Sote-palveluiden valinnanvapauteen ehdolla neljä mallia
Selvityshenkilöiden mielestä suun terveydenhuolto saattaisi kuulua valinnanvapauden piiriin myös suppeimmassa valinnanvapauden mallissa. (Kuva: Seppo Haavisto)
Professori Brommels: Meidän tehtävä on nimenomaan pysyä erossa nyt tästä poliittisesta kiistelystä.
Asiakkaan mahdollisuus valita sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa voisi toteutua neljän vaihtoehtoisen mallin kautta. Professori Mats Brommelsin johtama selvitysryhmä luovutti väliraporttinsa tiistaina sote-valmistelua johtavalle perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle, kesk.
Hallitus sopi marraskuussa, että asiakkaan valinnanvapaus ja niin sanotun monikanavarahoituksen yksinkertaistaminen toteutetaan sote-uudistuksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) asetti joulukuussa selvitysryhmän pohtimaan asiaa.
Nyt valmistunut kartoitus toimii valmistelun pohjana. Brommels tähdentää Kuntalehdelle, että ratkaisu mallista pitäisi tehdä jo huhtikuussa.
– Muuten se ei ehdi lainsäädäntöön, hän viittaa valmisteltavana olevaan sote-palveluiden järjestämislakiluonnokseen. Sen pitäisi lähteä lausuntokierrokselle huhtikuun loppuun mennessä.
Brommelsin mielestä valinnanvapaus olisi hyvä huomioida joko järjestämislaissa tai erillisessä lainsäädännössä.
– Se riippuu aika paljon siitä, kuinka yksityiskohtaiseksi järjestämislaki muodostuu. Sehän on vielä aika lailla levällään.
Brommels tähdentää, että selvitysryhmän lopullinen ehdotus perustuu ”faktapohjaiseen arviointiin”.
-Tietysti viime kädessä valinta on poliittinen ratkaisu, hän muistuttaa.
Vaihtoehtojen keksiminen
ei ollut kovin vaikeaa
Valinnanvapaudella selvitysryhmä tarkoittaa Suomessa asuvan henkilön oikeutta itse valita palveluiden tuottaja, joka on joko julkinen, yksityinen tai kolmannen sektorin toimija. Valinnanvapaus ei ulottuisi hoitavan henkilön tai annettavan hoidon valitsemiseen.
Selvitysryhmällä on ollut käytössään selvityksiä, tutkimustietoa ja kokemuksia maailmalta runsaasti. Päätehtävänä on ollut lähinnä tiedon kokoaminen ja sovittaminen suomalaiseen järjestelmään ottaen huomioon se, että Suomen nykyinen lainsäädäntö on hyvin pirstaleinen.
– Vaihtoehtojen keksiminen ei ollut kovin vaikeata. Me joudumme nyt seuraavan kuukauden aikana käymään vaihtoehdot uudestaan läpi ja punnitsemaan niiden hyödyt ja haitat, Brommels sanoo.
Hallituksen sisäinen kiistely esimerkiksi sote-alueiden määrästä ei ole Brommelsin mukaan vaikuttanut selvitysryhmän työhön lainkaan.
– Me olemme lähteneet liikkeelle marraskuussa julkistetusta hallituksen linjauksesta, joka on aika selkeä. Meidän tehtävä on nimenomaan pysyä erossa nyt tästä poliittisesta kiistelystä.
”Omatiimi”-malli avaisi
laajimman valinnanvapauden
Selvitysryhmä on nimennyt laajimman valinnanvapauden sallivan mallin ”omatiimiksi”. Se vastaisi Tanskan ja Keski-Euroopan maiden perhelääkärimallia. Yleislääkärin lisäksi tiimiin kuuluisivat myös terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja sekä sosiaalityöntekijä ja sosiaalineuvoja.
Asiakas valitsisi jonkun omatiimin asiointipaikakseen, mutta voisi vaihtaa palvelujen tuottajan tietyin välein.
