Lakiuudistuksella halutaan helpottaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuutta sekä tehostaa etenkin lastensuojelun sijaishuollon laadukkaita palveluja. (Kuva: Ville MIettinen)

Lastensuojelulakiin esitetty julkista valtaa, julkista hallintotehtävää ja virkavastuuta korostava ja niiden sisältöä tarkentava säännös olisi merkittävä asia ja muuttaisi lastensuojelun palvelurakennetta huomattavasti nykyisestä, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.

Muutos toisi lakiin kirjauksen siitä, että kunta ei voisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta lastensuojelun palvelutarpeen arviointia eikä huostaanoton valmisteluun liittyviä tehtäviä, jotka edellyttävät julkisen vallan käyttöä ja ovat virkavastuulla tehtäviä arviointitehtäviä.

Nykyään arviointeja lastensuojelun eri vaiheissa ostetaan paljon yksityisiltä toimijoilta.  Esitetyllä sääntelyllä on tarkoitus selkiyttää nykytilaa niiltä osin, kun yksityisiltä palveluntuottajilta on ostettu palveluja, joita tosiasiassa voidaan tehdä vain virkavastuulla.

Kirjaus on osa esitysluonnosta lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi. Samassa muutoksessa muun muassa kirjataan lastensuojelun sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärästä, määritellään laissa vaativa sijaishuolto ja linjataan rajoitustoimista niin, että laki soveltuu paremmin nykypäivään.

Lakiesityksen lausuntoaika päättyy 12. helmikuuta.

Käytännössä kirjaus arviointitehtävien tekemisestä vain viranhaltijan toimesta merkitsisi, että kunnan olisi vahvistettava omaa palvelutuotantoaan lastensuojeluprosessiin liittyvän arviointityön osalta, mm. kiireellisen sijoituksen aikaisen arvioinnin osalta. Tuolloin on arvioitava, onko tarpeen ryhtyä valmistelemaan lapsen huostaanottoa.

Laki on tulossa voimaan ennen sote-uudistuksen suunniteltua voimaantuloa. 

– Kunnissa ja kuntayhtymissä pitäisi alkaa käydä keskustelua, miten aiotaan hoitaa palvelutarpeet, joita tulevaisuudessa tulee liittyen kiireelliseen sijoitukseen, palvelutarpeen arviointiin, huostaanottoon, huostaanoton lopettamiseen ja myös olosuhdeselvityksiin, Aila Puustinen-Korhonen sanoo.

Hyvinvointiala: Mistä sosiaalityöntekijät? 

Yksityisiä sote-toimijoita edustavan Hyvinvointiala ry:n johtava elinkeinonasiantuntija Aino Närkki sanoo, että arviointiprosessiin liittyy paljon selvittämistyötä, jossa yksityiset ovat tarjonneet kaivattua asiantuntemusta.

– Kunnissa on huutava puute sosiaalityöntekijöistä. Jos arviointityön tekemiseen ei käytetä kaikkia käytettävissä olevia resursseja, se merkitsisi päätösten viivästymistä ja mahdollisesti selvitystyön huonompaa laatua.

– Olisi hyvin toivottavaa, että sitä ei katsottaisi jatkossakaan viranomaistoiminnaksi. Ei niitä sosiaalityöntekijöitä tule tyhjästä kuntiin. Kun samaan aikaan tehdään mitoitusmääräystä, siitä tulee mahdoton yhtälö kuntien sosiaalityön kannalta, Närkki viittaa esitykseen, jonka mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijällä voisi olla kerrallaan enintään 35 lasta asiakkaana.

Närkki muistuttaa, että viime kädessä rajoittamispäätökset tekee sosiaalityöntekijä, ja jos heitä on liian vähän, se vaikuttaa lastensuojeluyksikköönkin ja nuoren tilanteeseen, eikä nuori saa apua oikeaan aikaan.

– Perustuslakia ei olla muuttamassa ja perustuslaki säätää kuten tähänkin saakka palveluiden riittävyyden turvaamisesta, mutta ei järjestämis- tai tuottamistavasta. Lastensuojelun selvityksen operatiivinen tekeminen ja sen jälkeen tehtävä viranomaispäätös ovat kaksi eri asiaa, Närkki huomauttaa.

Aila Puustinen-Korhosen mukaan perustuslakivaliokunna tulkinnat osoittavat, että nämä eivät ole kaksi eri asiaa. Hän muistuttaa, että perustuslakivaliokunta (PeVL 65/2018 vp s. 37) on todennut, että palvelutarpeen arviointi määrittää asiakkaan oikeuksien toteutumisen.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön uudessa lastensuojelun laatusuosituksessa korostetaan, että lastensuojeluprosessin arviointityöt tulisi tehdä virkavastuulla.

