Erot kuntien terveyden- ja vanhustenhuollon menoissa ovat edelleen suuret
Edullisin alue on Päijät-Häme, jossa rahaa käytetään 11 prosenttia keskiarvoa vähemmän.
Kuntien terveyden- ja vanhustenhuollon palvelumenot olivat 2 097 euroa asukasta kohti vuonna 2011. Kuntien väliset erot palvelutarpeissa ja niihin suhteutetuissa menoissa ovat merkittäviä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore selvitys.
Terveyden- ja vanhustenhuoltoon liittyviä palvelutarpeita oli eniten Itä- ja Etelä-Savossa, 22–25 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Myös palvelumenot olivat korkeimmat Itä-Savossa, 2 768 euroa asukasta kohti. HUS-alueella palvelutarpeita oli vähiten, 16 prosenttia vähemmän kuin koko maassa keskimäärin, ja palvelumenot olivat alhaisimmat, 1 862 euroa asukasta kohti. Erot palvelutarpeissa johtuvat väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta, sairastavuudesta sekä sosioekonomisesta asemasta.
Kirkkonummella, Limingassa, Espoossa, Kempeleellä ja Nurmijärvellä palvelutarpeita oli noin 30 prosenttia vähemmän kuin maassa keskimäärin. Sen sijaan Kuhmoisten, Luhangan, Rautavaaran, Vesannon ja Puumalan asukkailla oli palvelutarpeita noin 60 prosenttia enemmän kuin maassa keskimäärin. Eniten kustannuksia oli asukasta kohti Pelkosenniemellä, yli 3 670 euroa, ja vähiten Kontiolahdella, 1 500 euroa.
Päijät-Häme alueista edullisin
Kun kuntien terveyden- ja vanhustenhuoltoon käyttämät menot suhteutetaan väestön palvelutarpeisiin, järjestys muuttuu. Eniten rahaa terveyden- ja vanhustenhuoltoon käytetäänkin nyt Keski-Pohjanmaalla, Vaasassa, Itä-Savossa, HUS-alueella ja Lapissa, 5–7 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Vastaavasti Päijät-Hämeessä rahaa käytettiin vähiten, 11 prosenttia keskimääräistä vähemmän.
Kunnista Lumijoki ja Pertunmaa käyttivät rahaa suhteessa asukkaiden palvelutarpeisiin yli 20 prosenttia vähemmän kuin maassa keskimäärin. Pelkosenniemi, Savukoski, Enontekiö ja Utsjoki käyttivät rahaa vastaavasti yli 30 prosenttia keskimääräistä enemmän. Yli 20 000 asukkaan kunnista Heinola, Imatra, Lahti ja Jämsä käyttivät rahaa yli 10 prosenttia vähemmän, kun taas Vaasa ja Helsinki yli 10 prosenttia enemmän kuin maassa käytettiin keskimäärin vastaaviin palvelutarpeisiin.
Kustannuksiin vaikuttavat palvelutarpeiden lisäksi muun muassa palvelutoiminnan tehokkuus sekä julkisten ja yksityisten palvelujen tarjonta. Pienet kustannukset voivat johtua esimerkiksi toiminnan tehokkuudesta, julkisten palveluiden huonosta saatavuudesta tai yksityisten palveluiden laajasta käytöstä.
THL on julkaissut terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioituja menotietoja vuosittain vuodesta 2000 lähtien. Tarvevakioituja menotietoja on hyödynnetty terveyden- ja vanhustenhuoltoa koskevissa arvioinneissa ja päätöksenteossa.
