Opettajien terveiset oppimisen tuen uudistamiseksi: Byrokratia pois, pienryhmät käyttöön
Opetusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi Pisa-tuloksista ja hallituksen suunnitelmista opetuksen parantamiseksi tiistaina tiedotustilaisuudessa. Kuva: Kirsi Riipinen
Opetusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi Pisa-tulosten julkistamistilaisuudessa, että Orpon hallitus aikoo uudistaa oppimisen tuen mallin.
Nuorten osaamisesta kertovat Pisa-tulokset ovat Suomessa pudonneet historiallisen nopeasti. Henriksson kertoi hallituksen panostavan koulutukseen, ja yksi esimerkki tästä on nimenomaan oppimisen tuen mallin uudistus.
Kentällä uudistusta kaivataan, sillä opettajat ovat arvostelleet nykyistä kolmiportaista mallia erityisesti sen hallinnollisesta raskaudesta.
Helsinkiläisen Töölön yhteiskoulun erityisopettaja Johanna Mannerkoski opettaa peruskoulun yhdeksännen luokan ja lukion oppilaita. Myös hänen mielestään nykyinen tuen malli kaipaa uudistusta.
– Oppimisen tuki on tehotonta ja malliin kuuluu todella paljon byrokratiaa. Joudumme kirjoittamaan asiakirjoja, joiden tekemiseen menee hurjasti aikaa. Valitettavan usein kirjaukset jäävät lisäksi vain paperille eivätkä näy oppilaan arjessa ja oppimisympäristössä.
Nykyinen oppimisen tuen malli on vuoden 2011 perusopetuslain uudistuksesta. Kouluissa otettiin tuolloin käyttöön kolmiportainen oppimisen ja koulunkäynnin tuen malli. Tuen portaat ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Jokaisella portaalla voidaan järjestää tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta vai vaikkapa avustajapalveluja.
Yleinen tuki voi tarkoittaa yksittäisten kertojen tukiopetusta pienessä ryhmässä tai yksilöllisesti.
Tehostettu tuki on pitkäkestoisempaa, ja tuen muotoja saattaa olla useita. Oppilas saa tehostettua tukea varten oman oppimissuunnitelman.
Erityistä tukea tarvitaan, jos tehostettu tuki ei riitä koulutyöstä selviämiseen. Hän saa tuolloin erityistä tukea koskevan päätöksen sekä suunnitelman henkilökohtaisesta opetuksesta. Erityisopetuksen lisäksi mukana voi olla muutakin tukea.
Paikoin kiihkeää keskustelua herättänyt inkluusio tarkoittaa, että oppilaat saavat tukea ensisijaisesti omassa ryhmässä ja koulussa. Vasta kun oppilaan etu vaatii, hänet siirretään toiseen opetusryhmään tai kouluun.
”Tukea tarvitsevat oppilaat oman onnensa nojassa”
Mannerkoskella on kokemusta opettamisesta myös alakoulussa ja muissa kunnissa. Hän sanoo, että vaikka oppilas olisi tehostetun tai jopa erityisen tuen piirissä, hän yleensä opiskelee inkluusion mukaisesti tavallisessa luokassa. Eikä ole edes poikkeuksellista, että hän ei saa tuolloin tukea vaan on oman onnensa nojassa.
– Oppimisen tuki voi jäädä lopulta vain erityisopettajan harteille, vaikka oppilaan oppimista varten tarvittaisiin laajaa yhteistyötä aineen ja luokan opettajan kanssa.
Byrokratia pois, ryhmät pienemmiksi
Jos Mannerkoski saisi vaikuttaa uudistettavaan oppimisen tukeen, hän poistaisi ensin turhan byrokratian ja pienentäisi opetusryhmiä.
– On ymmärrettävä, että erityistä tukea tarvitsevat todellakin tarvitsevat tukensa. Monet heistä tarvitsevat oppimista pienryhmässä, jotta oppiminen onnistuu.
Koko Suomessa noin joka viides oppilas tarvitsee kolmiportaisen mallin kahta vahvinta tukea eli tehostettua tai erityistä tukea. Tuen tarpeen taustalla on hyvin erilaisia syitä, esimerkiksi tarkkaavaisuuden häiriöitä.
Heistä osa tarvitsee oppiakseen pienryhmää. Mannerkosken mielestä on älytöntä, että joissakin kunnissa pienryhmät on lakkautettu.
Mitä tuki sitten tarkoittaisi käytännössä?
Sekä Mannerkosken että hänen kollegansa, lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavan Irene Bondsdorffin mielestä tuen on oltava perustaitojen vahvistamista: lukemista, kirjoittamista ja laskemista.
Bondsdorff on äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja.
– Paikkaamme toisella asteella ongelmia, jotka ovat syntyneet aiemmin, peruskoulussa ja varhaiskasvatuksessa. Tukea ja rahaa on saatava sinne enemmän, hän sanoo.
Mannerkosken mielestä kouluihin tulee saada lisää aikuisia. Joihinkin peruskouluihin on palkattu muun muassa kouluvalmentajia, jotka eivät opeta, mutta voivat esimerkiksi auttaa pitämään yllä työrauhaa.
Myös kotien tukea tarvitaan. Toisella asteella nähdään, että esimerkiksi pidempien tekstien lukeminen ei suju, koska vapaa-ajalla ei enää lueta. Omaksuminen on työlästä, ja keskittymiskyky on heikko.
