Kustannuslaskennasta on apua ulkoistuksissa
Yksityisellä sektorilla palveluiden ulkoistaminen on kuin auton huolto. Säännöllisin väliajoin tarkastellaan kokonaisuutta ja hoidetaan hommat kuntoon. Julkisella puolella ulkoistaminen muistuttaa valitettavan usein auton hinaamista korjaamolle.
-Yksityisellä sektorilla pyritään ennakoimalla varautumaan tulevaan ja siltä pohjalta tehdään päätöksiä ulkoistamisista. Julkisella sektorilla ryhdytään ulkoistamista suunnittelemaan vasta siinä vaiheessa, kun jotakin on pielessä ja asiat pitää saada korjattua, tohtorikoulutettava Suvituulia Taponen arvioi.
Taponen on yhdessä apulaisprofessori Katri Kaupin kanssa tutkinut yksityisen ja julkisen sektorin eroja ulkoistamisprosesseissa.
– Tunnistimme neljä suositeltavaa käytäntöä julkisen sektorin ulkoistamispäätöksiin. Nämä ovat palvelutuotannon säännöllinen arviointi, potentiaalisten palveluntuottajien hyödyntäminen tiedonlähteenä, kustannusanalyysin ja benchmarkingin tekeminen sekä päätöksentekoprosessin riittävä resursointi, kertovat Suvituulia Taponen ja Katri Kauppi.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Mittarit kuntoon
Kustannuslaskenta on yksi asia, jossa kunnilla on paljon parannettavaa yksityisen sektoriin verrattuna.
-Julkisen sektorin osalta kävi ilmi, ettei välttämättä edes ole sellaista tietoa saatavilla, jota tarvittaisiin päätöksenteon perusteeksi. Kun aletaan mittaamaan omaa kustannustasoa, niin voi tulla esiin asioita, joihin pystytään puuttumaan itse ilman ulkoistamista. Julkisellakin sektorilla pitää tietää, mihin rahaa käytetään, eikä vain tyytyä isossa kuvassa esimerkiksi yksittäisen terveyskeskuksen kokonaisuutta seuraamaan, Taponen toteaa.
Täysin tuntematon asia kustannuslaskenta ja siihen liittyvät mittarit eivät kunnissakaan ole. Niitä vain pitäisi muistaa käyttää myös omaa toimintaa arvioitaessa.
-Ulkoistamiseen liittyvissä sopimuksissa kunnat kyllä osaavat laittaa erilaisia mittareita sopimuksiin, mutta samoja mittareita tulisi käyttää myös omia toimintoja arvioitaessa. Silloin voidaan välttyä monelta ongelmalta, Suvituulia Taponen huomauttaa.
Tutkimuksessa vertailtiin kahdeksaa organisaatiota, joista neljä oli julkiselta ja neljä yksityiseltä sektorilta.
Asiasta tarkemmin Aalto-yliopiston sivuilla
Olen ollut kunnallisissa luottamustoimissa vuosikymmeniä. Voin vahvistaa, että Taposen johtopäätökset ovat aivan oikeita. Kunnallisen palvelutuotannon iso ongelma; tuotttujen palveluiden tai hyödykkeiden todellista hintaa ei kovinkaan usein tiedetä.
On vain niin, että totuttuja tapoja on vaikea muuttaa – hyvin usein ne kaatuvat poliittisiin erimielisyyksiin ja ennakkoluuloihin. Virkamiehet eivät kovin usein tunne kiinnostusta tuotetason kustannuslaskentaan – ei ole ehkä osaamistakaan.
Olen lukuisia kertoja ottanut esille kustannuslaskennan puutteet ja esittänyt korjaavia toimia – esitykset ovat miltei poikkeuksetta kaatuneet puoluepoliittiseen asenteisiin – ”eihän tuolta taholta voi tulla mitään järkeviä esityksiä”.
Kiitos kommentistasi Pentti. Tutkimustulosten valmistumisen jälkeen onkin aina tuhannen taalan kysymys miten niitä saisi hyödynnettyä käytännössä, sillä muutokset aiheuttavat tosiaan aina vastarintaa. Voisikohan tämänhetkinen taloudellinen tilanne kuitenkin vakuuttaa myös vastarannan kiiskit muutoksen tarpeesta?