Se, mistä vaaleissa puhutaan ja kuka siitä päättää, on monen tekijän summa. Puolueet, elinkeinoelämä, ammattiyhdistysliike, järjestöt, tutkimuslaitokset ja media ovat valmistautuneet huhtikuun eduskuntavaaleihin jo pitkään luotaamalla kansakunnan pulssia muun muassa erilaisin kyselytutkimuksin ja selvityksin. Sen selvittäminen, mitä kansalaiset pitävät tärkeänä tai mikä heitä huolettaa on keskeistä vaali- tai vaikuttamiskampanjan onnistumisen kannalta. 

Tulevista vaaleista onkin povattu ainakin ilmasto-, maahanmuutto-, hoiva- ja sotevaaleja. Ennustukset osuvat varsin oikeaan, jos katsotaan sitä, mihin asioihin vaikuttamista äänestäjät pitävät vaaleissa erityisen tärkeänä. 

Tulevilta päättäjiltä odotetaan ratkaisuja ensi sijassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, nuorten syrjäytymiseen, työttömyyteen, koulutukseen ja ilmastokysymyksiin – kaikki asioita, joista lähes jokaisella meistä on omakohtaisia kokemuksia, ja usein myös jokin näkemys siitä, mikä puolue osaa parhaiten kunkin asiakysymyksen mielestämme hoitaa.

Eri politiikkalohkojen asianomistajuudella onkin suuri merkitys siihen, mitkä puolueet hyötyvät keskeisiksi nousevista vaaliteemoista. 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta moni luottaa vasemmistopuolueiden osaamiseen, kun taas usea maahanmuutosta huolestunut asettaa toivonsa perussuomalaisiin. Ilmastokysymyksissä katseet kohdistuvat usein vihreisiin, ja tiukkaa talouspolitiikkaa arvostavat luottavat kokoomukseen. Jos suurten kaupunkien ulkopuolisen Suomen asia on lähellä äänestäjän sydäntä, tullee kyseeseen keskusta. 

          *          *          *

Jotta puolue voi maksimoida vaalimenestyksensä, tulee sen onnistua asemoitumaan osapuoleksi johtavasta vaaliteemasta käydyssä keskustelussa. Vastakkaisista näkökulmista huolimatta taistelupari usein menestyy. Jos puolueen puheenjohtajan kasvot koristavat jokaista aiheesta kirjoitettua lehtijuttua tai uutiskuvaa, on näkyvyys ja todennäköisesti myös menestys taattu. 

Kilpailu on kovaa, ja etenkin runsaslukuisten liikkuvien äänestäjien houkuttelemiseksi puolueet tarjoavat jokaiselle jotakin. Vaaliohjelmasta irrotettujen lauseiden perusteella voikin olla vaikea sanoa, minkä puolueen tavoitteista on kyse. Kansalaisia huolettavat kysymykset on hahmotettu puolueissa varsin samansuuntaisesti ja jokainen tarjoaa näihin oman ratkaisumallinsa.

Huolenaiheita eli politiikan agendaa pääsevät määrittelemään yhä useammat tahot, mutta ratkaisuehdotusten osalta puolueet ja valitsijayhdistykset pitävät edelleen hallussaan monopolia: äänestäjät voivat valita ainoastaan niistä vaihtoehdoista, joita heille on esitetty.

Äänestäjän kannalta olennaista onkin se, kuinka lähelle vaaliohjelman kärkeä itselle tärkeä teema on sijoitettu. Tästä voi päätellä, kuinka merkittävä aihealue on puolueelle ja mikä sen painoarvo esimerkiksi hallitusneuvotteluissa on. Kärkiteemat ovat ne, joista pidetään kiinni viimeiseen asti.

          *          *          *

Vaalimenestystä ei kuitenkaan tehdä vain teemojen, asianomistajuuden tai puheenjohtajan kasvojen avulla, vaan kamppailu vallasta käydään jokaisessa vaalipiirissä erikseen. Hieman kärjistäen voikin todeta, että Suomessa käydään huhtikuussa yksien vaalien sijaan kolmettoista eri vaalit.

Ehdokasasettelun ja kampanjoinnin onnistuminen, piilevän äänikynnyksen eli läpipääsyyn vaadittavan äänimäärän korkeus, historialliset seikat, viimeiset läpimenijät ja ensimmäiset putoajat vaikuttavat vaalipiirikohtaiseen tulokseen ja sitä kautta koko vaalitulokseen. 

Vaalimenestys koostuu valtakunnallisen kampanjan onnistumisesta, medianäkyvyydestä, puheenjohtajan persoonasta ja onnistumisesta keskeisissä vaaliteemoissa, mutta mitä suurimmassa määrin myös innokkaista vapaaehtoisista, aktiivisesta jalkatyöstä ja sydämellä vaalityötä tekevistä ehdokkaista. 

Jenni Karimäki

Kirjoittaja on yliopistonlehtori ja erikoistutkija Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistossa.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 4/2019. (Kuva: Turun yliopisto)

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.