Kysyimme lukijoiltamme, pitääkö kuntien pyrkiä säilyttämään pienet koulut – Näin vastattiin: "Kyläkouluja puolustavat usein vanhemmat ihmiset nostalgiasyistä"
Pakkasilla kuntien kiinteistöhuoltoja pitävät kiireisinä muun muassa koulujen lämpötilaseuranta. Kuva Varissuon koululta Turusta. Kuva: Sami Kilpiö
Pienten kyläkoulujen asema on kuuma peruna monessa kunnassa, jossa talousvaikeudet luovat paineita kouluverkon supistamiseen.
Kysyimme lukijoille suunnatussa anonyymissä kyselyssämme, pitäisikö kuntien pyrkiä säilyttämään mahdollisimman paljon pieniä kyläkouluja, vaikka se tulisi taloudellisesti kalliiksi. Vastausvaihtoehdot olivat ”kyllä” tai ”ei”, ja vastauksen sai halutessaan perustella. Vastauksia tuli yhteensä 45.
Vastaajien selvä enemmistö eli 31 vastaajaa valitsi ”ei”-vaihtoehdon. Heidän mielestään kyläkouluja ei siis tulisi pyrkiä varjelemaan tilanteissa, joissa se aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Muun muassa näin vastauksia perusteltiin:
”Ei voi olla niin, että suurin osa hiljaisesta enemmistöstä joutuu veroillaan kustantamaan pienen, äänekkään ja maantieteellisesti rajatun joukon toiveet. Koululaiset saavat laajemmat mahdollisuudet isommissa kouluissa. Väestö ikääntyy ja vähenee. Koululaisten määrä niin ikään. On selvää, että sen on tarkoitettava myös seinien vähenemistä. Kyläkouluja puolustavat usein vanhemmat ihmiset nostalgiasyistä. Ei järkisyistä. He ovat todennäköisesti myös myyneet ajatuksensa lapsilleen.”
”Niukkoja resursseja ei kannata haaskata.”
”Kunnan talouden heikentyminen ja ajautuminen kriisikunnaksi johtaa pakkoliitokseen ja on selvää, että sen jälkeen supistuvat ja etääntyvät kunnan kaikki palvelut. Sellainen koulu on pieni koulu, jossa oppilas tuntee helposti kaikki itsensä ikäiset. Eli koulun oppilasmäärä on suuruusluokkaa 200. Omia lapsenlapsiani ei toivottavasti koskaan jouduta sijoittamaan kouluun, jossa saman ikäisiä on alle 20. Maailma on iso ja avara, lapsen on hyvä tottua siihen, että ihmisiä ja ystäviä ympärillä on enemmän kuin kolme.”
”Seiniä ei ole syytä ylläpitää, jos ei ole riittävästi oppilaita. Mutta suurin syy on, että ei ole oppilaalle hyväksi, jos opetusryhmässä on hyvin eri-ikäisiä ja eri luokka-asteella olevia.
Monesti tuntuu, että pikkukoulujen säilyttämisen taustalla ovat vallan muut syyt kuin oppimisen tukeminen, kuten ””pienen koulun tunnelma”” ja ””ihanat joulu- ja kevätjuhlat””.
Myös koulukiusaaminen nostetaan monesti esiin. Pienessä koulussa voit joutua herkästikin porukan ulkopuolelle eli kiusatuksi. Suuremmassa koulussa on helpompi löytää samanhenkisiä ja -ikäisiä kavereita.”
