Kuva: Seppo Haavisto
Nuorten perustason mielenterveyspalveluista on vakava pula, eikä asiaa oteta vakavasti, sanoo HUS Nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta. Eräissä kouluissa testatusta interpersoonallisesta ohjauksesta on hyviä kokemuksia, mutta myös sen toteuttamista hidastaa resursoinnin niukkuus.

Nuorten mielenterveyspalvelujen varhaiseen hoitoon tulisi osoittaa lisää resursseja ja osaamista, jotta hoidettavien kasaantuminen erikoissairaanhoitoon saataisiin aisoihin, sanoo HUS Nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta.

Nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon tarve on kasvanut kahdeksankertaiseksi 1990-luvun puolivälin tilanteesta.

Ilmiö on valtakunnallinen, mutta pääkaupunkiseudulla ongelmaan on vastikään kiinnitetty huomiota mm. kaupunkien ja HUSin yhteisessä selvityksessä sekä HUSin viime vuoden arviointikertomuksessa. Helsingissä lähetteet HYKS nuorisopsykiatriaan ovat kasvaneet 42 prosenttia vuosina 2009–2018, Espoossa peräti 84 prosenttia. Vantaalla kasvu on ollut 29 prosenttia.

Syistä ilmiön taustalla on käyty keskustelua. On muun muassa pohdittu, ovatko nuorten mielenterveysongelmat lisääntyneet.

– Siitä ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä, Ranta sanoo.

Hänen mukaansa tuleekin pohtia, pystyykö hoitojärjestelmä palvelemaan nuoria, joilla todetaan lieviäkin mielenterveyden häiriöitä ja kyetäänkö toimittamaan varhaista hoitoa.

– Pelkoni on, että kuormittumien tuottaa yhä enemmän sitä, että hoitoon pääsy viivästyy.

Ja tämä alkaa tuottaa negatiivisia vaikutuksia.

– Jos päästäisiin aiemmin kiinni ja nuoret saisivat aiemmin varhaista hoitoa, ongelmia voitaisiin hoitaa niin, että tätä kasaantumista ei tapahtuisikaan.

Nuoret ”unohtuneet”

Erikoissairaanhoidossa on huoli kunnallisten palvelujen epätasaisuudesta, Klaus Ranta sanoo. Eri kunnissa on eri tavoin mielenterveyspalveluja nuorille.

Rannan mukaan ”nuoret ovat unohtuneet” palveluketjun perustason päässä.

– Esimerkiksi terveyskeskusten rooli nuorten mielenterveyden ilmiöiden ja häiriöiden hoidossa ei ole lähtenyt ollenkaan sellaiseksi kuin se on aikuisilla. Aikuisilla on terveyskeskuspsykologeja, depressiohoitajia – nuorille ei tällaisia henkilöitä ole.

– Meidän näkökannasta nuorten palvelujärjestelmässä on aika isoja aukkoja. Varsinkin niin sanotulla perustasolla.

Ranta muistuttaa, että monilla erikoisaloilla on niin sanottu hoidon porrastus, joka tarkoittaa lievien ja keskivaikeiden sairauksien ja häiriöiden hoitamista perustasolla.

Nuorten mielenterveystyöstä tämä porrastus puuttuu.

– Jos tarvitaan hoidollisia interventioita, nuoria ohjataan erikoissairaanhoitoon. Kun se ruuhkaantuu, mekään emme pysty palvelemaan. Tulee odotusta. Nyt nähdään odotusajan kasvua. Tämä on aika vakava ilmiö minun mielestäni.

Vaikka esimerkiksi perheneuvoloissa ja perhekeskuksissa tehdään tärkeää työtä lasten ja perheiden parissa, nuorille ei niistä välttämättä löydy oikeaa palvelua.

Monet mielenterveyden häiriöt alkavat ensi kertaa vasta nuoruudessa, Klaus Ranta muistuttaa. Nuorena irtaannutaan perheen vaikutuspiiristä, tapahtuu biologisia, hormonaalisia ja keskushermostollisia isoja muutoksia.

– Vaikka perheiden tukeminen on erittäin tärkeätä ja sitä pitää tehdä, kaikella perheen tukemisella ei voida estää mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyden nousua.

Monien päällekkäisten kehitystehtäviin vaikuttavien muutosten seurauksena todennäköisesti syntyy uusia mielenterveyshäiriöitä.

– Niitä ei todennäköisesti voida ehkäistä

Siksi koko palveluketjua tulisikin miettiä siitä lähtökohdasta, että nuoruus on ikävaihe, jossa ihminen on erittäin haavoittuva.

– Pitäisi oikeasti saada sinne lähipalveluihin työntekijöitä tarjoamaan vaikuttavia, varhaisia hoitoja. Se on käsittääkseni se, mitä puuttuu tällä hetkellä.

”Asiaa ei oteta vakavasti”

Nyt näitä hoitoja on hyvin heikosti saatavilla.

Miksi?

– Mielestäni tätä asiaa ei ole oteta riittävän vakavasti, Klaus Ranta sanoo

– Ei oivalleta, miten palvelujärjestelmä toimii. Ei katsota kokonaisuutena vaan katsotaan vain jotain osaa siitä. Nuorten palvelujärjestelmä pitäisi nähdä kokonaisuutena.

Toinen perusongelma Rannan mukaan on, että ei ymmärretä, millä tavalla nuoruusikä on mielenterveyden häiriöiden synnyn kannalta erilainen ikävaihe kuin lapsuus tai aikuisuus.

Edellä mainittuja, nuorille perustasolla tarjottavia näyttöön perustuvia hoitoja voisivat Rannan mukaan olla esimerkiksi ahdistuksen ja masennuksen lyhytterapiat.

Mielenterveyshäiriöt ovat nuorten tärkein terveysongelma, ja masennus ahdistuneisuushäiriöt ovat kaksi yleisintä ongelmaa, ne kattavat kaksi kolmasosaa nuorten mielenterveysongelmista.

Ja näiden hoitomuotojen saatavuus vaihtelee alueittain ja kunnittain. Klaus Rannan mukaan hoidon vaihteleva saatavuus aiheuttaa myös alueellista epätasa-arvoa.

– Tämä on mielestäni myös kansallinen kysymys. Jokin aika sitten nostettiin aikuisten mielenterveystyössä esiin terapiatakuu aikuisille. Mielestäni meillä pitäisi olla kansallinen valmius, riittävästi koulutettuja henkilöitä, antamaan hoitoja joista on näyttöä.

Palvelut pirstaloituneet

Vaikka asiantuntemusta löytyy ja nuorten mielenterveyden ongelmien haasteet toisaalta tiedostetaan, palvelujärjestelmää ei ohjata kokonaisuutena, Klaus Ranta sanoo.

Nuorten mielenterveyden palvelujärjestelmä koetaan pirstaleiseksi, palveluita ohjataan monesta paikasta ja alueiden yli ulottuva ammattilaisten välinen yhteistyö ei toimi.

Osa palveluista toimitetaan sosiaalisektorilla, osa ammattilaisista on sivistyssektorin alla, osa vain terveydenhuollon alla.

– On hirveän monia paikkoja, joissa jollain tavalla tehdään työtä liittyen mielenterveyteen, mutta sitä ei suunnitella kokonaisuutena, eikä sitä ohjata kokonaisuutena.

Palveluketjuihin vaikuttaa myös maakunta-kuntarajat. Maakunnallisia tai alueen laajuisia hoitoketjuja on vaikea saada toimimaan.

Lisäksi on resurssien puutetta, koordinaation puutetta ja myös osaamisen puutetta.

– Jos olisi koordinaatiota ja kokonaisohjausta, olemassa olevatkin resurssit voitaisiin saada toimimaan paremmin.

Esimerkiksi Uudellamaalla pitäisi tehdä koko alueen yli yhteistyötä niin, että eri puolilla Uuttamaata olisi samantyyppisiä palveluja kouluissa ja lähipalveluissa saatavilla nuorille, ja ihmisiä koulutettaisiin varhaisiin interventioihin.

