokonaan valtiolta? Mielestäni silloin ei ole lainkaan kysymys itsehallinnollisesta alueesta, vaan valtion jatkeesta. Uskon, että silloin törmätään jälleen perustuslaillisiin ongelmiin.

– Mikäli itsehallintoalue saa rahoituksensa osittain verotuksen kautta ja osittain valtiolta, itsehallintoalue on kuin kunta. Silloin meillä on kahdenlaisia kuntia, isompia ja pienempiä. Isommilla on enemmän vastuita ja pienemmillä enemmän yhteisöllinen rooli.

– Uudistus on todella mammuttimainen, ja siksi kunnat pitäisi ottaa ehdottamasti mukaan valmisteluun.

– Toimintojen rajapinta tulee aina johonkin kohtaan. Erityisen tärkeää olisi, että kunnat olisivat mukana selvittämässä sosiaalitoimen rajapintoja ja sitä, mitä ovat kunnille kuuluvat sosiaalitoimen ennaltaehkäisevät tehtävät. Näissä tehtävissä epäonnistuminen tulee koko yhteiskunnalle kalliiksi. Kun kuullaan asiantuntijoita, ei riitä että kuunnellaan tutkijoita ja esimerkiksi THL:n erityisasiantuntioita, sillä parhaat asiantuntijat ovat kunnissa.

Kouvolan kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki:

– Kyseessä on ensisijassa poliittinen tahdonilmaisu, jonka sisältö jää suurelta osin jatkovalmistelun varaan. Tässä vaiheessa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Vaikeat asiat, kuten rahoitus, valtionosuusjärjestelmä ja verotus ovat vasta edessä ja ratkaisu todennäköisesti elää vielä. Aitoon itsehallintoon kuuluvat vaalit ja verotusoikeus, jälkimmäisestä ei ole selvää kuvaa.

– Asiakkaiden valinnanvapaus ja markkinoiden avaaminen tulevat todennäköisesti olemaan suurimmat ”draiverit” muutoksessa. Toivottavasti muutos on hallittavissa!

– Suomalainen hallintojärjestelmä, joka kansainvälisessä tarkastelussa on jo nykyisellään vaikeaselkoinen, ei näyttäisi ainakaan yksinkertaistuvan.

– 15/18 ratkaisu epäselvä, joissakin maakunnissa suuri epätietoisuus tulevaisuudesta.
Monille on vieläkin epäselvää, ovatko sote-ja itsehallintoalueet sama asia.

– Sote-työnjako jää avoimeksi, keskustellaan painotetusti terveydenhuollon palveluista,
sosiaalipalvelujen rooli ja erityisesti palveluintegraation toteutuminen epäselvää.

– Mitkä ovat sairaaloiden työnjaon kriteerit?

 

Forssan kaupunginjohtaja Sami Sulkko:

–  Sote-ratkaisu sisältää melkoisia riskejä seutukaupungeille. Vaarana on, että palveluita keskitetään keskussairaalapaikkakunnille.

– Olisi ollut järkevää tehdä kuntarakennepohjainen uudistus, luoda riittävän elinvoimaiset peruskunnat ja fuusioida kuntaomisteiset sairaanhoitopiirit erva-alueiden kokoisiksi. Nyt säästöt ovat vaikeita ja tulee uusi byrokratia.

– Suuria kaupunkeja lukuunottamatta kuntien rooli näivettyy ja kymmenen vuoden päästä Suomessa on yhtä monta kuntaa kuin on sote-aluettakin. Siksi ihmettelen, miksi Kuntaliitto ei voimakkaammin puolustanut kuntien roolia ja asemaa. Varsinkin seutukaupungit joutuvat todella vaikeaan tilanteeseen.

 

Rantasalmen kunnanjohtaja Kristiina Järvenpää:

– Tuntuu pettymykseltä, että uudistuksessa ei mennä sote edellä, vaan siihen sotkettiin muita elementtejä mukaan.

– Rantasalmen ja Etelä-Savon kannalta olisi toivonut, että tämän päivän uutisoinnissa olisi jo selvinnyt, onko Etelä-Savo yksi niistä kolmesta itsehallintoalueesta, jolla ei ole omaa sote-aluetta. Sekä Itä-Savon sairaanhoitopiirin että Etelä-Savon sote-alueella tehtävän jatkovalmistelun kannalta tämä asia olisi ollut ehdottamasti jo tärkeä tietää.

– Tämä 15/18 vaikuttaa sekavalta ja olin ymmärtänyt hallitusohjelman niin, että nimenomaan sote-alueille annetaan itsehallinto. Nyt ei minulle vielä avautunut miten tämä yhtälö on ajateltu toimimaan.

