Kuntaliitto: Työllisyyspalveluiden järjestämiseen on budjetoitu liian vähän rahaa
Työllisyys- ja elinkeinopalvelut siirtyvät kuntien hoidettavaksi vuoden 2025 alusta. (Kuva: Ville Miettinen)
Kuntaliitto on huolissaan siitä, että työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu on siirtymässä valtiolta kunnille vuonna 2025 alirahoitettuna.
Vuoden 2025 alusta kuntien vastuu työllisyyden sekä elinvoimapalveluiden järjestämisestä laajenee. Uudistus lisää kuntien kuluja sekä siirtyvien palveluiden, että kasvavan työttömyysetuuksien rahoitusvastuun myötä.
Kuntaliitto nostaa tuoreessa muistiossaan esille huolensa TE-palveluiden rahoituksen riittämättömyydestä. Kuntaliitto on huolissaan siitä, että TE-palveluiden rahoitus ei vastaa uusien velvoitteiden aiheuttamia kuluja. Uudistuksen tavoitteet työllisyyden lisäämisestä ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisestä toteutuvat Kuntaliiton näkemyksen mukaan vain, jos uudistus toteutetaan niin ettei kunnille synny korvaamattomia kustannuksia.
Palveluihin myönnettävä valtionosuusrahoitus on laskenut alkuperäisestä 700 miljoonasta 610 miljoonaan. Kuntaliiton arvion mukaan siirtyvien palveluiden kulut ovat vähintään 680 miljoonaa euroa.
Rahoitusperiaatteen mukaan valtiolla on velvollisuus huolehtia kuntien taloudellisista edellytyksistä niille lailla määrätyissä tehtävissä.
Muistiossa nostetaan esiin myös se, että Kuntaliiton näkemyksen mukaan monien pitkäaikaistyöttömien tosiasialliset työllistymisen esteet liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Näiden asiakasryhmien juuriongelmia, kuten päihde- ja elämänhallinnan ongelmat ja mielenterveyteen liittyvät haasteet, ei ratkaista työllisyyspalveluissa, vaan ensisijaisesti hyvinvointialueiden vastuulle kuuluvissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Nykyinen malli ei Kuntaliiton mukaan aseta hyvinvointialueille taloudellista kannustinta työllistymisen näkökulmasta.
Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluihin kohdistuvat leikkaukset iskevät jatkossa myös kuntien työllisyyspalveluiden asiakaskuntaan. Kuntaliiton mielestä on sekä yksilön, että yhteiskunnan etu, että arvioitaisiin mille etuudelle ja mihin palveluun asiakkaat, etenkin pitkäaikaistyöttömät, kuuluvat.
