Sami Sarvilinnan väitös: Kunnallisvalituskelpoisuuden rajoittaminen tietyissä yksityisoikeudellisissa asioissa olisi perusteltua
Kuntalain muutoksenhakusäännöksissä on kehittämisen varaa, Sami Sarvilinna esittä väitöksessään. Kuva: Henna Kontola / Vaasan yliopisto
Kuntalain muutoksenhakusäännöksissä on kehittämisen varaa, ja kunnallisvalituskelpoisuuden rajoittaminen tietyissä yksityisoikeudellisissa asioissa olisi perusteltua, käy ilmi OTL Sami Sarvilinnan tuoreesta julkisoikeuden väitöstutkimuksesta.
Kunta on viranomainen, mutta samalla se on myös yksityisoikeudellinen toimija, joka voi tehdä sopimuksia, myydä ja ostaa omaisuutta, toimia työnantajana tai vaikkapa joutua virheen tai laiminlyönnin takia vahingonkorvausvelvolliseksi.
Viranomaisena kunnan tulee kuitenkin tehdä hallinnollisia päätöksiä myös yksityisoikeudellisissa oikeussuhteissaan, ja tällaiset päätökset puolestaan ovat laajalti kunnallisvalituskelpoisia.
Kunnallisvalituksella on Suomen oikeusjärjestelmässä kaksi tarkoitusta. Se on yhtäältä asianosaisen oikeussuojakeino ja toisaalta kuntalaisen keino valvoa kunnan toiminnan laillisuutta.
Sarvilinna tekee väitöstutkimuksessaan eron kunnan erilaisia yhteiskunnallisia tarkoitusperiä palvelevien oikeustoimien, kuten kiinteistön kaupan tai kunnan toisen velasta antaman takauksen, ja kunnan henkilösidonnaisten oikeustoimien, kuten työsopimuksen tai vahingonkorvauksen välillä.
Kunnallisvalituksen tarjoamaa laillisuusvalvonnan mahdollisuutta ei välttämättä tarvita, kun kyse on kunnan päätöksestä ilmeisen henkilösidonnaisessa asiassa, esimerkiksi kun ollaan tekemässä työsopimusta tai maksamassa vahingonkorvausta, Sarvilinna esittää
– Mitä henkilösidonnaisemmasta asiasta on kyse, sitä vähemmän perusteltuna sen kunnallisvalituskelpoisuutta on pidettävä. Asianosainen ei tarvitse kunnallisvalituksen kautta saatavaa oikeussuojaa, koska hänellä on käytettävissään muita tehokkaampia oikeussuojakeinoja ja kuntalaisella ei voida katsoa olevan suurtakaan intressiä valvoa tällaisissa asioissa tehtävien päätösten laillisuutta, Sarvilinna sanoo Vaasan ylioipiston tiedotteessa.
Toisin on silloin, kun kunta harjoittaa vaikkapa maapolitiikkaa tai elinkeinopolitiikkaa yksityisoikeudellisin keinoin. Tällaisten asioiden kunnallisvalituskelpoisuutta on Sarvilinnan mukaan pidettävä edelleen perusteltuna.
Sarvilinnan tutkimus sijoittuu julkisoikeuden ja yksityisoikeuden rajapintaan. Sen lainopillisena lähtökohtana on erityisesti ruotsalaisessa oikeustieteessä tunnettu tavoitesuuntautunut tulkintamenetelmä, ja tutkimus sisältää myös oikeuspoliittisia ehdotuksia lainsäädännön tulevaa kehittämistä silmällä pitäen.
Sami Sarvilinna toimi Helsingin kaupungin kansliapallikkönä vuosina 2017-2023 ja sitä ennen Helsingin kaupunginlakimiehenä. Nykyään hän toimii hallinto-oikeustuomarina Helsingin hallinto-oikeudessa.
Sami Sarvilinnan väitöstutkimus Kunta yksityisenä: Kunnan yksityisoikeudellisten oikeustoimien julkisoikeudellisesta valvonnasta tarkastetaan perjantaina 3.11.2023 Vaasan yliopistossa.
”Kuntalaisella ei voida katsoa olevan suurtakaan intressiä valvoa tällaisissa (Mitä henkilösidonnaisemmasta asiasta on kyse) asioissa tehtävien päätösten laillisuutta, Sarvilinna sanoo Vaasan yliopiston tiedotteessa. Kuinkahan lienee? Esimerkkejä: kunnassa tapahtuu paljon irtisanomisia koeaikana, johtava virkamies tekee palkkauspäätöksiä vastoin kunnanhallituksen pysyväispäätöstä, pysyviin työsuhteisiin valitaan virkamiespäätöksillä henkilöitä ilman aukijulistamista… Asianosaiset eivät uskalla käyttää ”tehokkaita oikeuskeinoja”, koska leimautuisivat hankalina tyyppeinä. Silloin on hyvä, että ulkopuolinen kunnan jäsen voi näiltäkin osin valvoa virkamiesten toimia valituskeinoin.