Kuntalehden 8/2020 pääkirjoitus

Suomalainen koulujärjestelmä on keikkunut vuodesta toiseen kansainvälisten oppimisvertailujen kärkisijoilla. Lähes 50 vuotta sitten käynnistynyt peruskoulu-uudistus on ollut menestys. Koulutuksen laajuutta ja jokaiselle oppilaalle tarjottavaa mahdollisuutta koulutukseen on pidetty pienen Suomen valttikorttina niin taloudellisessa, teknologisessa kuin kulttuurisessakin kilpailussa maailmalla.

Kadehtijoita on käynyt tutustumassa suomalaiseen systeemiin ympäri maailmaa, mutta erityisesti suomalaisia hivelevästi Ruotsista, jossa sikäläinen koululaitos on suurissa ongelmissa.

Kuntien talousahdinko on kuitenkin iskenyt myös opetukseen. Luokkakokoja on kasvatettu, valinnaisaineiden tarjontaa supistettu ja korkeakoulu- ja yliopistomaailmaan on iskostettu tuottavuuden vaatimus, jonka pelätään kahlitsevan luovan ajattelun pelkäksi excel-taulukoiden täyttämiseksi.

Koronapandemia mullisti keväällä koululaisten – ja heidän vanhempiensa – arjen. Etäkoulua käytiin kuukausikaupalla ja monesta etänä kotona työskennelleestä vanhemmasta tuli oto-opettaja, oman toimen ohessa.

                    *          *          *

Kesällä 2019 nimitetty hallitus linjasi jo ennen koronaa, että oppivelvollisuuden yläikäraja ulotetaan nykyisestä 16 vuodesta 18 vuoteen. Etenkin poliittinen vasemmisto on hellinyt ajatusta oppivelvollisuusiän laajentamisesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on laskenut oppivelvollisuuden vuotuisiksi kustannuksiksi noin 130 miljoonaa euroa, mutta Kuntaliiton arvion mukaan liikutaan 150 miljoonan euron paikkeilla, kun huomioon otetaan oppimate-riaalikustannukset kokonaisuudessaan.

Kun koronan vaikutukset kuntien taloustilanteelle on arvioitu tälle ja ensi vuodelle 2,5 miljardiksi euroksi mm. menetettyinä verotuloina ja lisääntyneinä sote-kuluina, on ymmärrettävää, että kunnissa ei ole huudettu hurraata ylimääräiselle koulutuskulungille.

Miksi ylipäätään sorkkia toimivaa koulusysteemiä, kun rahaa ei tahdo riittää edes nykyiseen opetusjärjestelmään?

Keskeinen peruste oppivelvollisuuden laajentamiselle on ollut perusopetuksen varassa olevien työllisyysasteen lasku 41 prosenttiin. Kun tähän kytketään hallituksen tavoite nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin, oppivelvollisuuden laajentamisen 18-vuotiaaksi asti uskotaan lisäävän myös nuorten ja nuorten aikuisten työllistymistä.

Ja toki myös uudet ikäluokat 17–18-vuotiaista katoavat opiskelemaan siirtyessään sitten rumentamasta alhaista työllisyysprosenttia, jolloin työllisyysprosentti nousee heti uuden oppivelvollisuuden astuessa voimaan.

Hallituksessa ajatuksena on, että elokuussa 2021 aloitettava lukukausi olisi jo uuden laajemman oppivelvollisuuden piirissä, mutta niin Opetusalan ammattijärjestö OAJ kuin myös Kuntaliitto pitävät tavoitetta epärealistisena. Niiden mukaan vuoden lykkäys on paikallaan.

Varsinkin tässä epävarmassa korona- ja taloustilanteessa uudistuksen toimeenpanon siirto vuoden 2022 elokuussa alkavalle lukuvuodelle on ainoa realistinen vaihtoehto.

Markku Vento, päätoimittaja

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä