Kuntakentässä kuohuu
Ministeri toteaa, että ”hallituksen käynnistämä kuntauudistus on herättänyt kuntakentässä runsaasti keskustelua”. Netissä olevaan adressiin on kirjautunut suuri joukko kuntavaikuttajia ja suunnitteilla on pienten ja keskisuurten kuntien kapinaliike, jonka on määrä kokoontua Tampereen seudulla marraskuun alussa.
Kapinakokouksen lopputulema jää nähtäväksi. Liike on osoittanut keihäänkärkensä hallitusohjelman lisäksi kohti edunvalvojaansa, Suomen Kuntaliittoa. Kritiikki on kohdistunut siihen, ettei liitto ole huolehtinut kuntien itsehallinnosta kuntien edunvalvojana. Kapinaliikkeen mielestä Kuntaliiton linja ei voi olla myöskään puoleiden kulloisistakin päivänpolittisista ohjelmista riippuvainen ja että liiton tulee saada toiminnalleen kaikkien kuntien hyväksyntä. Kapinaliikkeen sisällä on käyty jopa keskusteluja Kuntaliitosta eroamiseksi.
Liikkeen näkemykseen poliittisista muutoksista ja niiden vaikutuksista itse kuntakentälle on helppo yhtyä. Kaikki kuntakentässä toimivat luottamushenkilöt ja työntekijät tietävät, ettei kuntalaiva käänny helposti, saati nopeasti. Kuten Paras-lain ajoilta olemme saaneet usean vuoden aikana kokea, kuntien välisen yhteisen näkemyksen ja kuntayhteistyön löytäminen on ollut valtakunnallisesti varsin vaikeaa. Kun nyt kuntarakennetta ollaan reivaamassa lähes päinvastaiseen suuntaan – yhteistoiminta-alueista kohti ns. vahvoja peruskuntia – ollaan kuntakentässä vähintäänkin ärsyyntyneitä. Paras-lain aikana tehty usean vuoden valtava työ, valtava rahamäärä ja aika uhkaa valua hukkaan. Ministeri Virkkusen mukaan ”kaikki se työ, mitä kunnissa Paras-hankkeen aikana on tehty, pyritään jatkossa hyödyntämään mahdollisimman hyvin”. Toivotaan, että näin myös tulee käymään.
Valtakunnan politiikan tasolla, poliittisista näkemyseroista huolimatta on nyt politiikan teon sijaan saatava yhteinen näkemys siitä, millainen suomalainen kunta- ja palvelurakenne suurten ikäluokkien rahoitus- ja palvelutarpeiden lisääntyessä tarvitaan. Ei voi olla niin, että joka neljäs vuosi kuntarakenteita radikaalisti muutetaan tai yritetään muuttaa, olivat poliittiset virtaukset ja hallitusten kokoonpanot sitten mitkä tahansa.
Paras-lain kokemuksista tiedämme, että kunta -ja palvelurakenne ei yksinkertaisesti muutu niin lyhyissä periodeissa. Neljän ja kahdeksankin vuoden periodi näin haastavaan tehtävään on auttamatta liian lyhyt. Kärsijänä alituisissa muutoksissa ovat ennen kaikkea kuntalaiset, kunnat, niiden toiminta ja rahoitus. Jo nyt Paras-lain muutoksiin on uhrattu miljoonia euroja, joille olisi löytynyt varmasti parempaakin käyttöä kunnissa. Tulevien vuosien haasteet ja työ kunnissa ei tule jatkossa kestämään valtakunnan tason poliittista poukkoilua.
Kuntaliittoa puolustelematta on todettava, että liiton edunvalvontatyö ja toimintakenttä ovat molemmat haasteellisia, varsinkin kun huomioidaan kuntien ja alueiden erilaisuus. Kuntaliiton heikkoutta – jos ja kun sitä on vuosien aikana ollut – voitaneen selittää juuri kuntien erilaisuudella ja sillä, että se on edunvalvojana joutunut taiteilemaan hyvin erilaisten kuntanäkemysten välimaastossa. Kuntien yhä erilaistuessa ja maailman muuttuessa on paikallaankin käydä kiihkoton ja analyyttinen keskustelu kuntakentässä siitä, olisiko aika palata entiseen ja perustaa erilliset suurten ja pienten kuntien edunvalvontajärjestöt. Tässä suuntauksessa on kuitenkin enemmän haittoja kuin hyötyjä, mutta näyttää vahvasti siltä, että tämä perusteellinen keskustelu on tässä voimakkaassa muutoksessa kuitenkin käytävä.
Mikäli maassamme olisi edunvalvojat sekä suurkunnille että pienkunnille, ei olisi vaikea arvata, kumpi näiden kuntien edunvalvojista veisi voiton valtakunnallisessa edunvalvontakeskustelussa. Pienkunnat jäisivät auttamatta suurten näkemysten jalkoihin. Tätäkin taustaa vasten kuntien edunvalvonnan eriyttäminen ei ole tarkoituksenmukaista ottaen huomioon sen tärkeän tosiasian, että kuntien edunvalvonta kuntakoosta riippumatta kulminoituu rahoituksen riittävyyteen ja lakisääteisten palveluiden järjestämiseen kunnissa. Yhteistä intressiä näissä perustavaa laatua olevissa isoissa kysymyksissä ei varmasti tule puuttumaan jatkossakaan.
Maaliskuussa 2011 asetetun kunnallishallinnon rakennetyöryhmän toimeksianto on päivitetty. Työryhmä valmistelee kuntauudistuksen toteuttamista hallitusohjelmassa esitettyjen linjauksien mukaisesti. Työryhmän toimikausi päättyy vuoden 2011 lopussa. Kuntauudistus toteutetaan tällä hallituskaudella. Tarkoituksena on, että rakennelaki tulisi voimaan vuoden 2013 alusta ja uutta kuntarakennetta koskevat ratkaisut olisi tehty vuoden 2014 loppuun mennessä. Kyseisen rakennelain valmistelu ja jalkauttaminen on Paras-lakiakin haastavampi ja vaikeampi tehtävä. Toivotaaan, että viisaus asuisi nyt Helsingissä, sillä sitä tässä myllerryksessä eniten tarvitaan.
Olli-Pekka Salminen
kirjoittaja on Kemijärven kaupunginjohtaja