Jos omatiimi otettaisiin käyttöön, muut perustason palvelut olisivat laajan valinnanvapauden piirissä. Esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä suun terveydenhuolto olisivat vapaasti valittavia.
Mallin oletetaan lisäävän palvelujen tarjoajia ja ennen kaikkea pienten toimijoiden määrää.
Selvitysryhmän mielestä mallin etu on erittäin laaja valinnanvapaus, mutta omatiimi-yksikkö on kuitenkin pienuutensa vuoksi haavoittuvainen.
Tässä vaihtoehdossa sote-palveluiden järjestäjän eli käytännössä maakunnan rooli korostuu sekä palvelujen olemassaolon takaajana että toimijoiden valvojana.
Sosiaali- ja terveyskeskus
ilman neuvoloita
Omatiimiä suppeamman valinnanvapauden tarjoaisi malli, jossa ”väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus” vastaisi nykyisten terveyskeskusten toimintaa lukuun ottamatta neuvolatoimintaa, kuntoutusta, suun terveydenhoitoa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa ja työterveyshuoltoa.
Muut palvelut olisivat laajan valinnanvapauden piirissä.
Selvitysryhmän mukaan huolenaiheena tässä mallissa on järjestelmän monimutkaisuus ja kilpailun keskittyminen asutuskeskuksiin. Harvaan asutut alueet eivät hyötyisi valinnanvapaudesta, mikä voi heikentää kansalaisten yhdenvertaisuutta.
Monitoiminen keskus
sisältäisi myös neuvolat
Selvitysryhmän esittelemässä kolmannessa mallissa on ”monitoiminen sosiaali- ja terveyskeskus”.
Se hoitaisi myös äitiys- ja lastenneuvolat, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä työterveyshuollon.
Muut palvelut olisivat laajan valinnanvapauden piirissä.
Integroitu keskus
tuottaisi kaikki peruspalvelut
Neljäs esitelty malli on ”integroitu sosiaali- ja terveyskeskus”, joka tuottaisi kaikki perustason palvelut. Valinnanvapaus olisi tässä mallissa hyvin suppeaa. Käytännössä ainoa valittava asiointipaikka olisi sosiaali- ja terveyskeskus.
Suun terveydenhuoltoa tulee selvityshenkilöiden mielestä kuitenkin tarkastella erikseen eli se mahdollisesti voisi olla tässäkin mallissa valinnanvapauden piirissä.
Neljän eritasoisen mallin lisäksi selvitysryhmä ehdottaa, että myös tarkasti määriteltävissä olevat erikoissairaanhoidon palvelut eli esimerkiksi päiväkirurgia ja muut ennakolta suunnitellut leikkaushoidot voitaisiin ottaa valinnanvapauden piiriin.
Valtio rahoittajana
päättää
Selvitysryhmä on lähtenyt siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittaja on valtio, kuten hallitus on linjannut.
Valtio rahoittajana siis päättäisi, mitkä palvelut otetaan valinnanvapauden piiriin ja mitkä toimijat saavat oikeuden tarjota palveluja. Valtio päättäisi myös palveluiden tuottajille suoritettavien korvausten periaatteista sekä perittävistä asiakasmaksuista.
Korvaukset ja asiakasmaksut olisivat tuottajista riippumatta samat. Tuottajien korvaukset kohdistettaisiin asiakkaiden valinnan mukaan.
Selvityshenkilöt korostavat, että valinnanvapaus voi osaltaan tukea sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Se edellyttää kuitenkin sitä, että rahoittaja eli valtio ohjaa toimintaa ja syntyviä markkinoita monipuolisella säätelyllä.
Yksityisestä terveydenhuollosta
ei maksettaisi erillistä korvausta
Monikanavarahoituksen ongelmia on aikaisemmin selvitetty laajasti. Koska hallituksen linjauksen mukaan ainakin alkuvaiheessa valtio huolehtii sosiaali- ja terveydenhuollon julkisesta rahoituksesta, selvitysryhmän kartoituksessa on keskitytty pohtimaan sosiaalivakuutusjärjestelmän roolia.
