Helsingin lobbarit onnistuivat viemään pääkaupungin Turusta
"Me yhtäpitävästi Teidän tekemänne alamaisen esityksen kanssa olemme armossa nähneet hyväksi julistaa Helsingin Suomen pääkaupungiksi, ja tulevat tämän johdosta kenraalikuvernööri ja hallituskonselji siellä sijaitseman…"
Suomen sota oli tehnyt Turusta Suomen pääkaupungin, ja ymmärrettävästi monet uskoivat, että tämä asiaintila säilyisi sodan päätyttyäkin. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja Turun pääkaupunkikausi kesti loppujen lopuksi vain kymmenkunta vuotta. Viimeisetkin keskusvirastot muuttivat Helsinkiin vuoteen 1819 mennessä. Yliopisto siirtyi Helsinkiin Turun palon jälkeen vuonna 1828.
Miten Helsingin puolesta puhuneet onnistuivat vakuuttamaan keisarin pääkaupungin siirron välttämättömyydestä? Päälobbarina asiassa toimi Turun seudulta kotoisin ollut Gustaf Mauritz Armfelt. Hänen sanansa painoi vaa’assa paljon, sillä hän oli Pietarissa toimineen Suomen asiain komitean puheenjohtaja.
Olivatko turkulaiset viides kolonna?
Vastausta pääkaupungin siirtoon voi etsiä muun muassa maantieteestä ja keisari Aleksanteri I:n näkövinkkelistä.
Suomen pääkaupunki haluttiin siirtää idemmäs, lähelle Pietaria. Keisari Aleksanteri I neuvonantajineen kun epäili Turun älymystön olevan liian ruotsalaismielistä. Armfeltia oli jo pitkään kismittänyt hänen mielestään Turussa vallinnut liian "epäisänmaallinen" henki.
Keisari järkeili, että siirtämällä pääkaupunki idemmäs Helsinkiin ruotsinmielisyydestä ei olisi enää vaaraa Ruotsin ja Venäjän mahdollisen seuraavan sodan syttyessä. Tästä pitäisi huolen Helsingin edustalla oleva Viaporin laivastotukikohta.
Aleksanteri mainitsi käskykirjeessään myös, että Helsingillä oli oivallinen satama. Se oli 1800-luvun alkuun mennessä kehittynyt Ruotsin neljänneksi tärkeimmäksi tuontisatamaksi Tukholman, Gävlen ja Göteborgin jälkeen.
Helsingistä myös vietiin muun muassa kalaa, puuta ja raaka-aineita. Vienti suuntautui vallan vaihduttuakin edelleen pääasiassa Tukholmaan, ja ylipäänsä kaupankäynti Ruotsin ja Suomen välillä jatkui vilkkaana myös Venäjän vallan aikana. Tästä kertoo se, että vielä 1830-luvulla Ruotsin valuutta oli vilkkaammassa käytössä Suomessa kuin Venäjän valuutta.
Helsingistä tehtiin Pikku-Pietari
Suomen sodassa Helsinki oli tuhoutunut tulipaloissa pahoin, mutta tämäkin seikka vain edisti sen pääkaupunkipyrkimyksiä. Palon jälkeen kaupungille voitiin luoda uusi, Pietaria matkiva empiretyylinen ydinkeskusta.
Helsingin keskustan kaduista tehtiin leveitä ja suoria ja uusiin taloihin rakennettiin klassilliset pylväät. Keisarin mieliksi vastaavanlaisia pylväitä oli pienissä ja suurissa rakennuksissa myös Pietarissa.
Pääkaupungin siirrosta Helsinkiin äkämystynyt vapaaherra Carl Erik Mannerheim totesikin, että siirtoajatuksen liikkeelle sysännyt maaherra Gustaf Fredrik Stjernvall "juonitteluillaan ja turkulaisia ajatustapoja koskevilla kavalilla esityksillään teki Helsingistä Suomen pääkaupungin, josta hän halusi luoda uuden Pietarin…"
Viapori oli Helsingin valtti
Helsingin ylivoimainen valtti muihin pääkaupunkikandidaatteihin, muun muassa Turkuun, Loviisaan ja Porvooseen verrattuna oli Viaporin (nykyisin Suomenlinna) merilinnoitus.
–Viapori oli lähtökohtana Suomen synnylle kansakuntana. Kun se oli rakennettu, Suomenlahden pohjoisrannikko tuli kiinnostavaksi ja samalla myös uhkaavammaksi Venäjän näkökulmasta, sanoo historian professori Henrik Meinander.
Itse asiassa Viapori oli houkutin, jonka takia venäläiset ylipäänsä päättivät jäädä miehittämäänsä Suomeen. Venäjähän oli miehittänyt Suomen 1700-luvulla ison- ja pikkuvihan aikana, mutta niiden jälkeen venäläiset olivat tyytyneet vain itärajan siirtoon.
Viapori oli Ruotsin vallan aikana Ruotsin rannikkolaivaston kotisatamana, jossa oli paljon sotilaita. Vallan vaihduttua sotilaiden kansallisuuskin vaihtui.
–Ruotsin ajan sotilaat saivat lähteä kotiin vannottuaan, etteivät ryhtyisi sotimaan Venäjää vastaan, Meinander huomauttaa.
(KL / STT / Eeva Nikkilä-Kiipula)
