Vaikeimmin oireilevat lapset ovat ihmisiä, joita ei haluta nähdä, sanoo lastenpsykiatrian linjajohtaja – Pätkittäin vaihtuvan hoidon ongelmaan on odotettu parannusta vuosikausia
Epäonnistuneissa hoitoprosesseissa vaikeasti oireieilevan lapsen ympärillä voi parin vuoden aikana olla jopa 40 ammattilaista, mutta mitään hyötyä perheelle tai lapselle näiden ammattilaisten ponnistelusta ei ole ollut, vaikka kaikki ovat varmasti tehneet parhaansa, lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari HUSista sanoo. Kuva: Ville Miettinen
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen esitti torstaina luovuttaessaan vuosikertomuksensa pääministeri Petteri Orpolle, kok., että Suomeen perustettaisiin monialaisia yksiköitä, joissa vaikeimmin oireilevat lapset saisivat asua rauhassa ja heillä olisi tarjolla mm. psykologin, erityispedagogin, sairaanhoitajan ja lääkärin tuki. Kyseessä olisi eri asia kuin osastohoito, joka ei vaikeimmin oireileville välttämättä sovi.
Ajatuksena hybridihoitoyksikkö ei ole uusi. Sellaisen tarve on tunnistettu jo pitkään. Samoin kuin on muistakin haasteista jo puhuttu pitkään, sanoi lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari HUSista kommenttipuheenvuorossaan lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksen luovutuksen yhteydessä.
-Pidän surullisena, että tästä asiasta on puhuttu vuosikausia, samoin kuin on puhuttu lasten väkivaltaisuudesta ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuden ongelmista ja hoitojonoista.
-Mitään parannustahan näihin asioihin ei ole vuosien mittaan tullut. Selvityksiä kyllä on tehty paljon.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Vaikka ammattilaiset tekevät jo nyt paljon yhteistyötä, Repokarin mukaan Suomessa on jonkin verran lapsia, joiden hoito on niin vaikeata, että he tarvitsisivat nimenomaan hybridimuotoista hoitoa.
-Kun olemme tehneet arvioita huonosti menneistä prosesseista, löydetään esimerkkejä, joissa lapsen ympärillä on parin vuoden aikana ollut 40 ammattilaista. Mitään hyötyä perheelle tai lapselle näiden ammattilaisten ponnistelusta ei ole ollut vaikka kaikki ovat varmasti tehneet parhaansa.
-Se kertoo keinottomuudesta ja toimivien rakenteiden puutteesta näiden vaikeuden kysymysten äärellä.
Häiriö ei ilmesty tyhjästä
Vaikeimmin oireilevien lasten vakava väkivalta voi kohdistua niin itseen kuin muihin.
Repokarin mukaan kyseessä on lapsijoukko, jota ei haluta nähdä.
-Näiden lasten kanssa on vaikea tulla toimeen, he aiheuttavat hankaluuksia ja härdelliä joka paikassa. He ovat myös lapsia, jotka saavat joka paikassa aikuisilta sellaista vastetta, että heitä ei haluta mihinkään.
-He saavat negatiivista palautetta jatkuvasti, heidän kanssaan kukaan ei pärjää. He ovat usein kiertäneet monia laitoksia, olleet useassa eri sairaalassa hoidossa.
Kun hoitopaikat ja ihmiset vaihtuvat alituiseen, lapset joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa siitä, missä he ovat, kuka heidän kanssaan on ja mikä heidän tulevaisuutensa on, Repokari kuvailee.
Vaikeimmin oireilevien lasten taustatekijät ovat monenlaisia. Mikään tietty psykiatrinen diagnoosi ei selitä tällaista käyttäytymistä. Tyypillistä on, että lapsella jokin kehityksellinen häiriö, esimerkiksi ADHD tai autismin kirjon piirteitä ja paljon erilaista elämän epävakautta, joka on vaikuttanut siihen, että kasvu ei ole mennyt optimaalisesti.
Repokari korostaa, että tällainen häiriö ei koskaan ilmesty tyhjästä, vaan kyseessä on pitkän kehityksen tulos.
-Lapsen psyykkisten ongelmien kehitys menee niin, että ensin on vaikeuksia, sitten tulee oireita, sitten tulee häiriö.
-Emme pysty kaikkia häiriöitä ennaltaehkäisemään, mutta pystyisimme ennaltaehkäisemään paljon suuremman osan, jos olisi tarjolla varhaisia tehokkaita vaikuttavia palveluita lapselle ja perheelle.
Lapsi ei ole väkivaltainen yksinään
Toinen tärkeä muistettava asia on, että lapsi oireilee aina suhteessa ympäristöön, Leena Repokari sanoo.
-Ei ole lasta, joka olisi väkivaltainen yksinään Se tapahtuu aina suhteessa johonkuhun tai joihinkuihin. Se tapahtuu aina suhteessa ympäristöön, samoin kuntoutus.
-Lapsi tarvitsee sen, että kuuluu johonkin.
Jotta lapsi voi kasvaa ja kehittyä, tarvitaan pysyviä ihmissuhteita. Ne usein puuttuvat vaikeimmin oireilevilta lapsilta.
