Tanskassa terveydenhuolto pyörii omalääkärin ympärillä
Kööpenhaminalainen lääkäri ja lääkäriaseman omistaja Jakob Ryskjær joutuu joskus vakuuttamaan ulkomaisille potilaille olevansa aivan oikea lääkäri, vaikkei hän käytäkään valkoista takkia.
Vanhan kerrostalon puiset portaat narahtelevat. Kolmannessa kerroksessa on Gammel Mønt -lääkäriaseman ovi. Kööpenhaminalaisia hoitava lääkäri Jakob Ryskjær on tehnyt aamupäivän konttoritöitä: vastaillut potilaiden meileihin, lähettänyt heille koetuloksia ja ollut yhteydessä sairaaloiden tietojärjestelmiin.
Ryskjær naputtelee päivässä potilailleen noin 20 sähköpostia. Lääkäriaseman puhelin pyritään varaamaan vain akuutteja tapauksia varten, muuten asiat hoituvat ajanvarauksesta lähtien mahdollisimman paljon sähköisesti. Välillä hän kuittaa apteekkisovelluksen kautta tulleita potilaiden reseptitilauksia.
– Paperille reseptiä ei voi enää kirjoittaa.
Yleislääketieteeseen erikoistunut Ryskjær on yksi vanhassa kerrostaloasunnossa toimivan lääkäriaseman kolmesta omistajasta. Tanskassa ei ole Suomen kaltaisia isoja terveyskeskuksia, vaan yleislääkärillä käynti hoituu yksityisillä lääkäriasemilla. Joskus lääkäri lähtee myös käymään potilaan kotona, mutta se on nykyään harvinaista.
Kuntalaisille lääkärikäynnit, kuten sairaalahoitokin, ovat maksuttomia. Lääkäriin pääsee nopeasti, tarvittaessa samana päivänä.
Kunnat ja alueet vastaavat
Tanskassa terveydenhuollosta vastaavat kunnat ja viisi aluetta. Kuntien vastuulla ovat esimerkiksi kotisairaanhoito ja ennaltaehkäisevä hoitotyö, yleislääkäriasemat taas kuuluvat alueiden hallintoon. Alueet laskevat montako lääkäriasemaa kunta tarvitsee ja pyytävät sitten tarjouksia yksityisiltä yrittäjiltä.
Ryskjærin ja kollegoidensa Lægerne på Gammel Mønt -lääkäriaseman hoidettavana on 6 000 Kööpenhaminan keskustan asukasta. Heidän täytyy tarjota vastaanottoa arkisin kello 8–16 ja hoitaa potilaansa mahdollisimman pitkälle lääkäriasemalla.
Keskimäärin Tanskassa on lääkäriä kohden 1 700 potilasta, mutta Gammel Møntilla heitä on enemmän, koska alueen väestö on suhteellisen nuorta ja hyväkuntoista, ”helppoja” potilaita siis. Suomalaiseen terveyskeskukseen tottuneelle Gammel Møntilla on huomattavan rento tunnelma.
– Jotkut amerikkalaiset potilaat eivät ole uskoneet, että olemme oikeita lääkäreitä, vaan ovat pitäneet tätä outona hippitouhuna, Ryskjær virnistelee. Kodikkaasti sisustettu asema ja lääkäreiden vaatteet eivät viesti minkäänlaista auktoriteettia eikä laitosmaisuutta. Nytkin Ryskjærillä on jalassaan sortsit.
Hippeily on tietoinen valinta. Ryskjær ja kollegansa eivät käytä valkoisia takkeja, sillä ”he haluavat potilaille mahdollisimman mukavan ja turvallisen olon”.
– Rakastan tätä työtä! Ryskjær huudahtaa, kun häneltä kysyy työolosuhteista.
Hän arvelee, että motivaatio tulee omistajuudesta. On hänen vastuullaan, että hommat hoituvat. Kiire on, mutta aikaa ei kulu turhaan, kun voi itse organisoida ilman käskyttäjiä.
– Potilaatkin ovat tyytyväisiä kyselyjen mukaan, ja jos eivät ole, he voivat vaihtaa lääkäriä. Jos olisin kunnan palkkalistoilla, en voisi vaikuttaa lääkäriaseman toimintaan läheskään yhtä paljon.
Tanskassa jokaisella potilaalla on omalääkäri. Yleensä myös perheellä on sama lääkäri. Lääkäriä voi siis vaihtaa, jos hän ei miellytä.
