Professori Vauramo: Parasta sairaanhoitopiiriä ei voi määrittää
Tarkka, helposti saatavissa oleva kustannustilastointi pitäisi tuoda takaisin, sanoo Erkki Vauramo. (Kuva: Ville Miettinen)
Nykyisillä terveydenhuollon talouden tunnuslukutilastoilla ei voi määrittää, mikä sairaanhoitopiiri on ”paras”, sanoo Aalto-yliopiston professori Erkki Vauramo.
Vauramo oli mukana Kunnallisalan kehittämissäätiön KAKSin rahoittamassa tutkimuksessa, jossa vertailtiin valtakunnallisesti sote-kustannuksia.
KAKS julkisti tänään tarkistetut tunnusluvut tutkimuksesta.
Alkuperäisessä, 12.1. julkistetussa, raportissa oli kuntia vertailtu bruttomenojen perusteella. Uudet luvut on tehty nettomenojen perusteella ja nettomenoista on poistettu varhaiskasvatuksen osuus.
Tutkijoiden mukaan keskeiset teesit maanlaajuisesta 1–2 miljardin euron rakennemuutoksella saavutettavissa olevasta säästöstä säilyvät ennallaan lukujen tarkistamisesta huolimatta.
Raporttia on työstetty virheellisten johtopäätösten välttämiseksi ja sote-kustannuksista käytävän keskustelun paremmaksi tukemiseksi.
Vauramo sanoo Kuntalehdelle, että käyttökustannustilastoissa, joiden mukaan ensimmäiset laskelmat tehtiin, on ominaisuutena osittain kaksinkertainen tilastointi.
– Siellä tilastoidaan tuotanto kahteen kertaan: yhtäältä kunnan puolelta ostoina ja joidenkin isäntäkuntien kohdalla myyntinä. Silloin parikymmentä kuntaa, jotka toimivat isäntäkuntana, sijoittuvat kärkeen, vaikka ne kuuluvat keskivaiheille.
Uusissa laskelmissa tarkastellut nettomenot eivät nekään ole ongelmattomia.
– Niissä puuttuu osa tuloja, muun muassa asiakasmaksuosuudet. Silloin se ei kelpaa tuotantokustannustenvertailuun.
Vauramon mukaan ero laskelmien näkökulmien välillä oli tiedossa. Tutkijat halusivat ja haluavat jatkossakin kiinnittää ensisijaisesti huomiota tuotantokustannuspuoleen ja palvelujen erilaiseen saatavuuteen maan eri osissa.
HUS edullisin, Eksote tehokas
Alkuperäisessä raportissa sairaanhoitopiirien asukaskohtaiset käyttökustannukset olivat edullisimmat Etelä-Karjalassa. Nettokustannuksilla edullisin on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, ja Eksote on viidentenä.
– Eksoten säästö tehdystä budjetista 2013 oli noin 5 miljoonaa euroa. 2014 se oli 12 miljoonaa euroa. Eksoten uusi rakenne on käsitykseni mukaan tuotantotehokkuudessa ylivoimainen, Vauramo sanoo.
– Täytyy huomioida että HUSin ja kaikkien muidenkin piirien kohdalla puuttuvat työterveyshuollon ja sairausvakuutussektorin elementit, jotka muuttavat alueen ja kuntien palvelujärjestelmän toisennäköiseksi.
Tilastoinnissa parannettavaa
Vauramon mielestä ”parhaan sairaanhoitopiirin” valitseminen ei ole kovin mielekästä täysin vedenpitävien laskelmien puuttuessa
– Mutta jos esimerkiksi sairaanhoitopiiri on kalliimmassa neljänneksessä, pitäisi tulla mietteliääksi. Jos se on halvimmassa neljänneksessä, voi jopa olla tyytyväinen.
Vauramo muistuttaa, että nykyiset rekisterit keräävät tietoa laatu- ja vaikuttavuusnäkökulmasta, mutta tuotannon ohjauksessa tarvittavaa tietoa ei kerätä.
– Erinomainen STM:n KETI-tiedosto lopetettiin, mutta nyt se olisi kunnille kullanarvoinen.
