Timo Kietäväinen: Sote-lain valmistelussa unohtuivat perusasiat
Timo Kietäväinen
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen ei onnistu, jos se valmistellaan erillään kaikesta muusta hallinnon uudistustyöstä eikä sen yhteydessä kuulla kuntia, sanoi Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen torstaina Nakkilassa Kuntaliiton pienkuntaseminaarissa.
Kietäväisen mukaan kaatuneen sote-lakiesityksen valmistelun kiireessä unohtuivat monet olennaiset asiat, kuten kuntien kunnollinen kuuleminen, perusteellisten taloudellisten vaikutusarvioiden laatiminen – mukaan luettuna palkkaharmonisoinnin vaikutusten ja eläkekustannusten selvittäminen – sekä kytkennät kuntien kasvaneeseen työttömien aktivointivastuuseen ja työvoiman palvelukeskuksiin.
– Epäonnistuneesta sote-uudistuksesta tulisi oppia se, että suurta uudistusta tehtäessä liika kiire on pahasta. Lähiaikoina julkistettava soten monikanavarahoitusta valmistelleen työryhmän esitykset jatkokehiteltyinä on syytä sisällyttää uudistukseen. Uudistusesitys kaipaa muutenkin korjaamista, joten uudistuksen loppuun saattaminen ei ole mikään läpihuutojuttu eduskuntavaalien jälkeen, Kietäväinen muistutti.
– Selkeäksi tavoitteeksi on asetettava tehokkaampi ja vaikuttavampi toimintamalli.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kuntaliitto on esittänyt, että uuden eduskuntakauden alussa tulisi asettaa parlamentaarinen toimielin valmistelemaan julkisen hallintomme rakenneuudistusten iso kuva. Tuon työn pohjalta olisi helpompaa uudistaa sote-järjestelmä ja hakea kunnille uudistunut rooli sekä linjata yksityiskohtaisemmin millaisen aluehallinnon tarvitsemme.
– Sote-uudistuksen eduskuntakäsittelyn perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että jatkossa suuri osa sote-palvelujen järjestämisvastuusta ja tuotantovastuusta siirtyy ylikunnalliseksi toiminnaksi. Tarvitaanko maassamme muista maista poiketen kaikkien sote-palveluiden integraatiota vai olisiko järkevää jättää osa sosiaalipalveluista kuntiin, olisi myös syytä harkita uudelleen, Kietäväinen sanoi.
Lue myös: Kuntaliiton Sulonen: Lainvalmistelussa menty takapakkia
Monikanavarahoituksen pääongelmana pidetään eri terveyden- ja sairaanhoidon toimijoiden – rahoittaja-järjestäjien tai tuottajien – pahaa tapaa siirtää kustannusten maksua itseltä pois, siirtämällä maakunnan palvelua tarvitseva asukas toimija A:lta toimija B:lle tai C:lle, ja/tai Kelan päivärahoille odottamaan palvelua jopa viikoiksi tai kuukausiksi.
HALLINTAREKISTERI
Kainuun ja Etelä-Karjalan maakunnissa on toimiva sote-integraatio:
– perustuslaillinen maakunnan soten rahoittaja-järjestäjä-tuottaja katsoo, että maakunnan asukas saa optimaalisen hoitopolun, eikä osaoptimointia kustannusten siirtämistä muille ei tapahdu. Eli asiakasta ei siirrellä kustannusten välttämiseksi muille terveyden- ja sairaanhoidon toimijoille maakunnan sisällä, kuten työterveyteen tai yksityisille toimijoille.
Työterveys joutuu lähettämään työntekijän julkiseen sote-järjestelmään lääketieteellisistä syistä.
Yksityiset toimijat joutuvat lääketieteellisin perustein lähettämään julkiseen, systemaattiseen sote-hoitoketjujärjestelmään.
1) Kainuun sotessa ja Etelä-Karjalan Eksotessa voidaan tehdä tutkimus kuinka paljon osaoptimointia tapahtuu, kun soten hoitoketjut ovat hallinnassa.
2) Kainuun sotessa ja Etelä-Karjalan Esotessa voidaan tehdä selvitys kuinka paljon Kansaneläkelaitos Kela säästää sairaspäivärahoja ja matkakorvauksia ja muiden tukimuotojen kustannuksia sekä lääkekustannuksia, kun maakunnallinen sote-integraatio:
– tekee ennaltaehkäisevää lähiterveydenhoitoa ja ennalta ehkäisevää sosiaalityötä, kuten ennaltaehkäisevää perheiden, lasten ja nuorten sekä koulujen sosiaalityötä
– nopean toiminnan erikoissairaanhoitoa, jolla estetään hoidon aloituksen pitkittyminen, mistä seuraa hoito- ja kuntoutusaikojen merkittävä pitkittyminen
– hyvän kuntoutuksen ansiosta vältetään pitkittyvää laitoshoitoa.
3) Työnantajat hyötyvät sote-integraation toimintaperiaatteista.
4) Suomen kunnat sekä kuntatalous-julkinen talous hyötyvät Kainuun sotesta ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä.
5) Hyötyvätkö maakuntien asukkaat.
6) Millainen valtakunnallinen rahaliikenteen seuranta-, laatu- ja tuottavuusrekisteri tarvitaan nopean kehityksen takaamiseksi?