Kirjastolaki nostaa riman korkealle

Kirjastoilla luodaan yksilölle, yhteisölle ja koko kansakunnallemme arvoa: sivistystä, kulttuuria, lukutaitoa, osaamista ja niin edelleen. Kirjasto ei ole vain lainaamo tai tila, se on näitä ja paljon muuta.

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä uudeksi kirjastolaiksi, jossa kirjastojen monipuolista tehtäväkenttää kuvataan aiempaa tarkemmin. Kirjaston tehtävillä tarkoitamme pääsyä tietoon, aineistoihin ja kulttuurisisältöihin sekä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämistä. Lisäksi kirjastot ylläpitävät kokoelmaa, edistävät toiminnallaan ja aineistoillaan lukemista ja kirjallisuutta sekä tarjoavat tietopalvelua, ohjausta ja opastusta ja tiloja monenlaiseen toimintaan.

 

Kirjastot edistävät väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa, elinikäistä oppimista ja osaamisen kehittämistä. Viime kädessä kirjastot edistävät myös aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

 

Laajentuva tehtäväkenttä
vaatii monenlaista osaajaa

 

Kirjasto ei ole enää vain kirjasto- ja tietopalvelua. Tehtäväkuva kehittyy ja muuttuu, ja muutokset vaikuttavat henkilöstörakenteeseen ja osaamistarpeisiin.

 

Nykyisessä laissa kirjastojen keskeisenä tehtävänä on kirjasto- ja tietopalvelut, mutta uuden lain tehtäväkokonaisuudessa se on vain yksi kuudesta tehtävästä. Rahoitusta tuskin on kuitenkaan tulossa yhtään enempää kuin mitä nyt on käytössä.

 

Kirjastojen henkilökunnan koulutusrakenteen ja pätevyyden avaaminen laajemmin osaamiselle on lakiuudistuksen yksi tärkeimmistä muutoksista. Kun keskustellaan kirjastoissa tarvittavasta osaamisesta, on mielestäni oleellista miettiä mitkä ovat kirjaston perustehtävät, ja miten niistä jatkossa selvitään nykyistä tehokkaammin.

 

Kirjastoissa tarvitaan edelleen ns. perinteistä kirjastoammattitaitoa, mutta myös monia muita tietoja ja taitoja. Moni koulutus antaa edellytyksiä käsitellä, jäsentää, kouluttaa, opastaa ja avata tietosisältöjä.

 

Kirjastohenkilöstön ammatillisen osaamisen kokonaisuus on yli 4000 henkilötyövuotta, ja siihen sisältyy todella monipuolista koulutustaustaa ja kokemusta.

 

Työn automatisointi ja asiakkaiden omatoimisuus tuovat mahdollisuuksia keskittyä omassa työssä olennaiseen: millä eri tavoilla tuomme meillä olevaa asiantuntemusta esille asiakkaille? Ja mitä osaamista vielä pitäisi vahvistaa tai hankkia muualta?

 

Kunnat panostavat kirjastoihinsa,
vapautta tarvitaan

 

Kunnissa tarvitaan vapautta arvioida tarvittavaa osaamistarvetta ja henkilöstömäärää. Kunnilla on vastuu palvelujen järjestämisestä ja päävastuu myös niiden rahoittamisesta.

 

Lakia sovelletaan Suomen jokaisessa kunnassa, koosta riippumatta. Kuntien sitoutumisesta kirjastoihin kertoo se, että tällä hetkellä kirjastoalan koulutuksen saaneiden osuus kirjastohenkilökunnasta on reippaasti yli vaaditun tason (koko maan tasolla 86 %, kun vaadittavan kirjastoammatillinen koulutuksen osuus on 70 % kirjastohenkilöstöstä). Kunnissa siis osataan itse arvioida tarvetta ja määrää laista riippumatta.

 

Esimerkiksi yhteistyö kirjastojen ja muiden palvelusektoreiden kanssa, toimintatapojen tehostaminen ja automaatio mahdollistavat asiantuntemuksen kohdentamista asiakaspalveluun ja osaamisen jakamista kirjastojen kesken.

 

Kirjastot ovat käytetyimpiä peruspalvelujamme ja asiakkaiden arvio on jatkuvasti myönteinen saamastaan palvelusta. Se legitimoi kirjastojen asemaa tärkeänä sivistyspalveluna. Siksi kirjastoista päätetään jatkossakin lähellä kuntalaisia kuntatasolla.

 

Johanna Selkee, erityisasiantuntija, Kuntaliitto

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kuntaliiton blogissa