Arkistosta: Heikki Hiilamo: Perustuslakiasiantuntijat sotkeutuivat liian pitkälle sosiaali- ja terveyspolitiikkaan
THL:n tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo arvostelee perustuslakiasiantuntijoiden toimintaa edellisen hallituksen sote-uudistuksen yhteydessä. - Perustuslakiasiantuntijat sotkeutuivat liian pitkälle sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, ja se muuttui juristeriaksi. Nyt toteutuvan sote-uudistuksen heikkoutena hän pitää muun muassa sitä, että alueilla ei ole riittävästi kannustimia vähentää palveluiden tarvetta. (Kuva: Liisa Takala)
Kuntalehden verkkouutisoinnin joulutauon aikana julkaisemme artikkeleja vuoden 2022 painetusta lehdestä. Tämä artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 10/2022.
Farkkuihin ja lenkkareihin sonnustautunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Heikki Hiilamo astelee THL:n päätoimipisteen aulaan Tilkanmäellä Helsingin Ruskeasuolla. Tervehdittyään hän kaivaa repustaan pikkutakin.
– Otin tämän sitä varten, jos otetaan kuvia.
Eihän hänelle voi olla nauramatta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Hiilamohan käyttäytyy kuin toimittajat 80- ja 90-luvuilla, kun piti mennä johonkin tärkeään tilaisuuteen.
Hiilamo itsekin hymähtää.
Moni ei ehkä tiedä, että sosiaalipolitiikan asiantuntijana tunnetulla Hiilamolla onkin vahva toimittajatausta. Hän teki 90-luvulla Ylellä muun muassa ärhäkkää A-mok-ajankohtaisohjelmaa ja oli myös yhteiskunnallisen Ydin-lehden päätoimittajana.
Tutkivana journalistina hänen yksi urotekonsa pankkikriisin ja laman jälkitunnelmissa oli teos surullisenkuuluisasta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankista SKOPista.
Lahtelaisen yrittäjäperheen vesa oli käynyt kauppakorkeakoulun, joten talouspuolen hän hallitsi mennen tullen. Hän oli kesätöissä suvun omistamassa vaatetusalan yrityksessä Ewald Oy:ssä, mutta ei tosissaan ajatellut, että jäisi yhtiöön. Yritys teki konkurssin 90-luvun alussa, kun idänkauppa romahti.
Hiilamon tieteellinen ura lähti vauhtiin vuosituhannen vaihteessa. Hän väitteli ensin Turussa ja myöhemmin Tampereella.
Hiilamo hoitaa edelleen myös sosiaalipolitiikan professuuria Helsingin yliopistossa.
– THL vie työajastani noin 80 prosenttia, ja yliopistolla pääasiassa ohjaan väitöskirjoja, hän kertoo.
Lapsilisä uusiksi
Hiilamo kutsutaan, jos tarvitaan asiantuntijaa vaikka sote-uudistuksessa, perhepolitiikassa, eriarvoisuudessa, köyhyydessä, syrjäytymisessä tai tupakkapolitiikassa.
Hän ottaa rohkeasti, mutta aina hyvin perustellen kantaa myös kolumneissaan ja sosiaalisessa mediassa.
Viiden lapsen isä vaikuttaa olevan ajankäytön mestari. Teoksia ja julkaisuja on syntynyt hurjaa tahtia. Onpa hän kirjoittanut pari kirjaa vaimonsa Kirsi Hiilamonkin kanssa ja yhden tyttärensä Elli-Alina Hiilamon kanssa.
Hiilamon päätyönä THL:n tutkimusprofessorina on tukea sosiaaliturvauudistusta ja olla yhtenä sosiaaliturvakomitean pysyvistä asiantuntijoista.
Komitean puheenjohtajana on THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio. Asiantuntijoiden lisäksi komiteassa ovat kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat.
Komitealla on valta urakka, joka alkoi koronapandemian alkuhetkillä. Toimikausi päättyy keväällä 2027, mutta ensi keväänä eduskuntavaalien alla valmistuu välimietintö.
