Haglund: Kuntaliitokset ovat yksi tapa tehostaa toimintaa
Carl Haglund
Kuntaliitokset ovat yksi mahdollinen tapa tehostaa kuntien toimintaa ja siten toteuttaa kuntatalouden valtavaa sopeutusurakkaa, sanoo RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund Kunta.tv:n haastattelussa.
Haglundin mukaan RKP-johtoisissa kunnissa on tehty kuntaliitoksia enemmän kuin muissa kunnissa.
– Uskon että on paljon sellaisia kuntia joilla olisi vakavat syyt harkita yhdistymistä, mutta uskon myös että ennen kuin tiedetään mitä sote-uudistuksesta seuraa, ei kuntakenttäkään etene mahdollisissa liitoksissa.
Sotessa RKP tuntee Haglundin mukaan sympatiaa Ruotsin mallia kohtaan.
– Ruotsin mallissa raha seuraa asiakasta. Sitä kautta on luotu kaikille ruotsalaisille valinnanvapaus. Suomessa valinnanvapaus on lähinnä niillä joilla on työterveyshuolto tai vastaava.
Katso Carl Haglundin haastattelu Kunta.tv:stä
RKP:n ministeri Carl Haglundin retoriikka on suoraan kokoomuslaista keskittävää politiikkaa.
Sekä suurkuntaliitokset että Ruotsin ”veroraha seuraa asiakasta kilpailijalle” keskittää terveyspalveluita pois pienistä maaseudun kunnista kaupunkeihin.
Perustuslaki
Haglundin RKP:n, kuten Stubbin Kokoomuksen, suosima ”raha seuraa asiakasta” -malli on perustuslaillisesti ongelmallinen.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan perustuslain 121 §:stä johtama rahoitusperiaate turvaa valtionosuuksilla mm. maaseudun kuntien asukkaita, joilla on perustuslaillinen asema:
– Ruotsin mallin mukainen ”raha seuraa asiakasta”, merkitsee maaseutukuntien perustuslaillisesti itsehallinnollisille asukkaille sitä, että heidän maksamiaan kuntaveroja ja heidän saamiaan perustuslakivaliokunnan takaamia valtionosuuksia, siirretään kauas kaupunkeihin yksityisiin terveysbisneksiin.
– Tästä Haglundin ”julkisen soten veroraha seuraa yksityistä kilpailevaa bisnestä” -mallista seuraa, että niukkoja verorahoja ei riitä maaseudun kuntien terveysasemien ylläpitoon – julkisen palvelun lääkärien palkkaamiseen maaseudulla, kun julkista verorahaa virtaa yksityiseen terveysbisnekseen suuriin maakuntakaupunkeihin. Eriarvoisuus kasvaa ja kilpailu on epätervettä.
– Julkinen sote-integraation perustuslaillinen rahoittaja-järjestäjä joutuu Haglundin sote-mallissa muka ”kilpailemaan” yksityisten kanssa:
– milloin yksityiset terveysyritykset ”kilpailevat” keskenään niin, että kilpailija antaa yksipuolisesti kilpailijalleen rahaa, menettäen mahdollisuuden parantaa palvelun laatua ja saatavuutta?
– Haglundin RKP on vastuussa kokokoomusjohtoisen hallituksen – Katainen-Stubb – 3,8 miljardin euron rahoitusperiaatteen vastaisista valtionosuusleikkauksista, jotka kohdistuvat korostetusti maaseudun kuntiin, rapauttaen niiden sote-palveluja: vastoin sekä perustuslain 19 §:n turvaamaa soten yhdenvertaisuusperiaatetta että perustuslain 121 pykälästä johdettua rahoitusperiaatetta.
Kokoomuksen apupuolue RKP on toiminut yhdessä Kokoomuksen kanssa jatkuvasti sekä perustuslain 19 §:ää että 121 §:ää vastaan, kuten perustuslakivaliokunnan rahoitusperiaatetta vastaan. Myös hallituksen valtionosuusuudistus osoittautui epäonnistuneeksi sote-lakiesityksen kaatuessa kansanomaisesti sanottuna persiilleen perustuslakivaliokunnassa painelaskelmien perusteella.
– Seuraavalla hallituksella – pääministerillä – ei ole varaa sössiä sotea perustuslain vastaisilla ”ideoilla” hallitusohjelmassaan hallituspuolueiden kanssa.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on Suomen kuntien perustuslaillisessa asemassa olevien asukkaitten ainoa turva.
Kommentteja?
Terveys bisnes makselee veroja yhteiskunnan käyttöön, melkoisia määriä, kuten yritystoiminta yleensäkin. Kaikki bisnes on tärkeää yhteiskunnalle ja oikeastaan bisnes sanaa pyritään käyttämään väärin.
Suomen terveysbisnestä pitäisi parantaa ja saada siitä jopa vientituote.
Terveysbisnes helpottaa merkittävästi julkisen puolen jonoja ja nopeuttaa meidän kaikkien hoitoonpääsyä, niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Yksityinen sektori tuottaa jo nykyisin noin neljänneksen terveyspalveluista, verovaroilla niitä ei pystyä korvaamaan.
Ainoa mitä terveysbisnestä tarvitsee on lisää kilpailua, joka pitää hinnat kilpailukykyisinä.
Kuntaliitosasioissa ajatus suurkuntien leveistä hartioista on hieman utopistinen. Kyllä kunnassa vaikuttaa eniten miten siellä asioita hoidetaan, laitetaanko rahaa tuottavaan toimintaan vai Guggenheimeihin.
Tärkeää on kaupunkiseuduilla kuntien välinen kilpailu, joka laskee hintoja, sekä parantaa työn tuottavuutta.
Pakkomallit ovat kaikkein pahimpia ne vähentävät kansalaisten motiivia.