"Terveydenhuolto on joutunut tähän mennessä alue- tai elinkeinopolitiikan pelinappulaksi" – Nyt on aika määrittää, mitä tarkoitamme terveyspalveluilla, kannustaa professori Kristiina Patja
Jos kansalaisilta kysytään, niin he haluavat hoidon jatkuvuuden lisäksi eniten sitä, että perusterveydenhuollon palvelut ovat lähellä, Helsingin yliopiston terveydenhuollon professori Kristiina Patja kertoo. Kuvassa näkyy, miten ihmisiä opastetaan kohti palveluita Tammisaaressa. (Kuva: Ville Miettinen)
Tarvitseeko jokaisella hyvinvointialueella olla sairaala, johon ei löydy ammattilaisia? Helsingin yliopiston terveydenhuollon professori Kristiina Patja pohti edellä mainittua kysymystä jo viime vuoden toukokuussa Ylen A-studiossa.
Patja ehdotti silloin julkisen terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseksi alueellista priorisointia, jossa sairaalat keskitettäisiin tiheämmin asuttuihin paikkoihin. Patjan mukaan suomalaiset tarvitsevat ennen kaikkea matalan kynnyksen lääkäripalveluita.
Julkinen keskustelu sairaaloiden määrästä sai taannoin uutta vauhtia eri puolilla Suomea, kun sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkisti työnsä tulokset. Työryhmä ehdotti keskussairaaloiden määrän vähentämistä. Uudistuksen jälkeen Suomeen jäisi 5-8 keskussairaalaa. Nykyisin niitä on viisitoista.
Isoimmat keskussairaalat ovat tarjonneet kansalaisille laajan ympärivuorokautisen päivystyksen. Yliopistosairaaloiden määrä säilyisi viidessä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Työryhmä ehdotti, että osa Suomen nykyisistä keskussairaaloista ja tietyistä muista sairaaloista muutettaisiin siirtymäajalla akuuttisairaaloiksi, joissa ei olisi ympärivuorokautista leikkaussalivalmiutta, synnytysten hoitoa eikä tehohoitoa. Niissä olisi edelleen ympärivuorokautinen päivystys, mutta se olisi suppeampaa.
Patja ei ole ottanut kantaa sairaaloiden määrään. Hän on jo aiemmin painottanut, että Suomessa on mietittävä, missä tuotetaan asiat, joita tarvitaan harvemmin.
HUSin ylilääkärinä toimiva Patja korostaa, miten meidän on ennen kaikkea varmistettava lähellä olevan lääkärin, hoitajan ja hoidon jatkuvuuden saatavuus.
– Jos kansalaisilta kysytään, niin he haluavat hoidon jatkuvuuden lisäksi eniten sitä, että perusterveydenhuollon palvelut ovat lähellä. Kalliisti rakennetun sairaalan seiniä tarvitaan vähemmän tulevaisuudessa.
Nyt on vapautta valita
Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueiden järjestettäväksi, kuntien sote-tiloja siirtyi määräaikaisilla sopimuksilla hyvinvointialueiden vuokrattavaksi.
Esimerkiksi monen 3+1-vuosimallilla tehdyn vuokrasopimuksen päätös häämöttää jo. Nyt hyvinvointialueet voivat pohtia vapaammin, mitä tiloja todella tarvitaan, Patja huomauttaa.
– Alueilla on mahdollisuus arvioida terveydenhuollon tuottamiseen tarvittavia tiloja kokonaisuutena, läpi palveluketjujen.
– Maantieteelliset seikat vaikuttavat palveluiden tuottamiseen eli siihen, että sijoitetaanko palveluita yhteen vai erikseen.
Tähän pohdintaan liittyy kysymys siitäkin, miten osaajia riittää erilaisiin palvelupisteisiin. Palveluverkkosuunnittelua on tehtävä pitkälle aikavälille, Patja jatkaa.
Varsinkin uutta rakentamista on pohdittava erityisen kriittisesti. Kohti uutta vieviä kysymyksiä on esitettävä, hän painottaa. Onko mahdollista jonkin uuden rakentamisen sijaan tuottaa lähipalveluita jollain muulla ratkaisulla?