Selvityshenkilöt rajasivat työnsä ulkopuolelle yksityisten vakuutuslaitosten kautta järjestetyt lakisääteiset vakuutukset sekä sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta rahoitettavat päivärahaetuudet, koska ne kytkeytyvät esimerkiksi työttömyysturva- ja eläkejärjestelmään.
Selvityshenkilöiden esittämässä tavoitevaihtoehdossa sairaanhoitovakuutuksen korvauksiin kerätyt varat liitetään valtion sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisrahoitukseen ja kohdennetaan julkisrahoitteiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon, johon sovelletaan laajaa valinnanvapautta.
Erillistä sairausvakuutusrahastosta maksettavaa korvausta yksityisen terveydenhuollon käytöstä ei enää maksettaisi.
Lakisääteinen työterveyshuolto
säilyisi ennallaan
Selvityshenkilöiden mielestä lakisääteinen ennaltaehkäisevä työterveyshuolto tulisi säilyttää ennallaan, koska se liittyy olennaisella tavalla työympäristön ja työyhteisön organisointiin.
Selvitysryhmän mielestä työnantajan oikeus valita palvelujen tuottaja olisi säilytettävä.
Työterveyshuoltoon liittyvien sairaanhoitopalvelujen järjestämiseen ryhmä esittää kuitenkin muutoksia. Päävaihtoehto on, että sairaanhoitopalvelut liitettäisiin julkisrahoitteiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä laajan valinnanvapauden piiriin.
Toisena vaihtoehtona on nykyisen järjestelmän säilyttäminen siihen asti, kun julkisrahoitteinen sosiaali- ja terveydenhuolto pystyisi tarjoamaan toivotun palvelutason.
YTHS:n toiminta jatkuisi
sote-uudistuksen alkuvaiheessa
Opiskelijaterveydenhuolto kuuluu julkisrahoitteiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja tulevaisuudessa maakuntien järjestämisvastuulle.
Ylioppilaiden opiskeluterveydenhuolto on järjestetty yliopistopaikkakuntien ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) sopimuksella.
Selvitysryhmä näkee, että rahoituksen yksinkertaistamisen vuoksi olisi perusteltua, että maakunta vastaisi nykyisiä yliopistokaupunkeja suuremmalla osuudella säätiön toiminnan rahoituksesta ja erillinen sairaanhoitovakuutuksen kautta tuleva säätiön rahoitus lakkautettaisiin.
Selvityshenkilöt katsovat kuitenkin, että sote-uudistuksen ensi vaiheessa YTHS:n toiminta on tarkoituksenmukaista säilyttää.
FAKTA – Selvitysryhmä jatkaa toukokuun loppuun
- Professori Mats Brommelsin johtaman selvityshenkilöryhmän tehtävänä oli kartoittaa vaihtoehtoisia valinnanvapausmalleja ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista.
- Monikanavarahoituksella tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus kerätään nykyään useasta eri lähteestä ja kohdennetaan palveluihin monen eri rahoittajan kautta.
- Selvityshenkilöryhmä tekee ehdotuksen valittaviksi malleiksi huhtikuussa. Työryhmällä on aikaa jatkovalmisteluihin toukokuun loppuun asti.
- Työryhmään kuuluvat Brommelsin lisäksi vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja Timo Aronkytö, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja, professori Paul Lillrank ja professori Kari Reijula.
Teksti: Martta Nieminen
Selvityshenkilöryhmän väliraportti
Mats Brommelsin haastattelu Kunta.tv:ssä:
Mitä itsehallintoa on se, että valtio päättää mitkä palvelut otetaaan valinnanvapauden piiriin ja mitkä toimijat saavat oikeuden tarjota palveluja ?