– Palvelutarpeen arviointi on julkinen hallintotehtävä, kuten muutkin soten tehtävät: siinä käytetään pääsääntöisesti julkista valtaa. Kun yleensä päätökset palveluista perustuvat palvelutarpeen arviointiin, julkinen valta tulee ihan erilaiseen valoon lastensuojeluarvioinneissa.

– Ennen perustuslakivaliokunnan tulkintoja asia ei ole ollut näin selvä, Aila Puustinen-Korhonen sanoo.

”Kunnissa remontin paikka” 

Toteutuessaan lakimuutos merkitsisi siis merkittävää resursointitarvetta lastensuojeluun, joka jo nyt kärsii paikoin työvoimapulasta. 

Aluehallintovirasto antoi tammikuun lopussa huomautuksen useille kunnille ja kuntayhtymille, joilla on havaittu vaikeuksia lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamisessa lokakuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana.

-Kunnissa ja kuntayhtymissä on isomman remontin paikka palvelujen järjestämisessä ja vahvistamisessa, Aila Puustinen-Korhonen sanoo.

Yksi keino on hyödyntää yhteistyötä huomattavasti nykyistä enemmän. Esimerkiksi sijaishuollon palvelujen järjestäminen kuntien yhteistyönä on mahdollista nykylainsäädännön puitteissa. 

-Osittain on ryhdyttykin yhteistyöhön. On alueellisia sijaishuollon ja perhehoidon yksiköitä. Mutta siihen ei ole menty laajasti.

Eräs esimerkki yhteistyöstä löytyy Tunturi-Lapista, missä Enontekiön, Kittilän, Muonion ja Kolarin sekä Pellon yhteisessä hankkeessa viiden kunnan lastenvalvontatehtävää toteuttaa yksi, yhteinen viranhaltija.

Lastenvalvoja hoitaa perheoikeudellisia kysymyksiä, kuten lapsen huoltajuuteen liittyviä sopimuksia esimerkiksi avioerotilanteissa.

Aiemmin tunturilappilainen kunta maksoi yhdestä olosuhdeselvityksestä viisinumeroisen summan euroja yksityiselle toimijalle. Nyt kuntien yhteinen viranhaltija hoitaa hommat. 

-Yksityinen on hyvä kumppani, jolla voidaan täydentää julkista palvelutuotantoa ja tasata ruuhkahuippuja, mutta se ei voi olla pääasiallinen tapa tuottaa lastensuojelun palveluja, Aila Puustinen-Korhonen sanoo.

”Todella kaksipiippuinen juttu” 

Kysymys yksityisen roolista on todella kaksipiippuinen juttu, sanoo Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän (Keusote) palvelujohtaja Tiina Salminen.

Hän korostaa, että lastensuojelu on erityisen sensitiivinen ala, ja on hyvä, että päätöksistä vastaa virkavastuussa oleva taho.

– Toisaalta yksityisten tekemä arviointi helpottaisi toiminnan resursointia. On kipeä tarve siihen, että palvelutarpeen arviointi saataisiin hoidettua, mutta toisaalta virkavastuun merkitys on suuri. Kun jotain menee pieleen, vastuullinen taho löytyy heti. Virkavastuu on vahvasti sitovampi.

Keusote oli yksi kuntayhtymistä, joka sai tammikuussa avilta huomautuksen vuoden takaisesta tilanteestaan. Sen jälkeen jonot on saatu purettua.

Sosiaalityöntekijöiden pulaan on Keusotessa reagoitu myös tilapäisratkaisuin hyödyntäen työntekijöitä välittäviä firmoja.

Välitysfirmalta rekrytoitiin sosiaalityöntekijöitä, jotka asetettiin Keusotessa virkaan.

– Virkavastuu oli se, mikä vaikutti. He eivät olleet vakituisia työntekijöitä,

Työnvälitysfirmat tarjoavat välittämilleen sosiaalityöntekijöille korkeampaa palkkaa kuin kuntasektori.

– Olemme joutuneet maksamaan välitetylle työntekijälle korkeampaa palkkaa kuin omalla vakituisella työntekijällämme on palkkataso, Tiina Salminen sanoo.

– Se on meille kallis ratkaisu, mutta suuressa sosiaalityöntekijäpulassa firmat houkuttelevat sosiaalityöntekijöitä. Se ei ole toivottava ratkaisu, mutta se on ymmärrettävä, Salminen viittaa rekrytointeihin.

