Vihreät yrittävät koota vähemmistöistä enemmistön
Eikä hallituspuolueena olo muutenkaan näytä aiheuttavan näkyvää kritiikkiä. Sisäisten kiistojen suhteen puolue näyttää harvinaisen ongelmattomalta.
Syksyn kunnallisvaaleissa haasteita tulee eniten kannatukseltaan samankokoisesta vasemmistoliitosta, joka on nuorisoradikalismissaan tunkeutunut vihreiden reviirille.
Vihreiden roolin haku on aina vireillä. Kukaan ei tiedä, onko kyseessä vasemmistolainen vai porvarillinen politiikka. Vihreät itse ovat käyttäneet muun muassa termiä "vasemmistolaiset porvarit".
Puolueen etuna on ollut se, että se on kyennyt kokoamaan kattonsa alle kaikenlaisia vähemmistöjä.
Alkuvuosina luonnonsuojelijoiden, autoilun vastustajien, pasifistien, seksuaalisten vähemmistöjen ja vammaisten edustajilla ei ollut vaikeuksia löytää poliittista kotiaan.
Nytkin etuna voi olla se, että luultavasti jokainen suomalainen kuuluu johonkin vähemmistöön. Enemmistöjä edustavilla puolueilla, kuten SDP:llä, voi olla enemmän ongelmia.
Pikkutakki-insinööri salaisena aseena
Citynuorten vihreät hakevat nyt kannatusta maaseudulta.
Asia nousee esille Lappeenrannan puoluekokouksessa, jossa laaditaan uusi, kahdeksan vuoden välein uusittava periaateohjelma. Yleisluontoinen julistus ei pidä sisällään konkreettisia tavoitteita, mutta keskusteluilta odotetaan avauksia maaseutuelinkeinojen suuntaan.
Uusia tukiryhmiä voi löytyä niistä, jotka eivät siedä vuosikymmeniä jatkunutta vesistöjen pilaamista. Kaivosyhtiöiden viimeaikaiset toimet vauhdittavat vihreiden vaalityötä.
Muitakin etenemislinjoja on esitetty. Alan konkari, kansanedustaja Osmo Soininvaara haluaa puolueen jäseniksi "pikkutakki-insinöörejä". Heitäkin on jo paljon.
Suuria linjariitoja ei silti puoluekokouksessa odoteta taaskaan syntyvän. Henkilövalintoja ei nyt tehdä, ja esimerkiksi puheenjohtaja Ville Niinistön asema on vankka.
Maailman vääryyksissä riittää silti aina parantamista. Lappeenrannassa selvitetään nyt monien muiden ongelmien ohella muun muassa Venäjän demokratian tilaa.
(KL / STT / Timo Sipilä)