– Vaikka tuottamalla lähipalvelut osana jotain muuta jo olemassa olevaa julkista tai yksityistä toimintaa.
Perustason palvelut eivät vaadi tilatarpeiden näkökulmasta sairaaloita. Terveydenhuollon tavoite ja visio vaikuttavat tilasuunnitteluun.
– Kannattaa katsoa myös kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä terveydenhuollon rakentamisen ja infrastruktuurin ennusteista.
– Tuotantotavat ovat ajan saatossa keventyneet kevyemmin tuotetuksi. Esimerkiksi digitaaliset ja diagnostiset välineet ovat vähentäneet tilan tarvetta, Patja lisää.
Mitä oikeasti tarvitsemme?
Hoidon vaikuttavuutta arvioitaessa palvelukokonaisuuteen kuuluvat erikoistason lisäksi lähi-, etä- ja peruspalvelut. Vaikuttavuuden arvioinnin kehittyessä palveluita pystytään kohdentamaan entistä paremmin ihmisten tarpeita vastaaviksi, mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella
– Vähähyötyisten ja vaikuttamattomien palveluiden jatkuvuuden tarpeen arvioinnin soisi tapahtuvan nopeasti, Patja jatkaa.
Terveydenhuoltoon kuuluu paljon erilaisia palveluita, joita voidaan järjestää eri tavoin. Patja ehdottaa, että nyt olisi aika määrittää, mitä me tarkoitamme terveyspalveluilla ja mitä emme.
– Sehän vaikuttaa sitten moneen muuhunkin asiaan. Jos emme määritä mitä kuuluu terveydenhuollon palveluihin, niille on vaikea asettaa palvelulupausta ja miettiä tuotantotapoja väestön erilaisiin tarpeisiin.
Samalla on arvioitava ihmisten kykyä käyttää näitä palveluita.
Tätä arviointia on Patjan mukaan tehtävä, jotta voimme kehittää terveydenhuoltoa kokonaisuutena.
Suomessa välimatkat saattavat olla isoja. Sote-palvelut ovat joidenkin kannalta lähellä ja joillekin ne ovat paljon kauempana.
Tämä tilanne on ainakin hiljaisesti hyväksytty. Asioista on puhuttava kiertelemättä ja kaartelematta, Patja lisää.
– Avoin ja läpinäkyvä priorisointikeskustelu ja priorisoinnin periaatteiden näkyväksi tekeminen on yksi ensimmäisistä askeleista.
Aluepolitiikan pelinappula
Terveydenhuolto ei ole irrallaan yhteiskunnasta ja sen rahoituksen, ohjaamisen, järjestämisen ja tuottamisen tavat kulkevat samoja polkuja.
Vaikka tarkan euron ajat koskettavat eri toimintoja yhteiskunnassa ja monet kokevat esimerkiksi sote-tilojen tarpeisiin liittyvät muutokset uhkaaviksi, niin tulevaisuuteen voi suhtautua monin tavoin positiivisesti, Patja lisää.
– Hoitomahdollisuudet kasvavat ja personoituvat, mikä voi johtaa myös aikaisempiin diagnooseihin, kevyempiin hoitoihin ja lyhentyneisiin hoitoaikoihin.
Patja ei yllättynyt, miten paljon vastarintaa sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän taannoin julkaisema ehdotus keskussairaaloiden karsimisesta on herättänyt.
– Minua vaikea yllättää, olen jo yli 25 vuotta ollut lääkärinä ja terveyspolitiikassa. Tämä on toisinto vuoden 2015-16 sote-keskustelusta. Terveydenhuolto on joutunut tähän mennessä alue- tai elinkeinopolitiikan pelinappulaksi ja terveyspolitiikka on tallautunut jalkoihin.
– Poliitikkojen kuuluukin ajaa äänestäjäkuntansa etua, se on kansanedustajan tehtävä. Tarvittaisiin vaalikausien yli menevä osallistava prosessi ja siihen parlamentaarinen sitoumus. Terveydenhuolto on osa kansallista turvaa, yhteiskunnan luottamusta ja kansatuotteen taustalla pyörivä perustekijä.
Lue myös:
