Näyttely esittelee hyvää elämää kaupungissa

Näyttely järjestetään Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston näyttely- ja infotila Laiturissa Kampissa.

Idea
näyttelyyn lähti siitä, että kaikkialla Suomessa on toteutettu viime
vuosikymmeninä laajoja kaupunkiympäristön parannushankkeita. Näiden
tulokset näkyvät kaduilla, toreilla ja puistoissa. Kaupunkien toimet
julkisten alueiden parantamiseksi kestävät jopa kansainvälisen
vertailun, mutta ne eivät ole koskaan saaneet osakseen erityistä
huomiota.

Kaupunkiympäristöä ei ole nostettu Suomessa
imagotekijäksi, vaikka se voi vaikuttaa kaupungin imagoon enemmän kuin
mikään yksittäinen tuote tai rakennus. Julkinen kaupunkitila on kaikille
avoin ”yhteinen olohuone”, jonka laatu vaikuttaa suoraan asukkaiden ja
vierailijoiden kuvaan kaupungista.
 
Näyttelyssä on mukana 20
kaupunkia: Kaikki WDC Helsinki 2012 -vuoden kaupungit Helsinki, Espoo,
Vantaa, Kauniainen ja Lahti sekä lisäksi Heinola, Imatra, Joensuu,
Jyväskylä, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Kotka, Mikkeli, Oulu,
Pietarsaari, Rauma, Riihimäki, Rovaniemi ja Turku.
 
Näyttelyllä
ja siihen liittyvillä oheistapahtumilla halutaan herättää keskustelua
siitä, millaisia tavoitteita kaupunkiympäristön kehitykselle ja
muotoilulle asetetaan tulevaisuudessa. Näyttelyn toteutuksesta vastaava
työryhmä koostuu kaupunkiympäristön suunnittelun alueella pitkään
toimineista suunnittelijoista, jotka edustavat alan suurimpia
suunnittelutoimistoja.
 

Enemmän huomiota kaupunkiympäristöön
 
Kaupunkiympäristön
suunnittelu on kehittynyt Suomessa voimakkaasti viimeisten 30 vuoden
aikana.

Kaupunkiympäristöön liittyvä tuote- ja ympäristösuunnittelu
käsittää julkisten ulkotilojen, katujen, aukioiden ja torien
kokonaisvaltaisen suunnittelun, kadunkalusteiden ja katupäällysteiden
muotoilun sekä valaistuksen ja kadun rakennelmien, kuten portaiden,
muurien ja katosten suunnittelun.

Ne vaikuttavat monin tavoin
ympäristön toimivuuteen, viihtyisyyteen ja laatuun ja sitä kautta
kaupunkielämään. Ympäristösuunnittelun parissa työskentelee tällä
hetkellä lukuisia muotoilijoita, sisustusarkkitehteja, arkkitehteja ja
maisema-arkkitehteja, mutta suunnittelualue on edelleen tuntematon.
 
Kansainvälisesti
kaupunkiympäristön ja kadunkalusteiden suunnittelu alkoi kehittyä 1960-
ja 70-luvuilla kävelykatujen rakentamisen myötä. Kävelykaduilla
vaatimukset ympäristön monikäyttöisyydestä, viihtyisyydestä ja laadusta
kasvoivat nopeasti. Suunnittelualue yhdisti uusien toimintojen,
liikenteen ja kunnallistekniikan vaatimukset sekä vanhojen
kaupunkikeskustojen rakennus- ja kulttuurihistorialliset lähtökohdat.
Vanhat kadut muokattiin uusia toimintoja tukeviksi muuttamalla
ajoratojen päällysteet ja valaistus jalankululle sopiviksi sekä
lisäämällä viihtyisyyttä ja oleskelua palvelevia kalusteita ja
istutuksia.
 
”Urban design” nähtiin selkeästi kaupungin
imagotekijänä, esimerkkinä Barcelonan julkisten alueiden laajat
parannushankkeet kaupungin valmistautuessa vuoden 1991 olympialaisiin.
Myös Euroopan kulttuuripääkaupunki-status antoi kaupungeille kimmokkeen
kohentaa imagoaan kehittämällä kävelykatuja, aukioita ja puistoja, mm.
Kööpenhaminassa vuonna 1996 ja Tukholmassa vuonna 1998. Kaupunkien
uudistetut aukiot, torit ja puistot jäivät pysyviksi muistoiksi
kulttuuripääkaupunkivuodesta. Sama kehitys näkyi myös Helsingissä, kun
kaupunki vietti Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta ja
450-vuotisjuhlavuotta vuonna 2000.

(KL)

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä