Ministeri Huovinen kuultavana sotesta
Tällä viikolla joululomalta palannut eduskunta on käymässä tosimielellä sote-uudistuksen kimppuun. Tänään eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta järjestää avoimen kuulemisen hallituksen sote-lakiesityksestä, jossa kuultavana on peruspalveluministeri Susanna Huovinen.
Ministerin ohella kuultavina ovat sosiaali- ja terveysministeriöstä myös osastopäällikkö Kirsi Varhila, hallitusneuvos Pekka Järvinen, hallitusneuvos Päivi Salo ja johtaja Taru Koivisto.
Kello 10 alkavaa kuulemista voi seurata suorana verkkolähetyksenä osoitteessa www.eduskunta.fi/verkkolahetys
Onko kommentteja pienten kuntien kustannustehokkuuden ja motivaation parantamiseen maakunnallisissa sosiaali- ja terveyspiireissä?
Kuinka lakiesityksen perustuslain 121 §:n vastaiset viisi virkamiesvetoista – kuntien ja maakuntien näkökulmasta epädemokraattista – sote-hallintoa, voivat turvata ministeri Susanna Huovisen (sd.) korostamat, perustuslain 19 §:n mukaiset yhdenvertaiset sote-palvelut?
Viisi hallintoa ei turvaa valtakunnallisesti mitään.
– Viisi hallintoa ei säädä lakeja.
– Viisi hallintoa ei anna Suomen kunnille ja maakunnallisille sosiaali- ja terveyspiireille (Eksote) valtionosuuksia – ei sote-valtionosuuksia, ei tuloverotasausta.
Perustuslain sekä 19 §:n että 121 §:n täyttävä malli:
1) Eduskunta säätää lait, joilla turvataan yhdenvertaisuus PL 19 §:n mukaan.
2) Valtio turvaa PL 19 §:n mukaiset sote-valtionosuudet sekä kunnille että maakunnille, niiltä osin, kuin laki säätää palvelutehtäviä kuntien ja maakuntien toteuttamisvastuulle:
– Yhdenvertaisuus ja PL 19 § ei toteudu kuntien ja maakuntien omilla tuloveroprosenteilla. Valtiolla on vastuu. Kunnat ja maakunnat toimivat.
2.1) Maakunnallisille sote-piireille annetaan oikeus asettaa MAAKUNNAN OMA KUNTAVEROPROSENTTI, joka vastaa maakunnan sairastavuuden ja ikärakenteen mukaista SOTE-BUDJETTIA.
– Valtio maksaa perustuslain 19 §:n ja 121 §:n toteuttamista vastaavat valtionosuudet, joissa painotetaan maakuntien ja kuntien sairastavuus ja ikärakenne: Kun sairastavuus ja palvelun tarve on suuri, on valtion velvollisuus maksaa kustannusvastaavuuden mukainen sote-valtionosuus.
– Lisäksi valtio vastaa tuloverotasauksesta yhdenvertaisuuden toteutumiseksi koko sote-misterin valtakunnassa.
2.2) ”Sote-integraation” on oltava väljä parhaan laadun ja kustannustehokkuuden saavuttamiseksi niin, että Suomen eri alueiden erilaisuus otetaan huomioon:
– Monessa nykyisessä kunnassa harvaan asutuilla seuduilla, kuten lapissa ja Itä-Suomessa, on demokraattisempaa, kustannustehokkaampaa ja asiakaslähtöisempää antaa kunnan vastata soiaalipalveluista., kuten Ruotsissa lakisääteisesti tehdään: veroeurot tulevat tehokkaasti käytetyiksi: kunta hyötyy, valtio hyötyy, kunnan asukkaat hyötyvät, ministerit hyötyvät.
– Ei ole mielekästä liittää kustannustehokkaasti toimivaa kuntaa kaukana sijaitsevaan keskuskuntaan, joka on jo valmiiksi kustannustehottomampi. Kustannustehokkuus ei kasva pienen kustannustehokkaan liitoksessa kustannustehottomaan: päinvastoin kokonaisuus on kustannustehottomampi. Edellyttää, että Suomen kunnissa on välttämätön hallinto niille jäävien tehtävien hoitoon.
