Sote 18.3.2017 - 09:04
Facebook (128)Twitter (12)

Kööpenhaminan sateenkaarivanhainkodissa saa olla sellainen kuin haluaa

Jytte Madsenin äiti ja isoäiti ovat olleet aikoinaan samassa vanhainkodissa kuin Madsen nyt.

Jytte Madsenin äiti ja isoäiti ovat olleet aikoinaan samassa vanhainkodissa kuin Madsen nyt.

Sateenkaarivanhainkoti on yksi Kööpenhaminan erityisvanhainkodeista. Muissa erityisvanhainkodeissa huomio keskittyy maahanmuuttajiin, musiikkiin, urheiluun, maatilaelämään ja ruokaan.

 

Kööpenhaminan Nørrebrossa on vanhainkoti, jollaista ei ole vielä Suomessa.

– Tiedätkö sen homoparaatin? Olimme siellä viime kesänä, 84-vuotias Jytte Madsen kertoo. Slottet-sateenkaarivanhainkodissa asuva Madsen viittaa Copenhagen Prideen, elokuiseen, jokavuotiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kulkueeseen.

– Se oli kivaa. Madsenille Slottetin muiden asukkaiden seksuaalinen suuntautuminen on ”aivan yhdentekevää”, mutta hänestä on hienoa, että vanhainkodista tehdään niin paljon retkiä.

– Meitä terveitä asukkaita viedään bussilla vaikka mihin, akvaarioon ja museoihin, kirjanpitäjänä elantonsa hankkinut Madsen kertoo. Hän toivoo, että muissa vanhainkodeissa olisi yhtä hyvät oltavat.

– Olihan se ok, 76-vuotias Ole Hjort, entinen lääkäri, kertoo Pride-retkestä. Hjortin tupakantuoksuisen huoneen seinällä on kuvia lastenlapsista, ja seinällä on vaimon kanssa yhdessä nuorena ostettu taulu.

Ruotsin Övertorneåssakin lääkärinä toiminut Hjort pitää viskistä ja haluaa, että elämässä olisi enemmän flirttiä.

Slottetin asukkaat osallistuvat joka vuosi Pride-kulkueeseen. Viime kesänä mukana oli myös neljän muun kööpenhaminalaisvanhainkodin asukkaita.

111 asukkaan Slottetista tuli vuonna 2014 sateenkaarivanhainkoti. Siellä erityishuomion kohteena ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eli lesbot, homot, biseksuaalit ja transsukupuoliset.

Kaupungin kanssa sateenkaarikonseptia ovat kehittäneet yhdessä Gay & Grey-, LGBT Danmark -järjestöt ja Aids-rahasto.

Lääkärinä toiminut Ole Hjort pitää viskistä ja haluaa, että elämässä olisi enemmän flirttiä.

Profiilivanhainkodeissa
yksilöllisyys otetaan huomioon

Kööpenhaminaan on viime vuosina perustettu kuusi niin kutsuttua profiilivanhainkotia. Ajatuksena on, että kaupunki näin ottaa aiempaa paremmin huomioon asukkaidensa yksilölliset tarpeet ja erilaisuuden.

Muissa erityisvanhainkodeissa huomio keskittyy maahanmuuttajiin, musiikkiin, urheiluun, maatilaelämään ja ruokaan. Tarkoitus ei ole kerätä eikä eristää samoista teemoista kiinnostuneita yhteen ja samaan vanhainkotiin, vaan erityisvanhainkodeissa kiinnitetään vain ylimääräistä huomiota teemoihin.

– Tunnustamme, että olemme yksilöitä. Ei pidä asettaa omia normeja muiden päälle. Jos mies pukeutuu mekkoon, se ei ole virhe, vaan mies vain sattuu pitämään mekoista, vanhainkodin johtaja Henriette Højsteen havainnollistaa.

Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluminen ei ole edellytys vanhainkotipaikan saamiselle Slottetista. Omaa seksuaalista suuntautumistaan ei tarvitse tietenkään kertoa, jos niin ei halua, eivätkä läheskään kaikki koe sitä luontevana.

Slottetin koko henkilökunta on ollut vanhusten seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä kertovassa koulutuksessa.

– Henkilökunnalle on kerrottu myös historiasta, sillä varsinkin nuoremmille työntekijöille voi olla outo ajatus, että homous on ollut rikos, eikä kaikilla ole myöskään tietoa 1980-luvun aids-epidemiasta, joka on ollut monelle vanhukselle traumaattinen, Højsteen sanoo.