Sosiaaliturvalainsäädäntö ja erilaiset tukimuodot on nyt sellainen viidakko, että ahdingossa oleva ihminen voi eksyä sinne. Komitea pohtiikin lainsäädännön yhdistämistä.
Lapsilisän uudistaminen sekä lapsiköyhyysriskin ehkäiseminen ja vähentäminen ovat keskeisiä asioita.
Nykyinen lapsilisäjärjestelmä suosii isoja perheitä. Hiilamon mielestä kaikille lapsille pitäisi maksaa samansuuruinen lapsilisä.
– Lapsilisä voisi olla lapsen perustulo, jonka määrä ei olisi riippuvainen perheen lasten lukumäärästä. Jos isoissa perheissä olisi pienituloisuutta, heille olisi tarjolla muita tukia.
Myös uusperhekuvioissa sama lapsilisä kaikille lapsille olisi helpompi ratkaisu kuin nykyinen järjestelmä.
– Silloin ei tarvitsi kinastella siitä, kenen perheeseen lapsi kuuluu eli kuka saa sen korotusosan.
Koska lapset ovat nykyään aika itsenäisiä ja heillä on omat tilinsä, Hiilamo maksaisi 15- tai 16-vuotiaille lapsilisän pääsääntöisesti heidän omille tileilleen.
– Tietysti lapsilisää voisi maksaa 18-vuotiaaksi asti, koska meillä on oppivelvollisuuskin sinne asti. Tuntuu kummalliselta, että nyt maksetaan lapsilisää vain 17-vuotiaaksi asti.
Oppivelvollisuusuudistus sinänsä on hänestä hyvä päätös.
– Toivottavasti se tuottaa hyviä tuloksia. On tärkeää tutkia sen vaikutuksia.
Satsaus perheisiin
Syntyvyyden laskua hän pitää järkyttävänä, varsinkin kun se ei jakaudu tasaisesti. Hän ei usko joidenkin kuntien harrastaman ”lapsirahan” pelastavan tilannetta, vaan korostaa perheiden palveluiden tärkeyttä.
Hiilamo on huolissaan etenkin lastensuojelun tilanteesta ja varsinkin sijaishuollon yleistymisestä. Se ei koske kuin osaa lapsista, mutta ryhmä on kuitenkin merkittävä.
– Kannattaisi satsata ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen sellaisella tavalla, joka vähentää sijaishuollon tarvetta. Sitä on yritetty pitkään, mutta ei ole vielä onnistuttu.
Hiilamolla on sellainen käsitys, että lasten ja nuorten sijoitusta on pidetty tarpeellisena sijoitushetkellä, mutta lopputulokset sijoituksesta eivät ole olleet kovin hyviä ja sijoitus tulee myös kalliiksi.
– Se että lapsella olisi hyvät eväät elämään, ei toteudu riittävän usein. Monet jäävät ilman toisen asteen tutkintoa ja sosiaaliturvan varaan.
Ennaltaehkäisevä lastensuojelu on juuri sitä, että perheitä tuetaan ennen tilanteen kriisiytymistä.
– Kyllä se minusta lähtee enemmän palveluihin satsaamisesta kuin tulonsiirroista. Toki hyvällä työllisyyspolitiikalla on merkitystä. Jos vanhemmat eivät kärsi pitkäaikaistyöttömyydestä, lapsillakin menee paremmin.
Lastensuojelu siirtyy sote-uudistuksen yhteydessä ensi vuoden alussa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Varhaiskasvatus ja koulut ovat kuitenkin vankasti kuntien vastuulla, samoin kulttuuri, liikunta, viihtyisä ja turvallinen asuinympäristö.
Työn ekologisuus
THL:n päätoimipisteen edessä on pieni hoitamaton heinikko, jonka laitaan on pantu kyltti ”Tämä alue pidetään luonnollisessa tilassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi”.
Vastaavia kylttejä on ilmestynyt ympäri kaupunkia.
