Hyvinvointialuejohtajat puolustivat Kuntamarkkinoiden "lempeässä piinapenkissä" alueiden palvelukehitystä - onnistumisista viestimisessä on takamatkan vuoksi parannettavaa

Puolueiden puheenjohtajat olivat hädin tuskin ehtineet poistua Kuntatalon isosta luentosalista, kun lauteille hyppäsivät hyvinvointialueiden johtajia ”lempeäksi piinapenkiksi” mainostettuun paneelikeskusteluun.

Keskustelemassa olivat Keski-Suomen hyvinvointialueen konsernipalveluiden toimialajohtaja Lasse Leppä, Pirkanmaan hyvinvointialueen Sosiaali- ja terveysjohtaja Taru Kuosmanen, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtaja Ilkka Luoma, Pohjois- Savon hyvinvointialueen johtaja Marko Korhonen, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkytö, ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen johtaja Tarmo Martikainen.

Paneelin juontanut Jussi Lähde alusti värikkäästi kuvailemalla hyvinvointialueiden tilasta julkisuudessa käytävää keskustelua ”infromaatiosodaksi tai vähintään informaatiovaikuttamiseksi”.

Alueiden taloustilanne on haasteellinen, ja alueilta on muun muassa vaadittu riittävää rahoitusta lakisääteisten palveluiden toteuttamiseen. Palveluverkon uudistaminen on herättänyt laajaa keskustelua ja kuumia tunteita.

Lähde viittasi hallituksen taholtakin tulleeseen viestiin, että alueissa on karrikoiden ilmaistuna ”hyvät, pahat ja rumat”.

-Minä kutsun tätä toiseuttamiseksi. Hallitus toiseuttaa hyvinvointialueita. Ikään kuin hyvinvointialueet olisivat politiikan ja poliittisen päätöksenteon ulkopuolinen asia, jossa häiritään sitä hyvää politiikkaa, jota hallitus tekee.

Panelistit tarttuivat Lähteen heittämään täkyyn mutta eivät varsinaisesti provosoituneet. Jokaisen panelisti mainitsi useita palveluita, jotka omalla alueella ovat paremmat kuin kuntapohjaisessa järjestelmässä. Kaikki olivat myös luottavaisia sen suhteen, että alueiden tulevaisuus on hyvä. Tosin suljetussa lippuäänestyksessä paljastui, että alueiden määrän säilymistä nykyisellään ei pidetä aivan selvänä.

Tärkeitä tavoitteita saavutettu

Timo Aronkytö sanoi Vantaan ja Kervan hyvinvointialueen jo käytännössä saavuttaneet tärkeät tavoitteet: henkilöstötilanne on hyvä, palvelutilanne ja työnantajan maine ovat hyvällä tasolla.

-Talous ei ole, mutta sekin saavutetaan 10 vuoden aikana.

Pohjois-Savon Marko Korhonen viittasi informaatiosota-ajatukseen toteamalla, että hyvinvointialueella tehdään tällä hetklellä suurta riskienhallintaoperaatiota.

-Riskin torjuntaa, hallintaa ja ennaltaehkäisyä. Pidän koko kehikkoa riskikehikkona jossa on paljon vuotoja ja niitä vuotoja tilkitään.

-Alkutilanne oli todella haastavat isoine rakennushankkeineen, velkaantumisineen. Usko on vahva ja lujittummaan päin.

Myös Pirkanmaan Taru Kuosmanen tunnisti riskienhallinnan. Sitä on paljon.

-Minulla on siinä mielessä onnellinen työ että näen sen hyvän, mitä kentällä tehdään. Työntekijöiden ammattitaito ei ole kadonnut. Ihmiset saavat sen palvelun.

Kuosmanen muistutti, että lähtötilanne 23 kunnan alueella oli todella sirpaleinen.

-Aika paljon ensimmäisestä vuodesta on mennyt siihen että on saatu ne yhdeksi kokonaisuudeksi.

Lasse Leppä kuvaili uudistuksen olleen ”kovaa hommaa”. Sirpaleisuus on ollut haasteena myös 26 organisaation yhdistämisessä Keski-Suomessa  

-Lähdettiin rakentamaan yhtä organisaatiota ja huolehtimaan siitä, että yli 270 000 keskisuomalaisen palvelut toimii.

-Sote-palvelut toimivat  erinomaisesti Keski-Suomessa ja paljon paremmin kuin vuoden 2023 alussa. Mitään kriisiä ei Keski-Suomessa ole.

Pohjois-Pohjanmaan Ilkka Luoma laajensi ilmaisua urheilun puolelle viitatessaan julkiseen keskusteluun.

-Tämä on kuin 5000 metrin juoksu, jossa vasta ensimmäinen kierros menty ja urheilijoita ollaan jo diskaamassa. Suurin osa ei ole pääsyt edes pintahikeen, Luoma kuvaili alueiden tilanteita.

-Tällaisessa suuruudistuksessa ja superfuusiossa ehkä olisi suotavaa olla jonkin verran malttia odottaa niitä tuloksia.

Luoma muistutti, että uudistusta tehtiin useiden vaalikausien ajan ja se toteutui kentän kannalta noin 10 vuotta liian myöhään.

-Ongelmat ovat meille siirtyneitä eikä hyvinvointialueiden aiheuttamia, mutta hyvinvointialue on oikea taho niitä korjaamaan.

-Palvelut ovat jo korjaantumassa, talouskin kohenee aikanaa, Luoma komppasi Aronkytöä.

Tarmo Martikainen halusi laajentaa Luoman 5 000 metrin juoksun vertauskuvaa.

-Siihen listätään vielä aitoja. On 20 sentin aitaa ja kahden metrin aitaa, ja mietitään, ylitetäänkö vai alitetaanko vai kierretäänkö vai miten tämä homma hoidetaan.

-Varsinais-Suomen palvelut ovat paremmat kuin ne ovat ikinä olleet.

-Mediahöykytys palveluista välillä tuntuu oman porukan puolesta kohtuuttomalta.

Julkinen keskustelu tasoittumassa?

Aluevaalien lähestyessä keskustelu palvelusta, rahasta ja henkilöstöstä kiihtynee. Lasse Leppä toivoi, että vaalien alla puhuttaisiin alueiden palvelulupauksesta.

-Keskustelu siitä mitä julkisilla varoilla ylipäätään halutaan saada aikana, on tärkeää.

-Myös yhteiselle tilannekuvakeskustelulle olisi paikka. Suomi on liian pieni maa siihen, että julkisen vallan toimijat kinastelevat keskenään.

Nyt julkinen keskustelu rakentaa enemmän vastakkainasettelua kuin yhteisiä pelisääntöjä, Leppä sanoi.

Panelisteille esitettiin myös kysymys, onko hyvinvointialueiden viestintä epäonnistunut, kun julkinen keskustelu on niin riepottelevaa.

-Keski-Suomessa olemme pohtineet, mitä tässä pitäisi tehdä. On pyritty tuomaan meidän onnistumisia esiin. Sen saama huomio on aika vähäistä. Varmaan meillä hyvinvointialueillakin on syytä katsoa peiliin.

-Sote- ja pelastusalalla viestintä on perinteisesti mielletty päätösviestinnäksi, eikä niinkään imagon ja brändin viestinnäksi. Brändiviestintään on varmaan syytä parantaa.

Ilkka Luoman mukaan alueet eivät sinänsä ole epäonnistuneet viestinnässä, mutta ne ovat lähteneet uudistukseen ja siihen liittyvään viestintään ja julkiseen keskusteluun vähän alakynnessä.

-Tulee tunnistaa, että meillä on tässä maassa vakiintuneita instituutioita ja vakiintumattomia instituutioita. Hyvinvointialueet ovat niitä toimintaansa käynnistäviä vakiintumattomia instituutioita.

-Yksinkertaisesti ennen kuin on saatu rivit järjestykseen, se on ottanut aikaa ja siinä on jääty takamatkalle tässä julkisessa keskustelussa ja se on ollut varsin yksipuolista.

Kuitenkin kuluvana syksynä keskustelu on luoman mielestä ollut moniäänisempää.

-Ja voisiko sanoa, että enemmän tosiasioihin pohjautuvaa.

-Minulla on usko ja luottamus, että tämä epätaspaino vakiintuneiden ja vakiintumattomien instituutioiden välillä alkaa tasoittua, ja me pääsemme julkiseen kesksuteluun mukaan tasapuolisemmin.

Onko alueiden rajat betonoitu?

Keskustelussa pohdittiin myös, betonoivatko toiminnan kehittäminen, ict-ratkaisut, laatujärjestelmien tekeminen ja muut toimenpiteet alueiden rajoja. Timo Aronkydön mukaan vastaus on ”kyllä ja ei”.

-Enemmän näitä betonoi meidän [alueiden] itsehallinto, se demokraattinen ulottuvuus. Ja se onkin sitten mielenkiintoinen asia.

-Toisaalta jos ajatellaan että tulee joku hetki, jolloin tulee tarkoituksenmukaiseksi tai muuten päätetään, että alueita laitetaan yhteen, niin eihän siellä sosiaalihuoltoa laiteta yhteen, vaan nimenomaan sairaalat, erikoissairaalat.

-Jos on viisi aluetta, tulee viisi sairaalaa. Uudellamaalla on yksi sairaala. Emme ole vielä löytäneet tässä maassa ratkaisua, miten tulevaisuuden vaativa erikoissairaanhoito tullaan järjestämään.

Aronkydön mukaan sote-uudistusta on tehty ”monikulma edellä”. Ja siinä on onnistuttu, kun palvelut, laatujärjestelmät ja muut ovat parantuneet.

-Seuraava vaihe ei olekaan, laitetaanko alueita yhteen, vaan miten tullaan vaativin sairaanhoito järjestämään ja mitä tämä vaatii.

Keskustelun alkupuolella Jussi Lähde keräsi ämpäriin paperilappuja, joihin panelistit saivat piirtää numeron. Se oli kunkin ennustus hyvinvointialueiden määräksi vuoden 2030 lopussa.

Suljetun äänestyksen tulos paljastettiin paneelin lopuksi: alueita on veikkauksen mukaan 15,4 – ehdotukset vaihtelivat 15:stä 23:een.

-Raati näkee erilaisia kehityspolkujen mahdollisuuksia, Lähde päätti keskustelun.