Terveydenhuollon professori Kristiina Patja kaipaa vastauksia tärkeisiin kysymyksiin: Mikä on palvelulupaus suomalaisille ja onko se sama kaikille?
Politiikoille voi olla vaikeaa tehdä päätöksiä, jotka olisivat joidenkin äänestäjien toiveiden vastaisia, epäilee terveydenhuoltojärjestelmää koskevan uusiutumiskyvyn vahvistamisen puolesta puhuva professori Kristiina Patja. Kuva: Seppo Haavisto
Sotessa on järjestelmätason ongelma, arvioi Helsingin yliopiston terveydenhuollon professori Kristiina Patja.
– Kukaan ei ohjaa terveydenhuoltoa kokonaisena järjestelmänä.
Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan uutta ja laajaa näkökulmaa.
Patjan mukaan Ruotsista ja Tanskasta voidaan ottaa ainakin jossain määrin mallia.
– Siellä sentään on järjestelmätason kokonaisohjausta terveydenhuollossa.
Viimeistään nyt olisi otettava tarvittavia askeleita oikeaan suuntaan Suomessa.
– Ensin on päätettävä, mitä halutaan.
On vastattava perustavanlaatuisiin kysymyksiin.
– Mikä on järjestelmämme ja mitä palveluita siihen sisältyy, ja mitä ei? Mikä on palvelulupaus suomalaisille ja onko se sama kaikille? Kotitehtävämme on tekemättä.
”Ei voi olla piikki auki”
Yhtenä esimerkkinä voi pohtia, miten julkisten ja yksityisten palveluiden kokonaisuutta rakennetaan, Kristiina Patja jatkaa.
– Mikä on yksityisen sektorin rooli palveluiden tuottamisessa?
– Nykyään joka neljäs lääkäri työskentelee yksityisellä sektorilla. Terveysasemien lääkärien tehtävistä 15 prosenttia oli ulkoistettu tai vuokratyövoimaa vuonna 2023.
Jos osaamista siirtyy kasvavissa määrin yksityiselle puolelle, se heikentää osaamisen kokonaistasoa, Patja näkee.
– Tiede ja koulutus tehdään pääosin julkisessa terveydenhuollossa. Julkisella puolella on tärkeä rooli sen suhteen, miten hyvin pystymme ylläpitämään ja kehittämään osaamista.
Aikuisten suunhoito ja silmätautien hoito ovat esimerkkejä palveluista, joita on vaikea saada julkiselta puolelta. Vastaava kehityskulku voi toteutua laajemminkin terveyspalveluissa.
– Muutos on tapahtunut orgaanisesti.
Terveyspalvelujen yksityistämisen tiellä rajansa Suomessa, Patja alleviivaa.
– Kansantaloutemme ei kestä sellaista kehitystä. Emme ole kuin Yhdysvallat, Kanada tai Sveitsi. Eikä taloutemme kestä sitäkään, jos hyvinvointialueet saisivat aina lisärahoitusta tarpeen mukaan.
– Ei voi olla piikki auki.
Järjestelmän kulmakivet
Nyt ollaan Patjan mukaan menossa suuntaan, joka ei vahvista terveydenhuollon tieto- ja taitotasoa.
– Osaamista katoaa järjestelmästä. Terveyskeskukset eivät ole enää yhtä tasokkaita kuin ennen.
Ja edessä häämöttää vieläkin isompi uhkakuva, joka koskee yliopistollisia sairaaloita.
– Yliopistolliset sairaalat ovat järjestelmän kulmakiviä.
Yliopistollisissa sairaaloissa tehdään asioita, joihin ei pystytä muualla.
– Tehdään tosi vaativia toimenpiteitä, jotka vaativat eriytynyttä erityisosaamista, kuten vaikkapa vaativa sydänkirurgia.
Yliopistollisten sairaaloiden ja keskussairaaloiden on toimittava riittävän suurella väestöpohjalla, jotta osaaminen säilyy riittävän tasokkaana.
– Yliopistollisen sairaalan väestöpohjan tulisi olla miljoonasta kahteen miljoonaan ihmistä, Patja arvioi.
Patja on puhunut sen puolesta, että sairaalat keskitettäisiin tiheimmin asuttuihin paikkoihin.