Luonnon monimuotoisuudella on ainakin löyhä yhteys sosiaaliturvauudistuksen yhteyteen uutena hankkeena tulleeseen hyvinvointitalouteen.
Siinä sosiaalipolitiikkaan liittyy taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden lisäksi myös ekologinen kestävyys. Sosiaalipolitiikka voisi olla edesauttamassa ekologista jälleenrakennusta.
– Jos toteutetaan vihreää siirtymää, energian hinta nousee ja pienituloiset tietysti kärsivät eniten. Silloin pitää miettiä, millaisia tukijärjestelmiä tarvitaan, Hiilamo selventää.
Toisaalta ajatellaan myös niin, että ekologisuus ei ole enää sitä, mitä ihmiset kuluttavat, vaan myös sitä, miten ihmiset hankkivat tulonsa eli millaista työtä he tekevät.
– Meidän pitäisi vähentää sellaista työtä, mikä kuluttaa luonnonvaroja ja estää ekologista jälleenrakennusta ja tehdä enemmän sellaista työtä, jonka vaikutukset ovat neutraaleja tai jopa positiivisia, hän sanoo.
Kun ja jos ihmiset siirtyvät pois sellaisista työpaikoista, joissa on iso ekologinen jalanjälki, jotkut alat supistuvat ja jotkut laajenevat. Hiilamon mallissa ihannetapauksessa sosiaaliturva olisi tukena muutoksen toteutuksessa.
Kun sosiaaliturvakomitea nimitettiin kaksi vuotta sitten, ekologiset kysymykset eivät olleet tapetilla yhtä paljon kuin nyt viime aikoina. Hiilamon mukaan ekologiset kysymykset otetaan käsittelyyn seuraavalla hallituskaudella sosiaalikomitean työssä.
Suomessa löytyy runsaasti työpaikkoja, joissa ekologinen jalanjälki voi olla iso. Yksi esimerkki on turvetuotanto. Turvehan ei ole uudistuva luonnonvara.
– Toki se lisää energiaomavaraisuutta, mutta ehkä ekologisempaa olisi luopua turvetuotannosta. Toisille ihmisille se on kuitenkin tärkeä toimeentulolähde, ja ihmiset ovat tehneet investointeja siihen, Hiilamo pohdiskelee.
Turvetuotannosta pois siirtyville ihmisille voisi Hiilamon mielestä miettiä monenlaisia sosiaaliturvan muotoja aikuiskoulutustuesta asumistukiin.
Tukien jakamisessakin pitäisi miettiä, ettei mennä ojasta allikkoon. Jos turvetuotannosta pois siirtyvä muuttaa uuden työn perässä toiselle paikkakunnalle, asumistukea ei pitäisi antaa suuriin energiaa vieviin asuntoihin, vaan ekologista olisi tukea energiatehokkaita pieni asuntoja.
– Ne edesauttaisivat siirtymää.
Nämä ovat ilmeisiä asioita, joista on keskusteltu pitkään eri puolilla maailmaa, mutta nyt ne vasta ovat nousseet esille.
Mitä on hyvinvointi?
Samalla kun mietitään entistä enemmän ekologisia asioita, mietitään myös mitä oikeastaan on hyvinvointi.
Aika pitkään sosiaalipolitiikkaakin on hallinnut teollisuusyhteiskunnan ajatus, että hyvinvointi on sitä, paljonko jää rahaa käteen.
– Siinä ei painoteta sellaisia asioita kuin virikkeellinen elinympäristö, puhdas luonto, mahdollisuus kulttuuriin ja liikuntaan, Hiilamo huomauttaa.
Hänestä nämä asiat eivät ole välttämättä vastakkaisia.
– En edusta sitä näkemystä, että talouskasvusta pitäisi luopua kokonaan, mutta pitäisi laajentaa käsitystä siitä, mitä tavoitellaan yhteiskuntapolitiikalla ja taloudella. Tuotannon maksimoiminen voi olla vahingollinen tavoite, jos se tapahtuu luonnonvaroja ja ympäristöä tuhoamalla.