3) Manner-Suomen maakuntien sosiaali- ja terveyspiireille annetaan oikeus itse kehittää kustannustehokkaita ja hoidon vaikuttavuutta sekä tuottavuutta parantavia ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluihin: eri maakuntien paikalliset olosuhteet huomioon ottamalla saavutetaan kustannustehokkuuden ja laadun maksimointi.
3.1) Kustannustehokkuutta, laatua ja perustuslain 19 §:n toteutumista – kansalaisten yhdenvertaisia sote-palveluja – ei voi ohjata valtakunnallisesti huippusuorituksiin, ellei ole automatisoitua, reaaliaikaisesti näkyvää laaturekisteriä ole olemassa silloin kun maakunnalliset sosiaali- ja terveyspiirit aloittavat toimintansa.
VALTAKUNNALLISELLA laatu- ja kustannusrekisterillä on merkitystä tuottavuuden paranemisen kautta kuntia ja maakunnallisia sote-piirejä palkitsevasta, kustannustasoa sekä maakuntien ja kuntien kuntaveroprosenttien nousua hillittäessä.
3.2) Sekä kuntien että maakunnallisten sosiaali- ja terveyspiirien ”budjettikattoa” hillitään sitä mukaa kun valtakunnallinen kustannus- ja laaturekisteri ohjaa kuntia ja maakuntia ottamaan parhaalla tavalla laadussa ja kustannustehokkuudessa onnistuneiden hyvät sote-käytännöt ja järjestelmän parhaat innovaatiot.
Analogia:
– Laadun ja tuottavuuden eli hoidon vaikuttavuuden kehitys on näin sisään rakennettu; säätöjärjestelmä toimii oikein tuottavuutta ja laatua parantaen, kuten suomalaisissa paperitehtaissa.
Laaturekisterin kerääminen voidaan aloittaa jo olemassa olevista sekä perustuslain 19 §:n että 121 §:n täytäntöön panoon keskittyvissä Kainuun maakunnan sotessa ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä Eksotessa. Eksotessa varsinkin laadun parantaminen on tiettävästi parhaillaan työn alla (?), samalla kun parannetaan edelleen lähipalveluja, ennaltaehkäiseviä sote-palveluja sekä tehokasta kuntoutusta.
– Näillä pienennetään kalliin erikoissairaanhoidon kustannuksia.
– Leikkausjonoja tulisi lyhentää työnantajien edun vuoksi: ammattilaiset pääsevät nopeasti takaisin työhön leikkauksen ja hyvän kuntoutuksen ansiosta. Samaa toimii laatua ja kustannustehokkuutta parantavasti kaikissa sote-asiakassegmenteissä.
Ei yksikään puoluejohtaja voi kuuluttaa kylän kirkossa sotea valmiiksi.
Luvan kanssa ministeri Susanna Huovinen saa kehittää sotea vielä seuraavat 4 vuotta sekä perustuslain 19 §:n että perustuslain 121 §:ään perustuvaa kuntien ja maakuntien suurta motivaatiota.
Uusia ideoita laatuun ja tuottavuuteen tarvitaan, kun perustuslaillinen malli on koko maassa – vapaaehtoisesti, kuten Etelä-Karjalassa.
Valtion on palkittava kuntien ja maakuntien motivaatiota antamalla kunnille ja maakunnille PL 121 §:n itsehallinto, ääni- ja päätösvalta, säilyttää suuri motivaatiota tuottavuuden ja laadun parantamiseen.
Onko kommentteja pienten kuntien kustannustehokkuudesta ja motivaatiosta maakunnallisissa sosiaali- ja terveyspiireissä?
Maakunnallisille sosiaali- ja terveyspiireille annettu oikeus asettaa maakunnan sote-palvelujen budjettia vastaava kuntaveroprosentti, suojaa kuntia, ehkäisee palvelujen lakkauttamista suurten kaupunkien reunuskunnista ja suuresta maakunnan ydinkeskustasta kaukana olevista kunnista kustannustehokkaista kunnista.
1) Maakunnan itsehallinnollisten asukkaitten sote-palvelut rahoitetaan asukkaitten oman maakunnan kuntaveroprosentilla.
2) Maakunnan pienillä ja keskisuurilla kunnilla on omat budjetit ja kuntaveroprosentit.
3) Maakuntien suurilla kaupungeilla on omat kuntaveroprosentit.
Sopii kuntien ja suurten kaupunkikuntien sekä maakuntien perustuslain 121 §:n mukaiseen itsehallintoon.
