”Emme pysty hoitamaan nykyisiä tehtäviä ja velvoitteita saatavilla olevalla henkilöstöllä ja nykyisellä rahoituksella” – Keski-Suomen hyvinvointialue vaatii alueiden tehtävien ja velvoitteiden purkamista määrätietoisesti
Jos valtio vähentää hyvinvointialueiden rahoitusta, myös tehtäviä ja velvoitteita on vähennettävä, Keski-Suomen hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet korostaa. Kuvassa Tollet palveluverkkokeskustelussa Keuruulla. Kuva: Keski-Suomen hyvinvointialueen Youtube-kanava.
Keski-Suomen hyvinvointialueen johto vaatii, että hyvinvointialueiden tehtäviä ja velvoitteita muutetaan siten, että alueellinen harkinta mahdollistuu.
Keski-Suomen hyvinvointialue julkaisi 21.3.2024 tilinpäätöstiedot tilivuodelta 2023. Tulos on 113,5 miljoonaa euroa alijäämäinen. Alueen tilanne ei ole poikkeuksellinen, sillä ennusteiden mukaan kaikkien hyvinvointialueiden tulos vuodelta 2023 on alijäämäinen. Yhteenlaskettu alijäämä on arviolta 1,35 miljardia euroa.
Tänään julkaisemassaan kannanotossa Keski-Suomen hyvinvointialue muistuttaa, että alijäämän kertymisen kanssa samaan aikaan hyvinvointialueet ovat aluehallintoviraston ja Valviran valvonnan kohteena, koska ne eivät kykene täyttämään lainsäädännössä asetettuja tehtäviä ja velvoitteita muun muassa hoitoon pääsystä ja henkilöstömitoituksista.
Alueiden näkökulmasta pahin tilanne olisi se, että ennestään tiukkaa hyvinvointialueiden talouden sääntelyä ja alimitoitettua rahoitusta tiukennettaisiin edelleen ilman, että niiden tehtäviä ja velvoitteita purettaisiin vastaavasti, kannanotossa muistutetaan.
– Emme pysty hoitamaan nykyisiä tehtäviä ja velvoitteita saatavilla olevalla henkilöstöllä ja nykyisellä rahoituksella. On epärealistista ajatella, että hyvinvointialueet voisivat tasapainottaa miljardiluokan alijäämät pelkästään toimintatapoja tehostamalla ja hallintoa keventämällä nykyiset tehtävät ja velvoitteet täyttäen, konsernipalveluiden toimialajohtaja Lasse Leppä sanoo.
Ehdotuksia purettaviksi tehtäviksi
Kannanotossa esitellään neljän pääkohdan lista purettavista tehtävistä alakohtineen.
Keski-Suomen hyvinvointialue ehdottaa esimerkiksi määräävästä sääntelystä mahdollistavaan siirtymistä mm. henkilöstömitoituksia väljentämällä.
-Jos henkilöstömitoituksia jatkossa edelleen on, niin niiden tulee perustua arvioituun palveluntarpeeseen ja niissä tulee mahdollistaa eri ammattiryhmien hyödyntäminen nykyistä laajemmin. Samalla henkilöstön pätevyysvaatimuksia on kevennettävä, ehdotuksessa todetaan.
Ehdotuksiin kuuluvat myös lausuntojen, todistusten ja muun hallinnollisen työtaakan vähentäminen, pelastustoimen sääntelyn keventäminen mm. sopimuspalokuntien toimintaedellytykset turvaamalla sekä monikanavarahoituksen purkaminen.
– Yleisesti sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntökokonaisuus tulisi arvioida kokonaisuutena suhteessa nykyiseen toimintaympäristöön ja käytettävissä oleviin resursseihin. Yksittäisten lakien ja säädöksien tarkastelu tehtävien purkamiseksi ei välttämättä johda tarkoituksenmukaiseen rakenne- ja järjestelmätason uudistumiseen, kannanoton liitteessä muistetaan.
Hyvinvointialueiden rahoitus on ollut yksi suurista kysymyksistä, joihin odotetaan vastauksia tai suuntaviivoja hallituksen kehysriihestä. Huhtikuun puolivälissä pidettävään kehysriihessä päätetään julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028.
