Guggenheim nostattaa tunteita

Guggenheim Helsinki ‑taidemuseon kohtalon on määrä ratketa keskiviikkona 30.11. Helsingin valtuustossa. Ennakkotietojen mukaan museo on vaikeuksissa. Hanke on yksi eniten tunnekuohuja ympäri maan aiheuttanut kuntapolitiikan päätös ainakin pitkään aikaan.

Helsingin puolueista museohanke jakaa ainakin kokoomusta, vihreitä, sosiaalidemokraatteja ja Rkp:tä.

Some- ja muissakin keskusteluissa on nähty värikkäitä puheenvuoroja sekä kulttuuripiireiksi tulkituissa joukoissa että puolueista varsinkin vihreissä. Myös sosiaalidemokraatit ja kokoomuslaiset ovat keskustelleet julkisuudessa runsaasti puolesta ja vastaan.

Taidepiireissä hankkeelle on vahvaa kannatusta, ja muun muassa Helsingissä nyt toimivien taidemuseoiden johto on asettunut julkisesti tukemaan hanketta.

Mutta yhtä aktiivista ja vahvaa vastustustakin Guggenheim-hankkeelle on esitetty juuri taidepiireissä. Verkossa on siteerattu aktiivisesti muun muassa New Yorkin kulttuuri-instituutin johtajana toiminutta Leena-Maija Rossia, joka arvostelee hanketta Helsingin Uutisissa.

Suuri kansanhuvi

Mutta mielenkiinto ei rajoitu vain taidepiireihin. Verkossa on koko joukko ihmisiä ympäri maan ainakin osa-aikatoimisesti kaivanut esiin argumentteja, tilastotietoja ja näkökulmia puolesta tai vastaan. Välillä tunteet ovat käyneet hyvin kuumina.

Museohanketta kannattava Helsingin valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Laura Kolbe, kesk., tilitti keskustelun herättämiä tuntemuksiaan Uudessa Suomessa.

Guggenheim-museon puolustajat näkevät, että museo piristäisi Helsingin sekä taide-elämää että taloutta. Vastustajat taas leimaavat Guggenheimin jo laskevaksi brändiksi. Myös sen amerikkalaisuus tai ylipäätään ulkomaalaisuus on häirinnyt joitakin keskustelijoita.

Käsittelyssä olevan sopimusehdotuksen mukaan Helsinki antaa tontin ja kaupunki ja tukisäätiö rakentavat rakennuksen niin että Helsinki sijoittaa siihen 80 miljoonaa euroa, tukisäätiö 15, ja kiinteistöä hallinnoiva yhtiö ottaa 35 miljoonan euron lainan, jonka kaupunki takaisi.

Helsinki tukisi museota sillä, että ei peri museolta vuokraa. Normaalisti vuokralla katettaisiin ylläpitokustannukset, tontin vuokra sekä rakennuskustannusten korot ja kuoletukset.

Laskelmat jakava mieliä

Laskelmia kävijöiden tuottamasta piristyksestä Helsingin elinkeinoelämälle tarkastellaan usein sen mukaan, tukevatko ne omaa käsitystä vai eivät.

Tunnepitoisten periaatteiden lisäksi keskusteluissa on ruodittu laskelmia museon kannattavuudesta. Suunnitelmien mukaan museoon pitäisi saada vuosittain 550 000 kävijää. Käsitys tavoitteen realistisuudesta jakaa keskustelijoita.

Kansallisgallerian kolmessa museossa, Ateneumissa, Kiasmassa ja Sinebrychoffilla kävi 2015 yhteensä reilut 500 000 kävijää.

Käsitys siitä, paljonko Guggenheim pystyisi väkeä houkuttelemaan, ovat käyneet pahasti ristiin.

Huomio riskeihin

Kun kävijätavoitteita pidetään kovin kunnianhimoisina, huomio kohdistuu riskiin: mitä tapahtuu, jos tavoitteita ei saavuteta?