– Päivystyssairaalakysymykseen on hieman vaikea ottaa kantaa. Ymmärsin, että jonkun laajuinen päivystys säilyy myös niissä sairaaloissa, joissa se tälläkin hetkellä on. Aika pitkä väli on viitostietä, jos laaja päivystys on Lahden jälkeen seuraavan kerran Kuopiossa.

 

 

Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski:

– Henkilökohtaisesti olen kannattanut maakuntaa laajemman alueen perustamista eli aluetta, johon kuuluisivat ainakin Satakunta ja Varsinais-Suomi. Pelkkä Satakunta on liian pieni. Lisäksi olemme kaupunki maakuntien rajalla, joten haluaisimme tehdä selkeästi yhteistyötä myös etelän suuntaan.

– Kokonaisarviota on tässä vaiheessa vaikeaa tehdä, koska konkreettisia yksityiskohtia en ainakaan minä ole nähnyt. Tärkeintä on kuitenkin nyt, että on saatu aikaiseksi edes jonkinlainen päätös.

 

Jorma Rasinmäki, Seinäjoen kaupunginjohtaja:

– Etelä-Pohjanmaalla on jo käynnissä sairaanhoitopiirin kokoisen alueen sote-valmistelu. Tavoitteena on työn valmistuminen 2016 loppuun mennessä. Valtakunnallinen ratkaisu on hyvin linjassa oman työmme kanssa. Laajan 24/7-päivystyksen sairaalavalmiudet ovat Seinäjoella jo hyvät.

– Sote-uudistuksesta puolet on sosiaalitoimen henkilöstöä, minkä lisäksi itsehallintoalueelle siirtynee palo- ja pelastustoimi sekä maakuntahallinto, mahdollisesti myös elyn ja avin tehtäviä. Selkeästi tehokkain tapa tuottaa edellä mainitut palvelut asukkaillemme on valmistelussa oleva mallimme.

– Kokonaisturvallisuus- ja valmiusasiat ovat kunnille suuri kysymys jatkossa. Ne säilyivät säilyvät kuntien vastuulla, mutta osaajat eli palo- ja pelastustoimi siirtyy uusille itsehallintoalueille.

 

Erkki Parkkinen, Sallan kunnanjohtaja:

– Uudistuksessa on hyvää sote-alueiden kytkeminen maakunnallisiin itsehallintoalueisiin ja erityisen hyvää on se, että erittäin todennäköisesti Lapin maakunta muodostaa oman itsehallintoalueen.

– Sote ja erityisesti terveyspalvelut on tähän saakka ollut aivan liikaa oma linnakkeensa ja elänyt omaa elämää irrallaan muista yhteiskunnan toiminnoista. Nyt ne voidaan kiinteämmin kytkeä muuhun elinvoiman kehittämiseen yli sektori- ja organisaatiorajojen.

– Hyvää on 24/7-päivystyssairaaloiden määrän vähentäminen ja erityisen vaativien hoitojen keskittäminen. Tämä on asiakkaan näkökulmasta parempi, pääsee nopeammin vaativiin hoitoihin ja luo tehokkuutta ja säästöjä koko kansantalouden näkökulmasta.

– Hyvää on soten kytkeminen itsehallintoalueissa kiinteämmin muihin yhteiskunnan toimintoihin ja päätöksentekoon. Samoin hyvää on valtion vahvempi ohjaus kalliiden hoitojen ja vaativien laajojen 24/7-päivystysten keskittämisessä. Hyvää on myös päätös luoda toimiva digitalisaatio ja yhteiset ohjelmistot koko maahan läpi koko sote verkoston.

– Suurin uhka on kuntien nyt tekemän hyvän ennaltaehkäisevän työn kohtalo tulevaisuudessa. Kunnilta viedään kokonaan sosiaali- ja terveystoimen järjestämisoikeus. Erityisesti sosiaalitoimessa tehdään nyt vahvaa ennaltaehkäisevää työtä, minkä tavoitteena ja motiivina on säästö muun muassa erikoissairaanhoidon, päihdehuollon, mielenterveystyön ja lastensuojelun kustannuksissa. Kuka tätä työtä tekee tulevaisuudessa ja millä motiivilla on avoin kysymys. Kunnille jäävä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ei ole sama asia lähimainkaan.

 

Tuomas Lohi, Kempeleen kunnanjohtaja:

– Myönteistä on, että sote–asiassa saatiin aikaiseksi päätös. Sen kanssa voidaan elää, vaikka selkeintä olisi ollut, että itsehallintoalueiden ja sotealueiden määrät olisivat vastanneet toisiaan.