– Hyvinvointialuelainsäädännön mukaisesti julkisen talouden suunnitelmassa tarkastellaan hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyden lisäksi myös niiden tehtäviä ja velvoitteita. Mikäli kehysriihessä leikataan hyvinvointialueiden rahoitusta valtion talouden sopeuttamiseksi, niin valtioneuvoston tulee samalla tehdä päätökset hyvinvointialueiden tehtävien ja velvoitteiden purkamisesta vastaavasti, hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet sanoo.
Lue Keski-Suomen suunnitelmista:
Aiemmin aiheesta:
Keskeisintä tilanteen vakauttamisessa olisi, että hallitus ottaisi vastuunsa selvittää millä tavoin säästöjä voitaisiin saavuttaa kansalaisten terveydenhoidosta tinkimättä. Lähtökohtana eivät saa olla pelkät säästöt, vaan tarvittaessa määrärahoja on myös lisättävä. Kunnollinen suunnittelu vaatii aikansa, joten nyt ei pidä suinpäin rynnätä leikkauksiin, joiden tuottamia vahinkoja on myöhemmin vaikea korjata. Vain valtiolla on mahdollisuudet toteuttaa rakenteellisia ratkaisuja, joilla rahoitusvaje selätettäisiin pysyvästi.
Kauaskantoisin toimenpide olisi rahoituksen yksikanavaistaminen. Terveydenhuolto kannattaisi rahoittaa kokonaisuudessaan sote-verolla. Siten vältettäisiin valtava määrä rahoitus-, laskutus-, korvaus- ja sääntelybyrokratioita, joilla ei ole mitään terveysvaikutuksia. Mikä ehkä tärkeintä potilaille maksuttomuus lääkkeineen tuottaisi aidon tasa-arvon, johon millään muulla tavalla voida yhtä taloudellisesti päästä. Maksuttomuus johtaisi hoidon varhentumiseen, eli pienempiin kustannuksiin. Yksityisestä hoidosta saisi julkisen puolen omakustannushintaa vastaavan suorakorvauksen ja mahdollisesti yli menevän hinnan asiakas maksaisi itse. Valinnanvapaus ja kilpailu yhdessä poistaisivat jonot.
Toinen ratkaisevan tärkeä toimenpide olisi perusterveydenhuollon yhdentäminen. Ei ole missään mielessä taloudellisesti järkevää ylläpitää päällekkäisiä järjestelmiä. Tämäkin muutos tukisi kansalaisten tasa-arvoa ja poistaisi myös lääkäripulan.
Kolmas tarvittava muutos olisi lääkejakeluketjun oikaisu ja huoltovarmuuden kohentaminen. Valtio voisi hankkia suoraan tehtailta reseptilääkkeet, jotka välittömästi hajautettaisiin terveyskeskusten ja sairaaloiden yhdennettyihin jakelu- ja varmuusvarastoihin. Kun lääkkeet olisivat valmiiksi lähellä potilaita, toimitusvarmuus kestäisi jopa sähköverkon tai liikenteen pitkäaikaisen lamautumisen.
Neljäntenä rakenteellisena toimenpiteenä on väistämätöntä perustaa valtakunnallinen Terveyshallitus, joka vastaisi koko maan tasapainoisestaterveydenhuollosta ja sen kehittämisestä. Vain näin voitaisiin kaikki mittakaava- ja synergiaedut hyödyntää. Jo yksin hankinnoissa ja tietojärjestelmissä kyse on miljardien säästöpotentiaalista.
Siis jo heti alkajaisiksi pelkin rakenteellisin uudistuksin voidaan saavuttaa säästöjä, joiden rinnalla hallituksen kaavailemat toimenpiteet ovat kevein perustein tehtävää nappikauppaa. Toisin kuin hallituksen esittämät, edellä hahmotellut Pelkistetyn Soten (googlaa) linjaukset tarjoaisivat Suomen terveydenhuollolle pysyvän ratkaisun niin, ettei nykyiseen tilanteeseen voitaisi enää koskaan ajautua – jos vain poliitikot saadaan irti muusta kuin suurten linjojen vetämisestä.