Vanhemmuudessa ei tule pärjätä omillaan – tuki ehkäisee myös lasten mielenterveyden pulmia
Lasten kaltoin kohtelu on paljon oletettua suurempaa, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä sanoo. (Kuva: Ville Miettinen)
Aloite vanhemmuuden tuen kansallisesta ohjelmasta yritetään saada eduskunnan käsittelyyn ja Suomen 100-vuotisjuhlapäätökseksi syksyllä, kertoi Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) ohjausryhmän puheenjohtaja Maria Kaisa Aula valtakunnallisilla LAPE-päivillä Helsingissä maanantaina.
Vanhemmuuteen ja sen tukemiseen liittyy vielä monia ennakko-oletuksia, jotka on saatava muuttumaan, muistutti lastenpsykiatri, THL:n erityisasiantuntija Jukka Mäkelä LAPE-päivien puheenvuorossaan.
Yksi tällainen on, että vanhempi on yksin vastuussa.
Vanhemmuus on yhteisöllistä
Mäkelän viesti oli, että niin hyvä kuin huono vanhemmuus on yhteisöllisiä.
– Vanhemmuudessa ei tule pärjätä omillaan. Yksi tärkeimmistä syistä sairastua on se, että ajamme itseämme stressilukemille, Mäkelä sanoi.
– Vanhemman jääminen yksin on syy sille, miksi lasten kaltoin kohtelu lisääntyy. Tuki lisää niin lapsen kuin vanhempien hyvinvointia.
Yhteisöllisyys tarkoittaa koko sosiaalisen piirin huomioimista: keskeistä on luottaa vanhemmuudessa täysillä myös isään.
– Isät ovat edelleen vajaasti käytetty voimavara, Mäkelä sanoo.
Hän näkee aseman parantamisessa kulttuurin spiraalin: mitä enemmän saadaan isiä mukaan, sitä enemmän osataan ottaa isiä mukaan.
Mäkelä muistutti myös varhaiskasvatuksen ja peruskoulun merkityksestä – myös ne toteuttavat yhteisöllistä vanhemmuutta toteuttaessaan perustehtäväänsä. Ja myös niihin tulisi ulottaa vanhemmuuden tuki.
Mäkelän mukaan yhteisöllinen vanhemmuus merkitsee, että ei vain yritetä ymmärtää tilannetta, vaan tullaan avuksi käytännössä.
– Vanhemmuuden tuki on normalisoitava. Se on tuotava pois sieltä, että vain jotkut tarvitsevat tukea.
Nuorten mielenterveydessä
uusi kansanterveysongelma
Vanhemmuuteen vaikuttamisen puute on osa pulmakimppua, joka yhdessä lasten monitahoisten ongelmien kanssa on muodostunut jopa kansanterveysongelmaksi, kirjoittaa Maria Kaisa Aula Väestöliiton blogissaan. Aula toimii myös Väestöliiton puheenjohtajana.
Merkittävä osa näitä pulmia on se, että vanhempiin ja vanhemmuuteen ei ole vaikutettu riittävästi.
”Lastensuojelutarpeiden taustalta löytyy vanhemmuuden ja kasvatuksen osaamisen vajeita. THL:n tutkimusten mukaan huomattava osa lasten kodin ulkopuolelle tapahtuvista sijoituksista pystyttäisiin ehkäisemään tuella, joka auttaisi vanhempien uupumusta, ratkoisi perheen ristiriitoja ja vuorovaikutusongelmia sekä sovittaisi vanhempien kasvatustyylin paremmin lapsen tarpeisiin”, Aula kirjoittaa.
Hän muistuttaa, että niin mielenterveysongelmia kuin lasten eriarvoistumistakin voitaisiin ehkäistä tehokkaasti tukemalla vanhemmuutta ja uudistamalla kasvatuskäytäntöjä.
Ensimmäinen vanhemmuussuunnitelma julki
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) julkaisi tänään version vanhemmuussuunnitelmasta, joka on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeiseen vanhemmuuteen.
Suunnitelma auttaa vanhempia keskustelemaan asiallisesti lasten arjen sujumisesta eron jälkeen. Suunnitelman avulla vanhemmat voivat sopia asioiden järjestämisestä ja keskinäisestä työnjaosta niin, että molemmat tietävät, mistä he ovat vastuussa ja mitä heiltä odotetaan.
Suomen ensimmäisen vanhemmuussuunnitelman esikuvina ovat olleet jo muun muassa Australiassa ja Englannissa käytössä olevat vanhemmuussuunnitelmat (parenting plan).
Tavoitteena on, että aloite kansallisesta ohjelmasta johtaisi eduskunnan myöntämään miljoonainvestointiin jolla tuettaisiin vanhemmuustyötä joka LAPEssa aloitetaan.
”Yhdenvertaisesti ja matalalla kynnyksellä perheiden saatavilla oleva vanhemmuuden tuki olisi mainio väline jatkaa lasten hyvinvoinnin suomalaista menestystarinaa”, Aula kirjoittaa blogissaan.
Niin se vain menee että, näköjään 70 luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet olemme vähän kieroutuneita ja melkeimpä hulluja. Keneltä me voitais hakea korvauksia kun yhteiskunta teki meistä tällaisia. No opetettiin meidät ainakin pärjäämään omillamme. Kiitos siitä.
Vanhemmuuden vastuusta pitäisi oikeesti puhua myös kustannusten jakamisesta. Ero tilanteessa etävanhempi, kun ei ota vastuuta, noukkii rusinat, mutta ei osallistu kuin maksamalla minimi elatusmaksun. Lähivanhempi yh yrittää pienemmällä palkalla mahdollistaa myös lasten harrastukset ja vaatettaa lapset, viedä joskus retkellekin!