Vauramo muistelee lämmöllä Kuntaliiton aikoinaan tekemää Sairaalatilastoa, josta tunnusluvut olivat helposti ja tarkasti saatavissa. Nyt olisi hänen mielestään tilausta samanlaiselle sairaala- ja lähipalvelutilastolle, jossa olisi integroituna sote-alue.
– Tällä hetkellä johdolla ei ole tietojärjestelmää, josta kustannustietoa saataisiin samalla tarkkuudella ja yhtä halvalla kuin aikoinaan saatiin, Vauramo sanoo.
– Nämä tilastot pitivät palvelujärjestelmää kustannuksiltaan tasalaatuisena. Ne pitäisi pikaisesti ottaa uudelleen käyttöön jossakin sopivassa muodossa.
Tarkistettu raportti ja tunnusluvut KAKSin sivuilla
Vauramon mielestä sairaanhoitopiirejä ei voida pistää paremmuusjärjestykseen tehokkuuden perusteella, mutta kunnat voidaan niiden sote-palvelujen nettokustannusten perusteella. On jotensakin epälooginen ajatus.
Vauramon mielestä sellainen kunta on tehokkain, joka ostaa sote-palvelunsa alijäämää tekevältä kuntayhtymältä eli maksaa palveluista alihintaa. Oulu on tutkimuksen perusteella tehokkain suurista kaupungeista. Pohjois-Pohjamaan sairaanhoitopiiri on viimeisten kolmen vuoden aikana tehnyt n. 5 % alijäämän suhteessa peruspääomaan (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on tehnyt vähintään saman verran ylijäämää). Ja tästä huolimatta Oulussa on suurten kaupunkien kalleimmat ikävakioidut terveydenhuollon nettokustannukset asukasta kohden kymmenen suurimman kunnan vertailussa. Jommankumman (Aallon tutkimus tai suurimpien kaupunkien vertailu) tulosten täytyy olla pahasti metsässä.
SOTE-kustannuksista ja kuntien välisistä eroista on syytä käydä keskustelua. SOTE:n julkista rahoitusta joudutaan karsimaan. Rakenneuudistuksen taustalla on huoli väestön tasapuolisesta kohtelusta maan eri osien välillä ja toisaalta huoli kustannuksista. Tunnusluvut antavat mahdollisuuden kuntakohtaisesti tarkastella missä palvelut on tuotettu edullisesti ja missä taas kalliisti. Kustannukset yhdistettyinä tarveindikaattoireihin osoittavat, että sama tarve kyetään toisessa kunnassa tyydyttämään pienemmillä kustannuksilla kuin toisessa.
Jos hyväksymme sen, että samalla tarvetasolla olevista kunnista enemmän kuluttavan on ensisijaisesti tehostettava, kykenemme kohdentamaan säästötoimet oikeudenmukaisesti. Indikaattoriprojekti osoittaa, että 1-2miljardia euroa olisi säästettävissä, jos päästäisiin edullisimman kvartaalin tasolle koko kuntasektorilla.
Nämä toimenpiteet voidaan aloittaa jo nykyisellä kuntarakenteella. Projekti voi alkaa siten, että kuntien päättäjät, eivät ainoastaan virkamiehet, saavat päätöksensä tueksi ymmärrettäviä vertailutietoja oman kuntansa asemasta vertailussa. He voivat asettaa perustellun tavoitteen. On selvä, että kuntapäättäjät tarvitsevat tällaista tietoa, koska muutosvastarinta, jos toimeen tartutaan, ei riipu tasosta, jolla kunta on päätynyt vuosien mittaan ”tarpeen vaatimien päätösten myötä”. Sekä henkilökunnan että kuntalaisten mielestä sekä kalliisti järjestetyssä kunnassa että edullisesti tuotetussa jokainen tuotettu palvelu on yhtä perinteinen ja tarpeellinen. Totuus on kunnan totuus.
On erinomaista, että Aalto yliopiston ryhmä on avannut rahoituskeskustelun kunnittaisesta vertaisarvionäkökulmasta.