Maakunnan sote-palvelut ovat alueellisia palveluja, jotka ovat suurten kaupunkien sekä pienten ja keskisuurten kuntien asukkaille perustuslain 19 §:n mukaan yhdenvertaisia.
Suurilla kaupungeilla on silloin suuri motivaatio karsia tehotonta hallintoa ja lisätä tuottavuutta niin, että rahaa jää muuhunkin.
Maakunnallisilla sote-piirien jäsenkunnilla on motivaatio hillitä sekä maakunnan kuntaveroprosentin nousua että oman kunnan kuntaveroprosentin nousua.
Suuret kuntaliitokset vievät motivaation kunnilta kustannustehokkuutta ja tuottavuutta parantaviin innovaatioihin.
Google: Paljonko verorahoilla saa? pdf
Kuntien peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuuden erot ja niitä selittävät tekijät vuosina 1994–2002
Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS, 2005
Loikkanen ja Susiluoto
Puolueet ja puoluejohtajat kilpailevat asukkaitten äänistä sote-palveluiden laadussa ja tuottavuudessa:
Äänestäjät tietävät tulevan istuntokauden asiat ennen vaalia ja valitsevat puolueen
Kuntademokratia
Maakuntademokratia
Demokratia eduskuntavaalissa
Suomen perustuslaki 121 § pitää yllä kuntien ja maakuntien sote-innovaatioita:
– Järjestämispäätökset sekä budjetti-, rahoitus ja verotuspäätökset tehdään kunnissa ja maakunnissa.
Ruotsissa on säilytetty sekä kuntien että maakuntien (landsting) motivaatio tehdä sote-palveluiden ”tuotekehitystä” vuodesta vuoteen.
Järjestämispäätöksiä tehdään sekä kunnissa että maakunnissa jatkuvasti, ei ole ”joka neljäs vuosi tehtäviä, ylhäältä ohjattuja ”järjestelypäätöksiä” maakuntien ja kuntien soten organisoimiseksi.
Ruotsissa yhdellä lainsäädännöllä saadaan kerralla valmiiksi 20 järjestäjä-rahoittaja-maakuntaa. Miksi pitäisi Suomessa tehdä ”joka neljäs vuosi” järjestelyjä 20 maakunnallisen sote-sairaanhoitopiirin muodostamiseksi?
– Suomessa lain mukaan on 20 sairaanhoitopiiriä valmiina. Jokainen kunta kuuluu omaan sairaanhoitopiiriin.
– Annetaan sairaanhoitopiirien vapaaehtoisesti aloittaa sote-piirin muodostaminen vaikka heti, jokaiselle sairaanhoitopiirille kustannustehokkaimmalla tavalla toteuttaa lakisääteiset palvelut. Kunnilla on motivaatio, koska sote-piiri on kuntien taloudellinen etu. Samalla julkinen talous hyötyy nopeasti.
– Sairaanhoitopiirien kuntien etu on ottaa nopeasti käyttöön muissa kunnissa ja maakunnissa ”tuotekehitetyt” sote-palvelut, joilla edistetään tuottavuutta, laatua, ennaltaehkäisevää hoitoa ja tehokasta kuntoutusta: Kainuun soten ja Etelä-Karjalan soten järjestämispäätöksiä.
Eksote perustettiin vuonna 2010 vapaaehtoisesti ilman erityistä soten järjestämislakiesitystä, ilman ”joka neljäs vuosi” tehtäviä kuntayhtymien järjestelypäätöksiä.
Kannattaako Eksoten jäsenkunnilta viedä ääni- ja päätösvalta – motivaatio – kustannustehokkuutta ja laatua parantavista järjestämispäätöksistä mammuttimaiselle yhtymävaltuustolle?
– Se olisi Euroopan unionin subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen sekä perustuslain 121 §:n vastaista motivaation pilaamista.
Itsehallinnolla on merkitystä Suomen julkiselle taloudelle ja luottoluokituksille.
Google: skl Därför är självstyrelse bra
Google: skl Lokala förutsättningar får styra
Google: skl Man kan lära av varandra [Kainuun sote, Etelä-Karjalan sote, Eksote ja Imatra, Kinnulan kunta lastensuojelu, Kainuun sote. Vain joitakin esimerkkejä Suomesta.]
Google: skl Medborgare har nära till besluten
Google: skl Fakta om kommunal självstyrelse