Tämän tarpeen tunnistaa myös Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän (Keusote) perheneuvolan ja nuorisoaseman koordinoiva esimies Pia Kalkkinen.

– Eri pinnoilla saman asiakkaan kanssa toimiessa resursseja menee hukkaan. Näitä pintoja voivat olla esimerkiksi perusterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja erikoissairaanhoito.

– Tieto ei välttämättä kulje, ei tiedetä onko nuori perheneuvolan tai nuorisoaseman asiakkaana, unohdetaan kysyä nuorelta esimerkiksi ”kuka tukee sinua koulussa tai kotona”. On resurssipulaa, mutta on myös sitä ongelmaa, että asiakkuutta ei koeta yhteisenä, Kalkkinen sanoo.

Keusotessa opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut ovat jääneet kuntiin. Tästäkin voi syntyä rajapinta, jos ei asiasta huolehdita, Kalkkinen sanoo.

IPC-hoito leviää

Keusote aloitti toimintansa tämän vuoden alussa. Kuntayhtymä vastaa Nurmijärven, Mäntsälän, Järvenpään, Hyvinkään, Tuusulan ja Pornaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä.

Palveluiden epätasaisuus on tullut tutuksi myös Pia Kalkkiselle.

– Nurmijärvellä, josta tulee lähetteitä eniten erikoissairaanhoitoon, on nuorisoasemapalveluissa tällä hetkellä kaksi työntekijää. Mäntsälä-Pornainen-alueella, joka on pienin, on 5,5 työntekijää – eikä jonoja.

Kalkkisen toiveena on, että kuntayhtymänä toimiminen tuo vahvistuksia hyväksi todettuihin käytäntöihin ja lisätään resursseja sen sijaan, että resursseja siirrettäisiin organisaation sisällä paikasta toiseen.

Myös Keski-Uudellamaalla aletaan syksyllä kouluttaa opiskeluhuollon työntekijöitä IPC-toimintamalliin, joka Espoossa on jo havaittu erinomaisesti toimivaksi.

IPC tarkoittaa interpersoonallista ohjausta. Hoitoa antavat esimerkiksi koulukuraattorit, koulupsykologit ja koulusairaanhoitajat. Hoidossa tarkastellaan kuuden tapaamisen ajan nuoren ihmissuhteita ja masennusoireita ja niiden yhteyttä.

Espoossa IPC-hoidon kokeilu, jossa vietiin masennuksen lyhytterapeuttista hoitoa oppilaitoksiin, vuosina 2016–2017 oli niin onnistunut, että siitä tehtiin kaikkien yläkoulujen opiskeluhuollon työväline.

Kiinnostus projektiin on ollut valtava, Klaus Ranta sanoo.

– Osuimme johonkin. Kentällä on hirveä tarve tälle.

Syksyllä Uudellamaalla IPC-mallia viedään useisiin kuntiin ja myös muualle HYKS erva-alueella: Kymenlaaksoon, Etelä-Karjalaan, Päijät-Hämeeseen.

Levittämissuunnitelma on olemassa, mutta taas tulee eteen kysymys resursseista: HUSin nuorisopsykiatrian henkilöt tekevät IPC-levitystä oman työnsä ohessa, ”lisätehtävinä”, Klaus Ranta sanoo.

Espoon projekti tehtiin erillisellä valtion rahoituksella.

– Meillä ei ole kauheasti vaihtoehtoja. Ajattelemme, että suurin tarve on perustasolla, yritämme jotenkin tukea niin paljon kuin pystymme perustasoa, ja toivomme, että tämä kääntäisi lähetevirran ja kasautumisen.

Aiheesta aiemmin:

Mielenterveyspalvelut yhä vaikeammin saatavissa lastensuojelussa – voimavaroja tuskin tulossa lisää

Professori Sami Pirkola: Mielenterveyspalvelut eivät saa pirstoutua

Kolumni: Kallis mielenterveys

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*