Repokari sanoo kohdanneensa lapsia, joista on ollut toivoton olo silloin, kun he ovat tulleet arvioitavaksi.
-Ainoa asia, mikä heidät on pelastanut, on ollut se, että heillä on sattunut olemaan niin hyvät sijaisperheet, jotka ovat sitoutuneet vaikeasti käyttäytyvän lapsen oireisiin 10-20 vuoden ajan ja sitä kautta pelastaneet nämä lapset elämälle.
Kaikkein vaikeimmissa tilanteissa turvallinen ennakoitava kasvuympäristö, johon tuodaan tarpeenmukainen psykiatrinen hoito, on ainoa vaihtoehto lapselle, Leena Repokari sanoo.
Ja sellaisen luominen on vaikeaa, pitkän linjan työskentelyä, jossa tarvitaan moniammatillista osaamista.
Tällaista hybridihoitoa tarjoaa Helsingissä Pitäjänmäessä toimiva Rinnekotien intensiivihoidon yksikkö, johon psykiatrisen hoidon tuottaa HUS lastenpsykiatrian LINT-yksikkö, Repokari kertoi. Yksikössä toimii lastenkodin yhteydessä psykologi, neuropsykologi, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja ja yhden päivän viikossa läsnä oleva lääkäri, joka on konsultoitavissa muulloinkin.
-Yksikössä on kehitetty perhekeskeistä työtä 20 vuotta, ja yksikön psykiatrinen työryhmä siirtyi HUSille muutama vuosi sitten.
Yksikössä ei hoideta kaikkein väkivaltaisimpia lapsia, mutta siellä hoidettavien lasten haasteet ovat kuitenkin niin suuria, että lapset tarvitsevat erityistä huolenpitoa ja psykiatrista hoitoa.
– Resurssipanostus tähän lapsijoukkoon on aika suuri mutta mahdollistaa sen, että lapset voidaan hoitaa sijoituspaikassa. He eivät juurikaan tarvitse osastohoitoa vaan heidät voidaan hoitaa siellä paikan päällä, mikä on lasten etu. Se edellyttää pitkällistä työtä, erilaisten toimijoiden yhteenhioutumista, myös erimielisyyksien kestämistä ja käsittelyä, kun sosiaalihuolto, koulutoimi ja terveydenhuolto toimivat yhteydessä, tulee väistämättä näkemyseroja – mikä on ihan hyväkin.
Vaihtoehto on synkeä
Hybridiyksikön perustaminen on vaikeaa. Lasten ja perheiden asiat tulevat nahan alle, Repokari toteaa.
– Se kuormitus, joka siitä syntyy, ihan toisenlaista kuin tavanomainen väsymys. Työskentely edellyttää koulutusta, varmuutta, ja myös vahvaa tukea johdolta. Riittävää työnohjausta, riittävää turvallisuudentunnetta siellä yksikössä.
-Se edellyttää myös arvonantoa. Olen usein törmännyt lastensuojelulaitoksissa siihen, että työntekijät eivät osaa arvostaa omaa työtään, joka varmistaa tylsän arjen sujumisen. Sille pitää antaa arvo, että lapsi tietää, mitä huomenna tapahtuu.
Hybridiyksikössä toimimisen vaihtoehtona Repokarin mukaan on nykyinen tilanne, jossa lapsi saattaa viettää vuosia lasten- tai nuorisopsykiatrisilla osastoilla usein pätkissä ja jossa osa jää vaille riittävän intensiivistä hoitoa.
– Nämä lapset ovat kiertolaisia. He ovat välillä osastolla, välillä lastensuojelulaitoksessa. Koskaan ei tiedä, missä he ovat seuraavassa kuussa.
-Lapset tietävät jo sen, että missään heitä ei kestetä.
Niuvanniemi Kuopiossa ja Pitkäniemi Nokialla toimivat tällä hetkellä erityisen vaikeahoitoisten lasten ja nuorten pitkäaikaisosastoina. Samoin HUSilla on nuorten suljettu osasto niille vaikeaoireisille nuorille, jotka tarvitsevat pidempää osastohoitoa.
-Mutta nimenomaan väkivaltaisissa lapsissa on hyvin paljon niitä, joiden häiriö ei edellytä sairaalahoitoa vaan he tarvitsevat ihan toisenlaista ympäristöä, jossa harjoitella elämistä.
-Ja heistä valtaosa hyötyisi hybridihoidosta, Repokari sanoo.
Hoito on niin vaativaa, että se tulee keskittää julkiselle toimijalle, yliopistosairaalan psykiatrian klinikkaan ja keskitetysti toimivalle lastensuojelulaitokselle, Repokari painottaa
-On tosi vaarallista antaa tätä privaattiyritysten käsiin. Tällä ei voi tehdä bisnestä. Tällä hetkellähän näillä tehdään bisnestä.
Jos riittävää hoitoa ei saa, tutkimusten mukaan lapsi altistuu ennenaikaiselle kuolemalle, päihteille tai rikollisuuteen ajautumiselle.
-Reitti on hyvin jyrkästi täydellinen syrjäytyminen yhteiskunnasta.
Lue myös:
