Asennetta länsirannikolta
”Koulusta tulisi hyytelölinna. Haamuja olisi joka puolella. Sateenkaari olisi metrilakua. Pilvistä sataisi karkkia. Koulun pihalla olisi tivoli. Kuu olisi hattaraa ja aurinko irtokarkkia. Pulpetit olisi suklaata. Kouluun saisi tuoda lemmikkejä”.
Mitä tulee ensimmäisenä mieleen kuntastrategioista? Niinpä! Paperinmakuisia toivelistoja, kiiltokuvamaisia lumetodellisuuksia, kuorrutettua konsulttikieltä, tuomiopäivän mittaristopattereita, kaavio- ja organisaatiohimmeleitä eli tiivistettynä kaikkea kivaa kaikille.
Suurin osa kunnista tekee tai päivittää kerran valtuustokaudessa kuntastrategian. Strategiatyötä tehdään usein perinteisin menetelmin päättäjien, viranhaltijoiden ja henkilöstön voimin. Konsultit ja gurut viisastelevat taustalla. Kaikki tavoittelevat lyhyttä ja kirkasta strategiaa, mutta lopputulos on usein jotain aivan muuta. Työ huipentuu usein valtuustoseminaariin, jonka jälkeen se hyväksytään valtuustossa. Vaikuttaako tutulta?
Strategiatyötä voi tehdä myös toisin. Nostan kaksi tuoretta esimerkkiä länsirannikon rakkaista ystävyyskaupungeista eli Raumalta ja Porista. Länsisuomalaisen mielenlaadun kovaan ytimeen eivät kuulu ylisanat eivätkä Apollo-lennot, vaan varovaisuus ja peesaaminen. Rauman ja Porin uudet strategiat poikkeavat edukseen valtavirrasta.
Rauma teki oman strategiansa, Rauman Tarinan, aidosti osallistavalla tavalla. Tarinan päähenkilöitä ja kuninkaita ovat kaikki raumalaiset yhteisönä. Rauman Tarinassa raumalainen ja Rauma ovat innostavalla tavalla kaikessa keskiössä. Äänessä olivat – ja ovat – asukkaat, opiskelijat, yrittäjät, sidosryhmät siinä missä päättäjät ja virkamiehetkin. Rauman tarinassa on kuusi pääankkuria normistrategian tavoin. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Rauman Tarina alkaa siitä mihin strategiat tavallisesti päättyvät.
Raumalla strategiatyö ei päättynyt valtuuston nuijankopautukseen. Päinvastoin. Se oli alku tekemiselle, joka jatkuu, leviää ja laajenee raumalaisten tekojen ansiosta. Raumalaisia kuullaan ja kuunnellaan. Heiltä kerätään koko ajan uusia ideoita teoiksi tarinan jatkamiseksi, palautetta palveluista ja arvostuksista, ilmiantoja kannustavista ja hyvistä uutisista jne. Keinoina ovat perinteisten dokumenttien lisäksi animaatiot, sarjakuvat, videot, runot, teatteri ja jopa sirkustaide. Keinot räätälöidään ryhmäkohtaisesti. Esimerkiksi päättäjät toivat tarinaan valtuuston To Do -listan neljäksi vuodeksi. Lista on yhteinen tahdonilmaus (lue valtuustosopimus) niille asioille, joihin päättäjät itse sitoutuvat Rauman Tarinan toteuttamiseksi.
Toinen esimerkki tulee patakaupungista. Porin uusi strategia puristettiin neljään sivuun, etu- ja takakansi mukaan lukien. Teksti pelkistettiin noin 150 sanaan. Strategian etusivulla on tuimailmeinen karhu, jonka alla vain kaksi sanaa ’Pori. Asenne’. Karhu ja teksti kertovat olennaisen: karhukaupungissa on särmää, rosoisuutta ja asennetta.
Viesti ulospäin on, ettei Pori ole eikä Porista tule milloinkaan hajutonta, mautonta tai väritöntä muumilaaksokaupunkia. Strategian toiselle sivulle on tiivistetty neljä tavoitetta selkosuomella, ja sen rinnalla tavoitteiden porinnos. Esimerkiksi tavoite ennakkoluuloton yhteistyö tarkoittaa poriksi ”kysytää neuvoo vaik raumalaisilt”. Kolmannella sivulla on piirroskuva Porista, jossa näkyy arvot ja virallinen visio 2020 ”Porilainen pärjää”. Neljännellä sivulla on Porin Käppärän alakoulun tokaluokkalaisten visio Porista vuonna 2020. Koululaisten makeispainotteinen visio lukee sanasta sanaan kolumnin alussa.
Professori Raimo Väyrysen mukaan hyvä strategia on sellainen, jonka ehtii lukemaan taksin takapenkillä. Rauman ja Porin strategiat täyttävät ehdon. Iso kysymys on, kestääkö positiivisuuteen ja pelkistämiseen perustuvat tarinat mollisävytteiset kunta-arjen realiteetit?
Alku on ainakin ”iha ok” tai ”ei-paskempi” porilaisittain ilmaistuna. Molemmat kiertoilmaisut ovat kauneimpia positiivisia tunnustuksia, jotka toinen porilainen voi välittää toiselle saati sitten raumalaisille.
Timo Aro
Kirjoittaja on Porin kaupungin kehittämispäällikkö, mutta ei ole osallistunut millään tavoin Porin kaupunkistrategian tekemiseen.
Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 1/2014.