Eroon palkkakilpailusta? 

Uudellamaalla on meneillään palkkakilpailu sosiaalityöntekijöistä. Yksittäinen kunta saattaa houkutella työntekijöitä naapurista nostamalla kuukausipalkkaa sadoilla euroilla. Palkkakilpailusta seuraa, että rekrytoinnissa onnistumisesta huolimatta ei ole takeita työntekijän pysymisestä pitkään töissä.

-Kun mennään hyvinvointialueisiin, toivon mukaan löytyy tasapainoa eri tavalla kuin tällä hetkellä, Tiina Salminen viittaa palkkakilpailuun.

Salmisen mukaan ainoa kestävä ratkaisu työntekijäpulaan on tarjonnan laajentaminen mm. koulutukseen panostamalla.

– Kestävä ratkaisu ei ole se, että paikataan etsimällä uusia toimijoita.

Pohtimisen arvoinen asia on myös työnjaon kehittäminen yksityisen ja julkisen välillä niin, että työkuormaa siirrettäisiin pois

– Kaikki, mikä liittyy virkavastuuseen, pitäisi kuitenkin olla julkisella puolella.

Salminen korostaa, että hän arvostaa yksityisiä palveluntuottajia ja luottaa yksityisten palveluntuottajien palvelun laatuun.

– Mutta aina joukkoon eksyy myös niitä tahoja, joiden kanssa sopimus pitää katkaista, kun palvelu ei ole sitä, mitä pitäisi. Ja kun lastensuojelu lähtee lapsen tulevaisuuden turvaamisesta palvelulla, ala ei vain kestä sitä, että opitaan kantapään kautta.

Lakimuutoksella parempaan perusoikeuksien toteutumiseen 

Lastensuojelulain uudistuksessa päätösten tekovastuun linjaaminen on siis vain yksi kohta. Uudistuksessa tärkeää on Aila Puustinen-Korhosen mukaan muun muassa myös se, että erityisen huolenpidon jaksoa voitaisiin jatkossa jatkaa 90 vuorokaudella, jos se on välttämätöntä lapsen hengen ja terveyden suojelemiseksi. 

Nyt jakson maksimipituus on 90 vuorokautta, eikä se riitä esimerkiksi huumeongelmasta kärsivän lapsen hoitamiseen ja vieroittamiseen.

– Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset voitaisiin saada avun piiriin. Tekipä lapsi mitä tahansa, hänellä on oikeus välttämättömään huolenpitoon, joka on perustuslaissa määrätty perusoikeus. Perusoikeuksien parempi toteutuminen mahdollistuu, Puustinen-Korhonen kuvailee lakimuutoksen vaikutusta.

Tätä esitettyä lakimuutosta myös Hyvinvointialan Aino Närkki pitää tervetulleena. Mutta myös tässä vaiheessa sosiaalityöntekijöiden riittävyys on olennaista, hän muistuttaa.

– Kun uusi nuori tulee yksikköön, ja ryhdytään kuntoutusta rakentamaan, silloinhan sitä sosiaalityöntekijän apua ja tukea tarvitaan. Jos sitä ei ole käytettävissä, ei ole hyvä juttu.

Aila Puustinen-Korhonen pitää merkittävänä lakiesityksessä myös sitä, että vaativa sijaishuolto määriteltäisiin laissa. Kun sitä ei nykyään ole määritelty, voi olla erittäin vaikea saada sijoitettua esimerkiksi huostaan otettua kehitysvammaista lasta lapsen hoidollisia tarpeita vastaavaan paikkaan.

TAUSTA: Kunnat ostavat paljon arviointeja yksityisiltä

Kuntaliiton selvityksen mukaan lastensuojeluprosessiin liittyvien arviointien ostaminen yksityisiltä toimijoilta on yleistä.

Esimerkiksi olosuhdeselvityksiä tehdään lapsenhuoltolain nojalla, ja myös niitä ostetaan yksityisiltä.

– Joka kolmas kunta osti olosuhdeselvityksiä vuonna 2019, Aila Puustinen-Korhonen viittaa Kuntaliiton selvitykseen.

Arviointia huostaanoton lopettamista harkittaessa osti useampi kuin joka kolmas kunta,  arviointia lastensuojelutarpeen selvittämisvaiheessa osti noin joka viides kunta ja arviointia muissa lastensuojeluprosessin vaiheissa osti joka toinen kunta. 

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*