Henkilökunta on myös harjoitellut, miten toimia konfliktitilanteissa, esimerkiksi silloin, jos transsukupuolinen ja moottoripyöräjengiin kuulunut asukas riitautuvat keskenään. Højsteenin mukaan periaate on, että kaikkien asukkaiden pitää hyväksyä kaikki asukkaat. Jos ei hyväksy muita, vanhainkodissa ei voi asua.

Slottetissa asuu tällä hetkellä myös 16 nunnaa, joiden oma, lähellä sijaitseva luostari on remontissa.

– He sopivat joukkoomme hyvin. Ovathan hekin eräänlainen vähemmistö: heillä on poikkeuksellinen suhde Jumalaan, Højsteen huomauttaa.

Hänen mukaansa Slottetissa kaikki saavat olla sellaisia kuin haluavat. Kaikki asukkaat eivät halua puhua seksuaalisuudestaan. Asukkaat tietävät kuitenkin, että henkilökunta on valmis tarvittaessa keskustelemaan. Vuodenvaihteessa käynnistyi myös viikoittaisten teemailtojen sarja, jossa katsotaan esimerkiksi elokuvia.

Vanhusten seksuaalisuus
hautautuu kiireeseen

Vanhusten seksuaalisuus ylipäänsä tahtoo jäädä jalkoihin vanhainkotien päivittäisissä, usein kiireisissäkin rutiineissa. Slottet valmistelee hanketta, jossa se alkaa lainata eroottisia leluja asukkaille.

– Monilla vanhuksilla on myös ihonnälkä, he kaipaavat kosketusta, Højsteen sanoo. Ihonnälkä tai eroottisten lelujen tarve ei riipu seksuaalisesta suuntautumisesta.

Sateenkaarius näkyy Slottetissa esimerkiksi henkilökunnan nimikylteistä ja joulun alla askarrelluista sateenkaarijoulukoristeista.

Slottetissa pitkään lähihoitajana työskennellyt Lorena Christensen sanoo, että monimuotoisuus näkyy Slottetissa siinäkin, että työntekijät ovat kotoisin monesta maasta. Se on luontevaa, sillä Nørrebron kaupunginosa on varsinainen kansojen sulatusuuni. Christensen itse on Filippiineiltä.

– Asukkailta tulee kutsuja sänkyyn, mutta meillä on sitä varten ohjeet ja toimintatavat. Christensenin mielestä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä annettu koulutus on ollut erinomaista.

Osastonhoitaja Christina Skafte-Thomsen sanoo, ettei vanhusten seksuaalisuus ole hänen mielestään Tanskassa mikään tabu, mutta siihen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Hän kertoo innostuneesti koululuokasta, joka kävi Slottetissa tutustumiskäynnillä. Niin tieto ja suvaitsevaisuus lisääntyvät.

– Meillä on myös vierailuvauvoja. Alueen vanhemmat tuovat tänne vauvojaan kylään, ja pihalla pyörii päiväkotilapsia. Pidämme ovet auki kaikille.

Lähihoitaja Lorena Christensen sanoo, että henkilökunnalle annettu koulutus vanhusten seksuaalisuudesta on hyödyksi työssä.

 

– – –          – – –         – – –         – – –         – – –         – – –

SETA KOULUTTAA SUOMESSA HOITOHENKILÖKUNTAA

Muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa on Kööpenhaminan profiilivanhainkodin kaltaisia vanhainkoteja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, mutta Suomessa ei ainakaan vielä. Ihmisoikeusjärjestö Seta kouluttaa Suomessa Yhdenvertainen vanhuus -projektissa vanhainkotien ja sairaaloiden henkilökuntaa ja opiskelijoita.

– Helsingin kaupunki on ehkä läheisin yhteistyökumppanimme. Olemme kouluttaneet sen henkilökuntaa tänä vuonna paljon, projektipäällikkö Outi Tjurin Setasta kertoo.

Suuri osa kouluttajista on vapaaehtoisia sateenkaarisenioreita. Tjurinin mukaan koulutuksessa käydään läpi muun muassa historiaa.

– Voi miettiä, millaisessa ajassa vanhukset ovat eläneet. Tjurinin mukaan Suomen ihmisoikeustilanteen kohentuminen menneisyydessä ja nykyajassa näkyy siinä, että 80–90-vuotiaista iso osa on vielä kaapissa eli ei ole kertonut seksuaalisesta suuntautumisestaan muille. Sen sijaan 60–70-vuotiaat ovat valmiimpia avoimeen elämään.

Tanskassa on huomattu, että osa vanhuksista palaa kaappiin vanhainkotiin muuttaessaan syrjinnän, tai ainakin huomion, pelossa.

TEKSTI JA KUVAT: ANNUKKA OKSANEN, KÖÖPENHAMINA

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 3/2017