”Pieni koulu on ahdistava. Ei mahdollista esim. joukkuepelejä liikunnassa. Pahimmillaan sukupolvien kaunat lietsovat hankaluuksia. Ei realistista näkemystä ikäkauden tasosta. Jos olet yksin, olet aina yksin. Isossa koulussa aina löytyy kaveri tai tukija. Äärettömän stressaavaa, koulunkäyntihän on ryhmäopetusta. Ja ryhmä vaatii enemmän kuin yhden käden sormin laskettavan porukan. Kustannukset ovat valtavat. Lapset mahtuisivat keskustan ryhmiin, jonne aamukuljetukset jo ovat ja osa iltapäivänkin. Taruista irti. Suomessahan ei ole yhtään kyläkoulua kirkonkylien ulkopuolella. Lapsia kuljetetaan ”kyläkouluihinkin” kaukaa, jopa kirkonkylistä. Pieni koulu tuottaa oppilaille pieniä tavoitteita. Oppimisen taidot jumittuvat.”
”Pienten lasten ei pidä joutua tuntikausien koulumatkojen rasitukseen”
Kyläkouluille löytyi kuitenkin vastaajien joukosta myös kannattajia. Muun muassa näillä argumenteilla kyläkoulujen säilyttämistä puolustettiin:
”Oppilaskohtainen kustannus on yleensä kyläkouluissa merkittävästi pienempi kuin isoissa yksiköissä. Oppilashuollon tarve, sekä oppimisympäristöstä johtuen koulunkäyntiin liittyviä ongelmia on kyläkouluissa vähemmän, jolloin kyläkoulut ovat sekä taloudellisesti että sosiaalisesti isoja yksiköitä kestävämpiä.”
”Lasten ja nuorten huonovointisuudesta ja oppimisvaikeuksista uutisoidaan jatkuvasti. Säästäisin ennemmin turhista hankkeista, kuten lisäautokaistoista.”
”Kyllä kuntien pitäisi säilyttää se kouluverkko mikä on aikoinaan luotu vaikka väki väheneekin, pienten lasten ei pidä joutua tuntikausien koulumatkojen rasitukseen. On harkittava isompien lasten koulutusta, ainakin osittain, järjestettäväksi vähäväkisissä kyläkouluissa. Näin ei tulisi edes tilapuutteita ja säästytään kalliilta turhilta investoinneilta sekä luodaan kyläkunnille vilkastuttavaa elämää.”
”Pienemmät koulut tarjoavat joustoa ja ovat ihanteellisia oppimisympäristöjä.”
Meillä Kaarinan kaupungissa on isoissa kouluissa jatkuvia pahoja kouluväkivaltatilanteita. Rahaa on käytetty ongelman ratkaisuun mutta tuloksetta.
Monet pelkäävät kouluun menemistä
Kukaan ei opi kun pelkää. Turvallinen oppimisympäristö on perusedellytys oppimiselle.
Siksi kannatan kyläkouluja, niistä ei ole uutisoitu yhtään kuristamistapausta tai sairaalakuntoon hakkaamista, kun kaikki opettajat tuntevat kaikki oppilaat.
Varsinaisia euroja ei koskaan esitetä kouluja lopetettaessa tai perustettaessa.
Esimerkiksi, jos opettajia ei irtisanota, niin isot henkilöstökustannukset (keskimäärin 6 000 euroa/oppilas/lukuvuosi) säilyvät kunnan perusopetuksessa, samoin oppilaskohtaiset tarvike-, ruoka- ym. kustannukset, eivät ne vähene. Lisäksi tulevat kuljetusoppilaiden keskimääräinen kuljetuskustannus vuodessa, 2 000 euroa/kuljetusoppilas/vuosi. Mikä on jäljellejäävän koulurakennuksen kustannus, jokin arvo ja käyttö silläkin on?
Ehkä koulun lopetus voi tuoda 1 000 – 2 000 euroa säästöä/oppilas/vuosi. Onko se sen arvoista?
Erityisesti osaamaton kilpailutus ja puutteellinen tarjonta nostavat kuljetuskustannuksia. Tarkkoja ”lopetuslukuja” ei ole näkynyt, paitsi tietenkin konsulttien saamien palkkioiden laskelmissa.
Rafael Hellsten
tilastotieteilijä
Hämeenlinna