Sopimuksen mukaan suomalainen Guggenheimin-museon tukisäätiö vastaa museon toimintakustannuksista.

– Mikäli säätiön hallitus havaitsee, että museon liiketoiminnassa syntyy merkittävä rahoitusvaje jota ei pystytä kattamaan museon omalla rahoituksella, osapuolet (kaupunki ja säätiö) neuvottelevat tapauskohtaisesti vajeen kattamisesta ja museon budjettiin ja toimintaan tehtävistä mahdollisista muutoksista, ottaen kuitenkin huomioon säätiön solmimat sopimukset ja velvoitteet, sanotaan sopimuksessa.

Säätiön velvoitteiden katsotaan viittaavan amerikkalaiselle Guggenheim-säätiölle maksettavaan lisenssimaksuun sekä tukisäätiön mahdollisiin lainakuluihin.

Juuri lisenssimaksu herättää monissa kriitikoissa ja empijöissä närää. Onko Guggenheimin brändi niin arvokas, että siitä kannattaa maksaa miljoona dollaria vuodessa?

Epäselvä yksityinen raha

Hankkeen markkinoinnissa herätti ihmettelyä kiinteistöyhtiön ottaman lainan laskeminen mukaan yksityiseen rahoitukseen, vaikka sen ottaisi kaupungin enemmistöomistama yhtiö, ja kaupunki takaisi sen.

Ilmaisua perusteltiin sillä, että säätiö vastaa lainan takaisinmaksusta museotoiminnan tuotoista kiinteistön omistavalle yhtiölle maksettavissa vuokrissa. Kaupungin takauksen selitykseksi annetaan se, että siten korko on alempi.

Julkisuudessa syntyi mielikuva, että tukisäätiöllä olisi kerättynä tuo 15 miljoonaa riihikuivaa rahaa, mutta se onkin myös velkaa. Tiina ja Antti Herlinin säätiö on myöntänyt tukisäätiölle 7,5 miljoonan euron lainan rakennuskustannuksiin.

Amerikkalaiselle Guggenheim-säätiölle meneviin lisenssimaksuihin tukisäätiö kertoo saaneensa lahjoituksia.

Vastustajien argumenteissakin on ollut epäjohdonmukaisuutta. Osa kriitikoista on laskenut Helsingin kulut ikään kuin kahteen kertaan, ensin rakennuskulut ja sitten korot ja kuoletukset.

Kannatuksesta puuttuu paljon

Museohankkeen läpimeno vaikuttaa epätodennäköiseltä. Helsingin Sanomat kysyi pari viikkoa sitten Helsingin valtuutetuilta kantoja. Hankkeen puolustajiksi ilmoittautui 19 valtuutettua ja vastustajiksi 36. Sen jälkeen ainakin Laura Kolbe on ilmoittautunut kannattajaksi.

Kantaansa ei kertonut tai kyselyssä jäi tavoittamatta 30 valtuutettua. Enemmistöön tarvitaan 43 valtuutettua.

Kansalaisten keskuudessa Guggenheim-museon kannatus on varmempi, ainakin TNS Gallupin ja Guggenheim-säätiön Suomen viestintätoimiston Miltton Groupin toteuttaman tutkimuksen mukaan.

Siinä 52 prosenttia kaikista suomalaisista kannattaa museohanketta, 38 prosenttia vastustaa. Helsinkiläisistä puolesta on 56 prosenttia ja vastaan 38.

Suurinta kannatus tutkimuksen mukaan on metropolialueella sekä yrittäjien, nuorten ja vihreitten keskuudessa, mutta myös kokoomuksen ja SDP:n kannattajien enemmistö kannattaa hanketta.

Helsingin valtuusto käsittelee asiaa kokouksessaan keskiviikkona 30.11. Kokous alkaa kello 18, ja sitä voi seurata verkossa Helsinki-kanavalta.

Edit: Juttua muutettu 30.11. Tukisäätiön osuus rakennuskustannuksista, 15 miljoonaa euroa, on kokonaan velkaa.