Aina vaihto ei onnistu, sillä muuttovoittoisessa Kööpenhaminassa lääkäreitä ei ole tarpeeksi. Myös Tanskan syrjäkulmilla podetaan lääkäripulaa. Gammel Mønt otti viimeksi uusia potilaita marraskuussa. Silloin heitä tuli kolmessa päivässä 700. Sen jälkeen tilaa ei ole ollut. Alueiden pitäisi siis kasvattaa Kööpenhaminan lääkärikiintiöitä.
– Yksityisen lääkäriaseman etu on se, että lääkärin ja potilaan suhde on pitkä. Norjassa kunnan palveluksessa työskennellessäni lääkäreiden vaihtuvuus oli suurta, ja samaten se on Tanskassa alueiden ylläpitämillä terveysasemilla, Ryskjær sanoo.
Omalääkäri on portti
Tanskan terveydenhuoltojärjestelmä rakentuu niin, että omalääkäri on potilaan portti terveydenhuoltoon. Omalääkärillä on myös kaikki tieto potilaasta, sillä hän lähettää potilaan tarvittaessa eteenpäin ja saa sairaaloista tiedon potilaan hoidosta.
– Mitä vähemmän rinnakkaisia järjestelmiä on, sitä paremmin omalääkäriys toimii, Ryskjær sanoo ja kohottelee kulmiaan kuullessaan Suomen kattavasta työterveyshuollosta.
– Sehän on tuplajärjestelmä.
Suomalainen, pohjoismaisiin terveydenhuoltojärjestelmiin perehtynyt professori Mats Brommels sanoo, että Tanskan järjestelmä on Pohjoismaista paras. Laadullisesti hyvä järjestelmä maksaa Brommelsin mukaan enemmän asukasta kohti kuin Suomen järjestelmä.
– Kansalliset järjestelmät ovat pitkän historiallisen kehityksen tuloksia, joten niitä ei voi siirtää sellaisinaan muualle. Ei valitettavasti edes Tanskan omalääkärijärjestelmää, Brommels sanoo.
Tanskan kuntien etujärjestön KL:n terveydenhuollon pääneuvonantaja Frederikke Beer kaipailee kuntien ja lääkäriasemien välillä nykyistä tiiviimpää yhteyttä. Lääkäriasemat toimivat alueiden alaisuudessa, mutta niillä on joitakin yhteisiä tehtäviä esimerkiksi kuntien kotisairaanhoidon kanssa. Yksityisiä lääkäreitä työskentelee myös vanhainkodeissa.
Sekä lääkäriasemat että kunnat haluavat, että sairaaloissa ollaan mahdollisimman vähän aikaa.
– Potilaiden sairaalassa viettämä aika on lyhentynyt, se taitaa olla nykyään lyhin Euroopassa. Sairaalassa makaamalla ei parane, Beer sanoo.
Tanskan kuntien terveydenhuollon haasteet kuulostavat tutuilta.
– Väestö vanhenee. Lähiterveydenhuoltoon tulee lisää ja monimutkaisempia hoitotehtäviä. Hoito alkaa usein sairaaloissa ja se jatkuu kunnissa. Pitäisi olla yhteinen suunnitelma työnjaosta.
Alueista eroon?
Tanskassa tehtiin vuonna 2007 kuntauudistus, jossa kuntien määrä väheni 271:stä 98:aan. Lääneistä 13 lopetti ja niiden tilalle tuli viisi aluetta.
Suomeen hahmotellaan maakuntia järjestämään sote, mutta Tanskassa on pitkään kuplinut keskustelu, jossa alueet halutaan poistaa.
– Päätös pitää tehdä Folketingetissä (parlamentissa), Beer sanoo.
Ryskjær on jokseenkin varma, etteivät alueet elä pitkään.
– Kovinkaan moni lääkäri ei pidä alueita tarpeellisina. Valtio voisi ottaa sairaalat ja kunnat lääkäriasemat. Kunnat ovat tarpeeksi isoja pystyäkseen järjestämään terveydenhuollon.
TEKSTI JA KUVA: ANNUKKA OKSANEN
Olenko ymmärtänyt oikein, että Tanskassa alle 18-vuotiaille hammashoito on maksutonta? Olen seurannut Free-kanavalta tanskalaista Nuoret äidit -nimistä sarjaa ja ihmetellyt näiden äitien hoitamattoman näköisiä hammasrivejä. Ei ne kaikilla risoilta näytä mutta muuten huonosti hoidetuilta. Kiinnitän aina huomiota ihmisten hampaisiin kuten myös muuhun siisteyteen.