– Sote-uudistuksen sisältöä on vaikea arvioida, koska se on yksityiskohdiltaan pääosin vielä valmistelematta. Sekä kansallisesti että yksittäisten kuntien kannalta isoja ratkaistavia kysymyksiä ovat muun muassa rahoitusmalli, henkilöstö, kiinteistömassan omistus ja hallinta, tukipalvelut, tietohallintojärjestelmät, demokratia, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus ja palveluverkon tarkastelu.

– Sote-valmistelua tulisi jatkaa kaikkien puolueiden kesken parlamentaarisella otteella. Se on ainoa oikea linja näin merkittävässä uudistuksessa. Työ tulee varmasti olemaan haastavaa, koska jo aiemmissa valmisteluissa esiin nousseet haasteet ja ongelmat uudistuksen ympärillä eivät tietysti ole kadonneet mihinkään.

– Kaikkien etu olisi, että nyt vihdoin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa päästäisiin eteenpäin. Uudistustyölle tulisi antaa riittävästi aikaa ja mahdollisuuksien mukaan viedä eteenpäin pala kerrallaan. Viime vuosien virheistä tulisi oppia: valmistelutyössä kannattaa tukeutua vahvasti alan asiantuntijoihin, valmistelun lopputulosta ei saa käyttää keppihevosena jonkin toisen asian läpiviemiseen, uudistustyön haluttua tulosta ei pidä kirjata etukäteen hallitusohjelmiin eikä aikataulussa saa hirttäytyä hallituskausiin. Pitää uskaltaa tehdä pitkäjänteinen ja hallittu uudistus, johon myös itse prosessin aikana voi tulla suunnantarkistuksia.

– Siirtyminen viidentoista sote -alueen malliin on rohkea askel uuteen. Samalla tulee tunnistaa ja tunnustaa se, että suomalainen kuntaidea ja –olemus muuttuu. Sote-uudistuksen rinnalla onkin samaan aikaan valmisteltava kuntauudistusta, eikä sillä nyt tarkoiteta kuntarajatarkastelua, vaan kuntaa sote-uudistuksen jälkeen. Samalla, kun joudumme totuttautumaan ajatukseen uudenlaisesta kunnasta, lienee relevanttia myös pohtia, selvitäänkö jäljelle jäävistä tehtäväkokonaisuuksista nykyistä kevyemmällä viranhaltija- ja luottamusmiesorganisaatiolla.

– Sote–uudistus tulee kiihdyttämään palvelujen ja väestön keskittymiskehitystä, mutta toisaalta kansallisesti hajanaista ja moniulotteista sote–kokonaisuutta ja palveluverkkoa voidaan tässä uudessa mallissa ravistella helpommin, ohjata vahvemmin ja kehittää ”isossa kuvassa” tarkoituksenmukaisemmin.

– Kuntien palveluista sote on tarkoittanut yli puolta, budjetista yli puolta ja henkilöstöstä noin kolmannesta. Tukipalvelut huomioiden vaikutus on vieläkin suurempi. Näin merkittävän järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta laajoille sotealueille tulee heijastumaan kaikkeen jäljelle jäävään kunnan toimintaan. Painopiste siirtyy palvelutuotannosta elinvoiman edistämiseen ja paikallisidentiteetin ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Sen sisäistäminen vaatii aikaa ja vahvaa muutosjohtamista sekä –koulutusta.

Lisää aiheesta:

Rehula: Ilman sote-aluetta jääviä itsehallintoalueita ei ole vielä nimetty

Avatar
Jorma Ylönen
jorma.ylonen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Juttu osoittaa jälleen kerran, että palvelujen organisoinnin parhaat asiantuntijat ovat kunnissa. Olisi anteeksiantamaton virhe, jos kunnanjohtajien osaamista ja kokemusta ei jatkossa käytettäisi käytännön toimintoja suunniteltaessa. Ei riitä että on rakenteita, vaan on oltava selkeitä ratkaisuja, miten moniulotteisten ja tyypiltään mitä erilaisimpien palvelujen tuotanto on kuntalaisen näkökulmasta järkevintä järjestää. Jo pelkät puheet esim yhdestä luukusta tai himmeleistä osoittavat, etteivät puhujat ymmärrä, mikä on palvelujen sisältö ja miksi esim ammatillinen koulutus, palo-ja pelastustoimi, sosiaalitoimi ja perusterveydenhuolto todellakaan eivät voi olla “samassa luukussa”. Miksi pitäisi olla? Pelkän sanahelinänkö vuoksi vai onko todellakin perusteita väittää, että kasvoton ja sisällötön yksi luukku toisi joitakin etuja? Jos niitä olisi, miksi koko Suomea ei määritellä yhdeksi kunnaksi tai yhdeksi itsehallintoalueeksi?
    Pääministeri Sipilä on puhunut usein prosessikaavioista. Nyt on aika piirtää prosessikaavioita niille palveluille kullekin erikseen, mitä hyvinvointiyhteiskunta kansalaisilleen aikoo jatkossa tuottaa. Sieltä löytyvät ratkaisut, miten palvelutuotanto fyysisesti tulisi rakentaa ja toteuttaa, että palvelut kohtaavat niitä tarvitsevien ihmisten arkipäivän. Vastoin viimepäivien pelin henkeä väitän, että kunnille jää vielä paljon tehtävää, koska niitä sopivampia ja luotettavampia toimijoita ei kaikkialle Suomeen muutoin saada. Kermankuorijoita olisi varmaan tarjolla, mutta kuka ottaa kokonaisvastuun siitä, että jokainen kansalainen asuinpaikastaan riippumatta voi tuntea olevansa Suomi-nimisen hyvinvointiyhteiskunnan tasavertainen jäsen. Se yhteiskunta on nimittäin paljon muutakin, kuin muutama hyvin menestyvä kaupunkikeskus, jotka omahyväisyydessään pyrkivät tuijottamaan vain omaan selviytymiseensä ja mieluusti tavoittelevat palvelujen keskittämistä alueelleen. Valinnanvapautta ja optimoitua tehokkuutta olennaisempi asian sittenkin, että palvelut ylipäätään ovat saatavissa ja joku sen viimekädessä takaa.
    Kainuun sairaanhoitopiirin johtaja totesi tv:ssä, ettei heidän alueellaan voida ajatella 25000 vuotuisen ensihoitoajon pidentämistä 200:een , enimmillään jopa 300 kilometriin ( yhteen suuntaan!), mitä keskittäminen Ouluun Kainuulle tarkoittaisi. On se kumma, että tuollainenkin asia pitää erikseen päättäjille kertoa, kun sitä ei itse oivalleta. Samainen johtaja olisi voinut vertailun vuoksi kertoa, että Lahdesta/Hollolasta on Helsinkiin vain 100 km, eikä taida Jyväskylään tai Tampereelle olla paljoakaan enempää. Kuitenkin päättäjät (sattuneesta syystäkö?) ovat jo rajanneet, että Lahden seudun asiat ovat heille tärkeämpiä kuin kainuulaisten koska 100 km on siellä aivan liian pitkä matka turvallisen sairaanhoidon järjestämiseen. Edessä on paljon syventäviä ratkaisuja mittavassa uudistustyössä. Toivottavasti ratkaisukriteereiden joukkoon kuuluvat myös “kilometri” ja “tunti”. Niillä mitataan kansalaisen arkipäivän mittakaavaa.

  2. Hyvät kunnanjohtajat,
    Teillä kaikilla on aivan erinomaisia kommentteja ja mielipiteitä. Mutta nopeasti katsottuna kukaan ei ole huolissaan siitä, että Suomella ei ole varaa esitetyn kaltaiseen järjestelmään. Kun eletään vuotta 2019, jolloin uudistuksen pitäisi astua voimaan, Suomi elää tämänhetkisten arvioiden mukaan keskellä syvenevää lamaa.

    Suomi ei päässyt muun Euroopan imuun, sillä Saksassa, Britanniassa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Itävallassa, Belgiassa ja jopa Ranskassa talous kasvaa, puhumattakaan Baltian maista. Uusi lama Euroopassa alkaa vuonna 2018, ja seuraava nousukausi ehkä 2020 paikkeilla. Näin ollen Suomi velkaantuu raskaasti aina vuoteen 2022 saakka.

    Kansallinen terveysohjelma voi olla systeemin pelastus, ja että korkeammat omavastuuosuudet otetaan käyttöön. Näin varmaan tuleekin käymään. Itse hankittujen sairauksien, kuten 2 tyypin diabeteksen, KELA-korvaukset tulee lähes karsia, kansa on saatava laihtumaan.. ja uusliberalistiseen tyyliin, puliukot – jotka ovat joka toinen viikko tehohoidessa – pitää vaan jättää hoitamatta.

    Kumpi on todennäköisempi tulevaisuus.. idealistinen uusi järjestelmä, vai se, että Suomessa joudutaan todellakin kohtaamaan talouden realiteetit. Maa, josta teollisuus häviää kaiken aikaa, työttömyys (todellinen) 500-700 t ihmisen paikkeilla vuonna 2019 ei pysty rahoittamaan laajaa sotea.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*