Hyvä aihio raportiksi, mutta missä luuraavat kustannustiedot eri malleista?
Ensin on oltava ns. perusmalli ja sitten jos joku haluaa valita tähän lisää palveluita, niin se maksetaan omasta pussista. Asiakas maksaa vain terveyskeskukseen tai sairaalaan perusmaksun, mikä on maassa sama asuinpaikasta riippumatta. Jos hän valitesee parempaa ja enemmän kustannuksia tekevän hoidon hän saa maksaa ylimenevän osan itse.
Tämä valinnanvapaus on absurdi juttu ja lähtee taas monen muun uudistuksen tavoin ylätason laatikkoleikistä, jota junailevat hallintovirkamiehet. Mitä tapahtuu, jos kaikki valitsevat saman parhaaksi todetun palvelun? Eihän ne resurssit siellä millään voi riittää! Näille malleille pitäisi tehdä jonkinasteinen ”stressitesti” miten ne toimivat käytännössä eri tilanteissa, jos ylipäätään toimivat. Paperilla ja PowerPointissa kaikki näyttää hienoilta värillisine kuvineen ja kaavioineen. Kokemukseni mukaan saattaapi käydä niin, että vanha organisaatio ammutaan ensin alas ja uuden organisaation toimivuus kaatuu siinä olevien niskaan. Kummallista on myös se, ettei kustannusarviot ole vaihtoehdoissa mukana. Haluaisin myös nähdä sen vastuuhenkilön, jonka perskarvat palavat, jos tämä uudistus ei onnistu.
Mats Brommels esiintyy selkeästi, mutta hän ei lupaa mitään säästöjä. Olisi tärkeä laskea, mitä kukin malli maksaa.
Mats myös olettaa, että pieniä yrityksiä syntyy isojen joukkoon. En usko!. Suuret kansainväliset terveysyritykset jakavat Suomen markkinat, sillä heillä on jo nyt ankara kilpailu markkinoista ja he saavat omistajiltaan rahaa toiminnan aloittamiseksi.
Mats on unohtanut kokonaan opetuksen ja tutkimuksen. Yritykset menestyvät vain niin kauan kuin heillä on valmiiksi koulutettua henkilöstöä saatavilla. Jos kilpaillaan markkinoilla, ei julkista toimintaa voi velvoittaa opettamaan.
On myös unohdettu se, että nyt suuri joukko potilaita maksaa hoitonsa itse, kun käy ykstyislääkärissä. UUdessa mallissa maksu tulee verovaroista. Siis on odotettavissa lisää kustannuksia.
Olen iloisesti yllätynyt, että tässä on hallituspuolueiden edustajilta (kok. ainakin) tosi tärkeää ja arvokasta krittiikkiä ”valinnanvapautta” kohtaan.
Totta kai kustannuslaskelmat pitää olla malleissa mukana – hallituksen valinnanvapaudessahan tarkoitus on, että verovaroin yhteisesti maksetaan nuo vapaudet. Ruotsissa se on tuottanut paitsi kustannusten kasvua myös yksipuolista, varakkaiden vapautta valita.
Minun järkeilyyni ei mahdu, miten voimme rakentaa paremman ja tasa-arvoisemman sosiaali- ja terveydenhuollon kaikille suomalaisille, jos kustannuksista piittaamatta luodaan ”valinnanvapaudet” noukkia palvelu sieltä, voinen täältä – ja sen kaikki pienituloisia myöten maksavat.
Sirpa A-S ottaa esille tärkeän näkökohdan, henkilöstön. Monet kunnat ovat isoissa ulkoistuksissa luovuttaneet, suorastaan antaneet, koulutetun, valmiin henkilöstön yksityisille yrityksille kymmeneksi vuodeksi. En minäkään usko, että syntyy pieniä yrityksiä, tai voihan niitä syntyä, mutta kilpailutuksissa suuret voittavat ja lopulta nielaiset pienet.