Suomessa on eurokriisiä seurattu turvallisen tuntuisessa AAA-katsomossa. Kolmen A:n luottoluokitus on pitänyt Suomen valtion – ja kuntien – velkojen korot kohtuullisina. Velkojen hoitomenot ovat hallinnassa. Mutta kuinka kauan?

Viimeisen vuoden aikana markkinat ovat osoittaneet poliitikot velkakriisin syyllisiksi. Talous ei ole ollut poliitikkojen hallinnassa, ja vasta kun luottoluokittajat ja markkinat käärivät hihansa, alkoi poliittisellakin puolella tapahtua.

Nyt seurataan Etelä-Euroopan maiden hallitusten kaatumisia. Pääministereiksi nostetaan talous- ja pankkialan teknokraatteja: Kreikassa entinen EKP:n johtaja Loukas Papadimos ja Italiassa ex-komissaari Mario Monti.

Molemmat ovat Erkki Liikasen entisiä työtovereita EKP:stä ja EU:n komissiosta, joten meillä on reservissä tuplaosaamista, jos hätä kohdalle sattuu. Tai jos ollaan tarkkoja, meillä on tripla, sillä Erkki Liikanen on pätevöitynyt myös politiikassa, ensin Sdp:n puoluesihteerinä sitten valtiovarainministerinä.

Espanjassa ja Ranskassa poliittiset hallitukset sinnittelevät pystyssä vielä vaalien kynnyksellä, mutta markkinat ovat kärsimättömiä ja vaativat toimia jo ennen vaaleja. Uhataan luottoluokituksen laskulla.

Saksa on vahvan teollisuuden ja suuren ulkomaankauppaylijäämän turvin entistä selvemmin Euroopan johtava valtio. Eräs kreikkalainen kansanedustaja sanoi ahdingon hetkellä olevan vain oikein, että Saksa saa maksaa johtajuudestaan.

Lausahdus on ylpeä, mutta ei kovinkaan viisas. Ajatus loppuun asti vietynä merkitsee taloudellista antautumista. Täytyy lisäksi muistaa, ettei Saksa ei ole mikään Euroopan sosiaalikassa. Sen avulla on aina hintansa.

Vaikka Suomi seuraa Etelä-Euroopan myrskyä kolmen A:n VIP-katsomossa jalat toistaiseksi kuivina, pitäisi pahempaankin varautua. Jos Suomen luottoluokitus jossain vaiheessa laskisi esimerkiksi Italian tasolle, olisi kriisi valmis. Valtio olisi pulassa, eikä siitä olisi vielä pahemmassa pulassa olevien kuntien auttajaksi.

On helppo laskea, mitä esimerkiksi Vantaan yhden miljardin velan hoito tulisi maksamaan kuuden prosentin korolla. Siinä olisi Kari Nenoselle huolta yli tarpeen.

Hallitus sai aikaan työmarkkinoille raamisopimuksen, mutta muuten – ainakin julkisesti – eletään vielä kesäisten suunnitelmien mukaan. Ehkä hallituksen pöydällä, vihreän veran alla, on leikkauksia ja säästöjä sisältävä varaohjelma B, mutta sitä ei vain haluta tuoda sekoittamaan presidentinvaalikamppailua.

Maanantaina 14.11. TV-1 lähetti hyvän MOT-ohjelman ”Euro ja Sixtenin kappeli”. Kirkollisesta nimestä huolimatta siinä analysoitiin euron heikkoudet ja vahvuudet harvinaisen rehellisesti. Kiitos ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkmanille, joka euron syntyhetkillä oli Brysselissä johtava talousvirkamies ja jonka kasvojen uurteen eurokriisin myötä ovat vain syventyneet. Ohjelma kannattaa katsoa YLE:n Areenasta.

Toinen järkevä tapa viettää kaamosiltaa, on etsiä käsiin Veikko Huovisen kirja ”Hamsteri”. Siinä elämisen perusasiat pannaan järjestykseen. Hamsterin vuosittainen lukeminen kuuluu ainakin parin talousoppineen ”päivystävän dosentin” lukulistalle.

Hannu Lehtilä

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*