– Kolme yönaikaista leikkausta vuodessa ei perustele täyttä yöpäivystysvalmiutta.
Patjan mukaan suomalaiset tarvitsevat valtaosan ajastaan ennen kaikkea matalan kynnyksen lääkäripalveluita.
– Suurimalla osalla on sairauteen ja terveyteen liittyen kohtuullisen yksinkertaisia tarpeita.
– Sellaisessa tilanteessa pitäisi saada kohtuullisen nopeasti hoitoarvio ja tarvittava hoito. Iso osa terveyspalveluista voidaan järjestää aika kevyesti.
Patja ei ota kantaa sairaaloiden optimaaliseen määrään.
– Suomessa on mietittävä tarkkaan, missä tuotetaan asiat, joita tarvitaan harvemmin.
– Jos kansalaisilta kysytään, niin he haluavat hoidon jatkuvuuden lisäksi eniten sitä, että perusterveydenhuollon palvelut ovat lähellä. Kalliisti rakennetun sairaalan seiniä tarvitaan vähemmän tulevaisuudessa.
Terveydenhuollon tavoite ja visio vaikuttavat tilasuunnitteluun. On tärkeää käydä läpi, mitkä hoidot toimivat, kuten halutaan.
– Mistä syntyy vaikuttavuutta ja mistä ei.
Silloin on myös avattava niitä summia, mitä mihinkin ollaan valmiita panostamaan.
– Kuinka monta sataa miljoonaa ollaan valmiita laittamaan esimerkiksi päihdehuoltoon? Missä ylihoidetaan tai missä alihoidetaan?
Uusiutumiskyky on elintärkeää
Kansantaloudessa tehdään isoja valintoja, jotka hyödyttävät joitakin enemmän kuin toisia.
Joka tapauksessa terveydenhuoltojärjestelmää on kehitettävä kokonaisuutena, jotta se saadaan kestävälle pohjalle, Patja lisää.
– Minua ei kiinnosta niinkään yksin hyvinvointialueiden tilanne, vaan kansanterveys, kansantalous ja kansainvälisyys pitkällä aikavälillä.
– Monikanavarahoituksesta tulisi uskaltaa luopua, jotta päästäisiin rakentamaan kannusteita tuottaa terveyshyötyä ja vaikuttavuutta yli tuotantotapojen. Kyllä yksityinen ja julkinen tukevat toisiaan, jos kannusteet luodaan väestönterveys edellä.
Patja toivoo terveydenhuoltojärjestelmää koskevan uusiutumiskyvyn vahvistuvan.
Suunnitelmat vaativat näkemystä
Teknologian kehittyminen, digitaaliset palvelut, datapalvelut ja monien muiden palveluiden kehittyminen voi tuoda paljon hyvää palveluiden kustannustehokkuuteen ja vaikuttavuuteen, Kristiina Patja arvioi.
Asioiden kehittymistä on pohdittava ja arvioitava rohkeasti.
– Tarvitaan visionäärisyyttä.
Väestö ja sen erityispiirteet tunnetaan hyvin alueilla.
Näin pohtiva Patja ei ota kantaa, mikä olisi paras hyvinvointialueiden määrä Suomessa.
Sen sijaan hän korostaa, että hyviäkin asioita totta kai on. Ja hyvistä asioista kannattaa pitää kiinni, vaikka sitten jotain muuta muutettaisiin.
Patjan mukaan Suomessa on hyviä viranomaistoimijoita, esimerkiksi ”pätevät avit” ja lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.
– Tyhjästä ei tarvitse lähteä liikkeelle, mutta paljon on tehtävä töitä, jotta tiedetään, mitä halutaan ja mitä voidaan tehdä terveydenhuollossa.
Ja tätä työtä varten tarvittaisiin lisääntyvän kansalaiskeskustelun lisäksi toimivaltainen ohjaus, terveydenhuollon professori täydentää jo aiemmin esittämäänsä ehdotusta.
– Ohjauksen tavoitteet olisi asetettava koko väestön terveys ja toimintakyky edellä eikä vain rahaa tässä hetkessä tarkastellen. Ainakin ryhmässä olisi oltava riittävä lääketieteellinen asiantuntemus.
Lue myös: