Vähemmän keskussairaaloita riittäisi – Lue, miten Kuntalehden lukijat perustelivat sairaaloiden vähentämistä ja toisaalta puolustivat niiden määrän säilyttämistä
Manner-Suomessa on tällä hetkellä 15 keskussairaalaa. (Kuva: Ville Miettinen)
Kuntalehden kyselyyn vastanneet lukijat kannattavat tulevaisuudessa nykyistä pienempää keskussairaaloiden määrää Suomessa. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että sairaala- ja päivystysverkon uudistuksen esitys 5–8 keskussairaalasta olisi jatkossa riittävä viiden yliopistosairaalan rinnalla. Yliopistolliset sairaalat ovat Oulussa, Kuopiossa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Tällä hetkellä 21 hyvinvointialueella on 15 keskussairaalaa.
Kyselyn tulos oli pienestä enemmistöstä huolimatta aika tasainen. Äänet jakautuivat 16–11, joista siis 11 vastaajaa oli sitä mieltä, että 5–8 keskussairaalaa ei ole riittävä määrä ja 16:n mielestä määrä olisi riittävä.
Suurin osa vastaajista (19) perusteli vastauksensa huolellisesti. Moni tiiviimpää keskussairaalaverkkoa kannattaneista perusteli vastaustaan taloudellisilla näkökulmilla, kuten esimerkiksi näin:
”Haluaisin kuulla perustelut millä rahalla ja henkilöstöllä jotain toista enemmän hajallaan olevaa mallia pyöritetään. Toki sijoittelua ja määrää voisi varmaan vielä vähän tarkemmin laskea ja miettiä, mutta jotain karsintaa ja keskittämistähän on pakko tehdä. Toki en kylläkään usko, että poliittisilla päättäjillä on rohkeutta tehdä juuri mitään muutoksia. Sairaalaverkko kun vaikuttaa myös siihen kansanosaan, joka käy äänestämässä.”
”On ymmärrettävää, että olemassa olevien kuntien alueen sairaaloista työllistämisen kannalta halutaan pitää kiinni. Mutta kyse on myös henkilökunnan riittävyydestä. Sairaalaan pääseminen asukkaalla ei ole arkiasia ja siten se voi olla taloudellisesta sekä henkilöstön riittävyyden = hoidon laadukkuuden toteuttamisen kannalta pohdinnan arvoinen vaihtoehto. Jostain on saatava talouden liikkumavaraa ja säästöjä ja sairaaloiden kallis ylläpitäminen ja tehokkuus on varmasti yksi oleellinen asia.”
Samalla useampi-kyllä vastaaja oli sitä mieltä, että myös hyvinvointialueiden määrä on turhan suuri:
”Hyvinvointialueiden määräksikin riittäisi sama 5–8 aluetta. Korjaisi nykyisen uudistuksen 21 alueen valuvian, joka johtaa vain perusterveydenhoidon palveluiden alasajoon. Ei Suomen 5,5 miljoonaa asukasta tarvitse eikä kykene kustantamaan nykyistä määrää erikoissairaahoidon täyden palvelun yksikköä, jotka ovat syntyneet paikallis- ja aluepoliitikkojen ohjaamina. Tavallisen ihmisen näkökulmasta paljon tärkeämpää kuin sairaaloiden määrä olisi toimivat perusterveyspalvelut! Loppujen lopuksi on melko sama, missä ihminen leikataan mahdollisesti kerran elämässään.”
”Nyt on ruvettava järkiperäistämään koko sairaalaverkkoa. Kun ei ole työntekijöitä eikä rahaa ja väestö ei kasva, niin koko valtakuntaa ajatellen on keskitettävä erikoistumiset.”
Ei-vastaajista ei keskussairaaloiden määrän karsimista 5–8:aan vastustavista moni perusteli näkemystään pitkillä etäisyyksillä:
”Matkat muodostuisivat kohtuuttoman pitkiksi. Oman kunnan kohdalla matka pitenisi 25 kilometristä 110 kilometriin. Samalla Kela-kyytien määrä ja kustannukset nousisivat valtavasti.”
”Suomi on pitkien välimatkojen maa”
”Tämä ei ole riittävä määrä. On tarkasteltava erikseen paikkakuntia, joissa välimatkat ovat pitkiä ja hankalia esim. Savonlinnassa, jossa on paljon kesäasukkaita saaristossa Saimaalla ja muutenkin kaupungin elinvoimaisuudelle keskussairaala on välttämätön ja sen olemassaolo on turvattava. Muuten ihmiset joutuvat eriarvoiseen asemaan ja hoitoon pääsy vie liikaa aikaa ja vaarantaa potilaiden hengen.”
Jos sairaalauudistustyöryhmän esitys 5-8 keskussairaalasta vuonna 2030 toteutuisi, harvenisi karttaan keltaisella ja violetilla merkittyjen sairaaloiden verkosto selkeästi. Osa niistä voisi muuttua myös ns. alempaan valmiustasoon eli akuuttisairaaksi. (Kuva: STM)
Välimatkoihin löytyi myös toisenlainen näkemys sairaaloiden vähentämistä kannattavilta:
”Emme elä enää hevoskyytien aikaa, joten matkanteko ei voi olla este. Varsinkaan ajanvarauksella hoidettavia leikkauksia ei tarvitse tehdä joka paikassa. Synnyttäjät ainakin Pohjois-Suomessa osaavat ennakoida tapahtuman ja lähtevät hyvissä ajoin sairaalaan. Etelä-Suomessa taas jätetään lähtöjä viime tippaan, joten ne kertomukset autossa tapahtuvista synnytyksistä ovat sieltä peräisin.”
”Jos Lapissa pitkien etäisyyksien alueella ihmiset saavat hoitoa, niin varmasti muuallakin Suomessa, vaikka etäisyys hieman kasvaisi. Pienet sairaalat kuihtuvilla asuinalueilla on syytä arvioida, kun samaan aikaan paine kasvaa kasvualueilla hoidon saatavuuden ja henkilökunnan näkökulmasta.”
Keskussairaaloiden määrän vähentämisen vastustamista perusteltiin myös näin:
”Ei ole tasapuolinen ja vaarantaa oikea-aikaisen hoitoonpääsyn. Kuljetuskustannukset kasvavat ja kapasiteettiä joudutaan rakentamamaan keskitettäviin toimipisteisiin ja olemassa olevia rakenteita jää hyödyntämättä ja joudutaan tekemään alaskirjauksia. Vaikeuttaa merkittävästi rekrytointeja ja pahentaa työvoimapulaa, koska synnyttää ns. A ja B-luokan sairaaloita.”
”On hassua, että ympärivuorokautisesta hoidosta ja akuuttisairaanhoidosta karsitaan, kun tämä on se kriittinen piste esimerkiksi hoitoon pääsyn kannalta. Päivystyksestä tullaan usein ensimmäisenä hakemaan apua ja yleensä vaivat eivät ole mitään vähäpätöisiä vaan hengenvaarallisiakin, jotka vaatii välitöntä hoitoa. Usein näissä akuuteissa vaivoissa sairastutaan myös yöaikaan, juhlapyhinä ja viikonloppuina (sydänkohtaukset, synnytykset yms.) Päivystys ja akuuttisairaanhoito on perusterveydenhuollon jatke, sen saatavuutta ei saa siis laskea. Jos todella päivystyksen saatavuutta huononnetaan ja synnytystä hoitavien sairaaloiden määrää vähennetään, seurauksenahan voisi olla se, että synnytetään esimerkiksi enemmän kotona, matkalla autossa, tai yleisön edessä ruuhkaisilla sairaalan käytävillä, joissa komplikaatioille ei voi tehdä mitään. Hupsista keikkaa saadaan säröä meidän matalaan lapsikuolleisuuteen.”
Sairaalaverkon ja sairaaloiden riittävän laajan osaamisen ylläpitäminenon välttämätöntä, jos halutaan huolehtia siitä, että erikoislääkäreitä pystytään kouluttamaan. Useilla aloilla on vakavia erikoislääkärivajeita ja juuri nyt erikoislääkärikoulutukseen pitäisi panostaa voimakkaasti.
Erikoislääkärit toimivat erikoistuvien lääkärien lähikouluttajina. Jos yöaikainen operatiivinen toiminta loppuu, kapeutuu myös päiväaikaan tehtävien leikkausten skaala täysin väistämättä. Lääkärit eivät tule erikoistumaan paikkaan, jossa ei saa riittävää koulutusta. Virassa olevat lääkärit vanhenevat ja eläköityvät. Mistä työn jatkajat?
Erikoislääkärikoulutus on pitkä ja vaatii paljon. Opetusresursseja ajtettiin alas jo aluesairaaloiden myötä. Resurssit eivät saa vähentyä enää yhtään.
Sairaaloiden profiilimuutoksella myös ojennetaan käsi isoille terveyspalveluyrityksille ja niiden (sekä allianssien vakuutusyhtiöiden kanssa) ohjausvalta terveydenhuollossa kasvaa. Niin ei pidä käydä.
Jos leikkaukseen joutuu vain kerrran elämässään, onko väliä, jos matka on pidempi? Ei ole. Mutta myös vakavat sairaskohtaukset saadaan ehkä vain kerran elämässä, silloin sillä on välilä. Paljon.