Valinnanvapaus nousee
Ensi kevään eduskuntavaaleihin valmistautuminen näkyy jo selvästi poliittisissa kannanotoissa ja eduskunnassa.
Hiilamo on pitkään seurannut eri sote-uudistusyritysten vaiheita ja uskoo, että nyt toteutuva sote-uudistus joutuu myllytykseen vaaleissa.
– Luulen, että valinnanvapausteema nousee ensi keväänä esille varsinkin silloin, jos kokoomus tulee hallitukseen ja on pääministeripuolue.
Valinnanvapaus oli hyvin keskeinen ja myös kiistelty asia Juha Sipilän, kesk., johtaman hallituksen ajaman sote-uudistuksen aikana.
– Nythän meille on tulossa pitkälle julkiseen monopoliin perustuva sote-malli, hän viittaa Sanna Marinin, sd., hallituksen sote-uudistukseen, joka nyt toteutuu.
Palataan kuitenkin edelliseen malliin, sillä sen kohtalo selvästi vaivaa Hiilamoa. Hänhän oli aluksi jyrkästi Sipilän hallituksen sote-mallia vastaan, koska se oli hänestä liian kehnosti valmisteltu. Lopulta hän kääntyi mallin puolustajaksi.
– Siinä yritettiin kertarysäyksellä suurta uudistusta, joka ei ollut toteuttamiskelpoinen. Sen jälkeen siihen tehtiin niin paljon muutoksia, että minun mielestäni se oli toteutettavissa oleva malli. Se olisi korjannut useita ongelmia, joita meillä tällä hetkellä on.
Esimerkkinä hän mainitsee työterveyshuollon, jonka katsotaan kohdistuvan enimmäkseen ”parempiosaisille”.
– Se sote-malli olisi tehnyt työterveyshuoltomallin tarpeettomaksi.
Hiilamo näkee, että koska Sipilän hallituksen ajama sote-uudistus oli huonosti valmisteltu, se oli alusta asti leimattu.
– Päättäjien ja ehkä kommentaattorienkin oli vaikea nähdä sitä sellaisena kuin se oli. Se oli ikään kuin tuomittu epäonnistumaan, koska oli esitelty keskeneräisenä. Meitä oli joitakin, jotka näimme, että se olisi ollut toteuttamiskelpoinen.
Perustuslain tulkintaa
Rauhalliseen tyyliin jutusteleva Hiilamo hieman hiiltyy, kun hän nostaa edellisessä sote-yrityksessä keskeisinä toimijoina olleet perustuslakiasiantuntijat esille.
– Perustuslakiasiantuntijat sotkeutuivat liian pitkälle sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, ja se muuttui juristeriaksi. Ikään kuin perustuslain tulkinnasta tuli este innovatiivisten ratkaisujen toteuttamiselle, hän soimaa.
Hänen mielestään perustuslain tulkinnan ei pitäisi olla sellainen, että se estää innovaatiot ja toteuttamistavat.
– Tällainen nimenomaan jäykistää rakenteita ja estää luovat ratkaisut.
Tulkintatapa ja se, että perustuslakiasiantuntijoiden rooli korostui tavalla, joka ei ollut sosiaali- ja terveyspoliittisesti perusteltu, ei antanut Hiilamon mielestä hyvää kuvaa.
– Kourallinen oikeustieteilijöitä, jotka eivät tietenkään voi olla mitään substanssiasiantuntijoita, menivät niin pitkälle substanssin puolelle, että se on minusta epätervettä kehitystä.
Alueita liikaa
Nyt toteutuva sote-uudistus näyttää etenevän hyvin niillä alueilla, joilla oli jo valmiina integroidut kuntayhtymät, mutta muilta alueilta on tullut huolestuttavia viestejä, ettei ehditä ja on sekaannusta.
– Voi olla, että joku alue painaa paniikkinappulaa ja pyytää lisäaikaa, mutta ei uudistusta voi perua, koska monet alueet jo pääsevät toteuttamaan sitä. Ei voi mennä hitaampien ja heikkojen ehdolla, Hiilamo sanoo.
Hän muistuttaa, että alueet, jotka eivät pärjää, voi yhdistää toisiin. Hänen mielestään niitä on liikaa, ja se on myös THL:n näkemys.
– Meillähän on vahva näkemys, että alueita on paljon. Todistustaakka pärjäämisestä on kaikista pienimmillä alueilla.
THL:n tehtävänä on seurata uudistuksen toimeenpanoa ja kerätä dataa.
Sote-mallin epäkohta Hiilamon mielestä on se, että rahoitus perustuu tarpeeseen.
– Alueilla ei ole riittävästi kannustimia vähentää tarvetta, esimerkiksi satsata ehkäiseviin palveluihin. Jos tarve vähenee, myös rahat vähenevät.
Eduskuntavaaleissa noussee valinnanvapauden lisäksi kunnolla esille myös hyvinvointialueiden verotusoikeus, jota Hiilamo kannattaa.
– Alueiden verotusoikeus parantaisi kannustimia huomattavasti. Omalla toiminnalla voisi vaikuttaa tulopuoleen. Toki nytkin on kannusteena se, että rahat riittävät, mutta ei niinkään se, että säästettäisiin.
Kuntaliitosten vaarat
Kuntien rooli muuttuu sote-uudistuksessa merkittävästi. Lasten ja nuorten asiat korostuvat ja vanhusten vähenevät, vaikka vanhuksetkin tietysti tarvitsevat kuntien palveluita. Työllisyyden hoidossa kunnille tulee myös lisää vastuuta.
Hiilamo arvelee, että kuntaliitokset voivat tulla sote-uudistuksen myötä pohdittaviksi.
– Kunnan omat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet monille tärkeitä. Kun ne nyt poistuvat, poistaako se ajatuksellisia esteitä kuntaliitoksille?
Hän kuitenkin korostaa paikallisdemokratian tärkeyttä.
– Paikallisdemokratian vaaliminen on ihan ykkösasia Suomessa. On mietittävä, mitä kuntaliitos vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen ja ylipäätään aktiivisuuteen oman alueen asioiden hoitamisessa. Jos se vähentää sitä, kuntaliitoksiin pitäisi suhtautua epäilevästi.
Hiilamo viritteli taannoin poliittista uraa vihreiden riveissä. Hän pyrki eduskuntaan vuonna 2011 Uudeltamaalta, mutta ei mennyt läpi.
Vihreiden ajatukset ovat hänelle läheisiä, mutta poliitikon ura ei häntä enää kiinnosta.
– En ole lähdössä ehdokkaaksi. Minulla on muita tehtäviä, joissa olen parempi kuin poliitikkona.
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 10/2022.
Kiitos tästä artikkelista. Heikki Hiilamo on hieno mies. Paljon kiitoksia hänelle viisaista visoista ja jo nyt tähän saakka tehdystä työstä. Ollaan optimistisia ja luotetaan siihen. että tulevalla eduskunta jaksolla 23 -27 voidaan jatkaa aidostii pienituloisten elämänlaadun kehitystyötä ja köyhien lasten tulevaisuuden mahdollisuuksien parantamista maassamme. On ensiarvoista tuoda paljon julkisuuteen sosiaalitoimien myönteiset kokonaisvaikutukset kansakuntaan päin. Heikki Hiilamon artikkelien ja kirjojen kautta sosiaalitpuolen asioista saa valtavasti laajemman kuvan, kuin monen poliitikon kautta, tai kohumedioista. Onnea myös sosiaalialan kokonaisuudistuksen osalta. Onneksi Heikki on sosiaaliturvakomitean pysyvä asiantuntija jäsen, Hankkeen väliraporttihan julkaisitaan tänä keväänä 2023 vaalien lähellä. Toivottavasti uusi eduskunta on oikeudentajuinen, vaikka siellä on sitten vallalla kuka poliittinen suuntaus tahansa.