Väitös: Oppilaiden suhteisiin kietoutuvaa kiusaamista ei tunnisteta
Opettajien ja muiden aikuisten on usein vaikea tunnistaa koulussa tapahtuvaa kiusaamista, koska se kietoutuu oppilaiden välisiin suhteisiin ja ryhmän rakenteisiin. Kun kiusaaminen ei ole tönimistä tai suoraa haukkumista, oppilaatkaan eivät välttämättä tunnista sitä kiusaamiseksi.
Tiedot käyvät ilmi Jyväskylän yliopistossa lauantaina tarkastettavasta FM Sanna Herkaman puheviestinnän väitöskirjasta ”Koulukiusaaminen. Loukkaavat vuorovaikutusprosessit oppilaiden vertaissuhteissa”.
Herkama tarkasteli väitöksessään koulukiusaamista vuorovaikutuksen näkökulmasta ja osoittaa, että pitkäaikainen kiusaaminen voi juurtua osaksi kiusatun ja muiden oppilaiden arkipäiväistä vuorovaikutuksesta.
Kun kiusaamisesta tulee osa oppilasryhmän rakennetta ja yhteisesti jaettuja merkityksiä, siitä tulee osa oppilaiden välistä arkista vuorovaikutusta. Kiusatun kokemus voi jäädä kouluyhteisössä huomiotta, koska ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta kaikki on hyvin.
– Suoria kiusaamisen muotoja vastaan on mahdollista puolustautua tai hyökätä takaisin. Oppilaiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin tai ryhmän rakenteisiin kietoutuvaan kiusaamiseen sen sijaan on vaikea vastata. Kiusattu esimerkiksi saattaa huomata olevansa toistuvasti yksin tietämättä, miksi näin on, toteaa Herkama.
Herkaman väitöksen mukaan kiusaamisen vastaisessa työssä on tuettava oppilaita erityisesti vuorovaikutussuhteisiin ja ryhmän rakenteisiin kietoutuvan kiusaamisen havaitsemisessa ja selvittämisessä.
– Kouluissa pitäisi lisätä tietoa erityisesti kiusaamisen piiloisista muodoista. Kiusaamisen ennaltaehkäisy tulisi ottaa koulussa tavaksi ja kiusaamistapauksiin puuttua järjestelmällisesti. Näin voidaan välttää se, ettei kiusaamisesta tule pysyvä osa joidenkin oppilaiden arkipäivää koulussa, pohtii Herkama.