– Taito tulkita ja analysoida tekstejä on myös heikentynyt, Mannerkoski kertoo.
Sujuvampia erityisopettajien opintoja
Mannerkoski sanoo, että Pisa-selvityksessä erityisen paljon hän yllättyi matematiikan taitojen historiallisen nopeasta syöksystä. Sen opetus on Suomessa ollut perinteisesti hyvin laadukasta.
– Mielestäni sekin kertoo keskittymiskyvyn heikkenemisestä. Oppilailla on vaikeuksia jaksaa tehdä tehtäviä ja läksyjä. Osan heistä on vaikea ymmärtää, että vaikka tehtävien tekeminen on tylsää, niitä pitää silti tehdä.
Suomalaistulosten heikkeneminen on Mannerkosken mielestä selvä merkki siitä, että opettajia ei ole kuunneltu.
– Olemme monta vuotta sanoneet, että tarvitsemme työrauhan ja aikaa keskittyä substanssityöhön – että saisimmeko opettaa. Rauhallinen oppimisympäristö tarkoittaa pienempiä ryhmäkokoja.
Kouluissa on huutava pula erityisopettajista. Mannerkoski huomauttaa, että opettajien kouluttautuminen erityisopettajiksi on tehty hankalaksi eikä opiskelupaikkoja on riittävästi.
Siihenkin nykyinen hallitus voisi hänen mukaansa puuttua ja korjata tilanteen.
OAJ: Säännöllisestä tuesta hallinnollinen päätös
OAJ julkaisi keväällä oman ehdotuksensa oppimisen tuesta. Liitto on samoilla linjoilla Töölön yhteiskoulun opettajien kanssa: ryhmäkoot on saatava pienemmiksi.
OAJ:n mallin mukaan kunnissa olisi jatkossa päätettävä, mitä tukimuotoja oppilas saa ja missä määrin. Sataa oppilasta kohti tulisi palkata vähintään yksi erityisopettaja. Luokkakoot rajataan liiton ehdotuksessa alkuopetuksessa 18:aan ja muilla luokilla 20:een.
OAJ huomauttaa, että inkluusio ei toteudu, ellei laissa määritellä, paljonko oppilaita voi olla yhdellä opettajalla ja yhdessä opetusryhmässä.
– Erityisopetus ei toimi, koska erityisopettajia ei ole riittävästi. Siksi heitä pitää kouluttaa lisää, OAJ perustelee.
Kun nykyisin oppimisen tuki kulkee portaittain, OAJ haluaisi portaiden sijaa päätöksiä konkreettisesta tukimuodosta, sen määrästä, kestosta ja intensiteetistä. Toisin sanoen tuettavaa oppilasta varten pitäisi päättää, kuinka monta tuntia viikossa ja kuinka pitkään oppilaalle annetaan osa-aikaista erityisopetusta.
Malli olisi edelleen inklusiivinen, mutta ryhmäkoosta olisi säädettävä: ykkös- ja kakkosluokalla saisi olla enintään 18 oppilasta ja ylemmillä luokilla enintään 20 oppilasta.
Tarvittaessa opetusta voitaisiin antaa myös kiinteässä pienryhmässä eli erityisluokalla 6–10 oppilaalle.
Säännöllisestä tuesta olisi tehtävä kunnassa hallinnollinen päätös.
Erityisopettajia tarvittaisiin OAJ:n arvion mukaan yli 2 000 lisää, mikä maksaisi vuodessa noin 150 miljoonaa euroa. Ryhmäkokojen muutoksia varten tarvittaisiin 55 miljoonaa euroa lisää.
Kuntaliitto: Hallinnollisia päätöksiä ei saa lisätä
Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström kertoo, että oppimisen tuen uudistus on hallituksen koulutuspolitiikan keskeisempiä uudistuksia ja että siitä on tulossa budjettilakiesitys.
Budjettilaki tarkoittaa, että sillä on välitön vaikutus valtion vuotuisen talousarvion tulo- tai menopuoleen.
Uudistukseen on näillä näkymin varattu jopa 100 miljoonan euron rahoitus.
– Olemme viestineet, että uudistusta varten on tosi tärkeää osallistaa kuntia. Ne ovat opetuksen järjestäjinä hyvin erilaisia yhden peruskoulun kunnista isoihin kaupunkeihin.
Sjöström muistuttaa, että kuntien valtionosuuksien heikennykset lisäävät painetta hillitä perusopetuksen kustannuksia. Tuen uudistuksen rahoituksen onkin oltava kunnille täysimääräistä.
Byrokratian vähentäminen on myös hänen mielestään välttämätöntä. Hallintopäätöksiä ei saa lisätä. Uudistuksessa tulisi keskittyä joustaviin tuen malleihin eikä tukimuotojen hallintopäätösten määrittelyyn tukimuodoittain.
– Täytyy tosi tarkkaan miettiä, toteuttavatko hallinnolliset päätökset ja niiden dokumentoinnit kaikkein olennaisimmin sitä, että lapselle annetaan koulussa tukea heti tarpeen ilmetessä.
Paine kentällä uudistukseen on iso, mutta Sjöströmin mielestä hallituksen suunnittelema aikataulu on todella tiukka.
– Mikäli lakiesitys hyväksytään jo ensi vuoden aikana ja se tulisi voimaan 1.8.2025, sekä valtakunnallisen opetussuunnitelman että paikallisten täsmennysten tekoon jää tosi vähän aikaa.
Lue lisää:
