"On muitakin arvoja kuin talous. Ajatellaan järjellä, mutta tunteellekin pitää antaa tilaa" – Pertunmaan kunnalta loppuivat voimat
Pertunmaan kunnanjohtaja Leena Ruotsalaisen työhuone ei näytä tavalliselta kunnanjohtajan työhuoneelta.
Keskellä on pieni neuvottelupöytä, puolillaan papereita, ja ikkunan edessä järvimaiseman suuntaan sähköpöytä näyttöineen. Lattialla on räsymatto.
– Kun tulin taloon, tässä oli jättimäinen kirjoituspöytä ja nahkanojatuoli. Ne menivät varastoon. Sain tuliaisiksi seitsemän räsymattoa. Tuo on yksi niistä.
Ruotsalainen esittelee punaisenkirjavia villasukkiaan, joihin on kirjailtu Pertunmaan vaakuna. Huoneessa on kaksi kierrätysnojatuolia, joita hän sanoo terapiatuoleiksi. – Niissä saa istua ja puhua.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Ilmapiiri on kaikkea muuta kuin virkamiesmäinen, mutta ”aika on ollut piinaavaa ja paineista”.
– Ei olisi selvitty ilman huumoria ja ihania ihmisiä. Välillä on ollut pakko nauraa, muuten oltaisiin jo dead.
Arki on ollut kovaa. Pertunmaa on kriisikunta, ja nyt on edessä kuntaliitosselvitys. Kunta täyttäisi kahden vuoden kuluttua sata vuotta, mutta sitä merkkipäivää tuskin nähdään.
”Essote tappaa Pertunmaan”
Pertunmaa on noin 1600 asukkaan maaseutukunta Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen rajoilla. Taajamia on kaksi, kirkonkylä ja Viitostien varressa Kuortti. Kunta koottiin aikoinaan Mäntyharjun, Joutsan ja Hartolan palasista. Alkutuotannon osuus työpaikoista on parikymmentä prosenttia.
Kunnan talous ei enää selviydy lakisääteistä velvoitteistaan. Syyt ovat monet, ennen muuta soten menot ja negatiivinen valtionosuus.
Talousvaikeudet alkoivat, kun Etelä-Savossa perustettiin sosiaali- ja terveyshuoltoon nykyisen hyvinvointialueen edeltäjä Essote. Sote-uudistuksen hyvinvointialue Eloisa romutti talouden lopullisesti.
Vielä vuonna 2017 tase oli ylijäämäinen. Seuraavan vuoden soten lisälasku söi ylijäämän. Vuosi 2020 menetteli, mutta nyt alijäämää on 3,4 miljoonaa euroa. Se on pienelle kunnalle liikaa. Kriisikuntaluokitus asetetiin vuonna 2021.
Ruotsalainen tuli kunnan johtoon vuoden 2020 keväällä ja sanoi heti, että ”Essote tappaa Pertunmaan”.
Yritystä selviytyä kuitenkin oli. Kunta säästi itsensä kipeäksi. Kaikesta leikattiin, ja kehittämishankkeisiin haettiin rahaa erilaisista ohjelmista. Kun liitos alkoi olla totta, suunnitellusta kuntaveron korotuksesta luovuttiin.
Metsäomaisuuden myynnistä syksyllä 2023 tuli miljoona euroa, mutta se menee negatiivisten valtionosuuksien maksamiseen. Kunta möi 114 kappaletta energiayhtiö Suur-Savon Sähkö Oy:n osakkeita, mutta suunniteltu 700 osakkeen kauppa 7000 euron kappalehintaan ei toteutunut, sillä ei löytynyt sopivaa ostajaa.
Kuluvana vuonna kunnalle tuli puolen miljoonan euron lasku negatiivisesta valtionosuudesta, ainoana koko hyvinvointialueella. Keväällä maksettiin viimeisiä Essoten lisälaskuja. Valtiovarainministeriö ei kysellyt kunnan tilannetta, vaan maksut menivät ulosottoon.
– Emme kieltäytyneet maksamisesta. Rahaa vain ei ollut. Sitten arviointiryhmässä kävi ilmi, että meidän verot oli laskettu väärin. Hetken aikaa oli fiilis, että meitä vedätetään tarkoituksella.
Tiukalla aikataululla
Pertunmaan valtuusto päätti 18. joulukuuta kuntarakennelain mukaisen selvityksen aloittamisesta.
Aikataulu on kireä. Tavoite on, että valtuustot päättävät liitoksesta toukokuussa ja VM ennen juhannusta. Liitoksen on määrä astua voimaan vuoden 2025 alusta, mutta eri asia on se, kenen kanssa.
Ruotsalainen esitti liitosvalmisteluja, lähinnä sen jälkeen, kun oli asiaa väännetty ”järjellä ja tunteella ja päästy syvistä vesistä”. Luottamusjohto on ollut yksimielinen.
– Kaiken pohjana on ollut avoin tiedottaminen. Kyllä kaikki kuntalaisia myöten tietävät missä mennään.
Ruotsalainen ei lähde spekuloimaan sillä mihin tai miten Pertunmaa liittyy. Kunta odottaa selvitystä, jota tekee Eero Laesterä.
Naapureita on kaikkiaan viisi, Etelä-Savossa Mäntyharju ja Hirvensalmi, Päijät-Hämeen puolella Heinola ja Keski-Suomessa Joutsa. Osa päättäjistä kannattaa yhtä suuntaa, toinen toista, myös maakuntarajan yli. On lisäksi pohdittu, että kunta menee palasiksi.
Liitoksella pyritään turvaamaan pertunmaalaisten palvelut. Ruotsalainen on epäileväinen.
– Kun katsoo esimerkiksi Mikkelin ja Kouvolan seutujen isoja liitoksia, edessä on ollut vain palvelujen hitaampaa tai nopeampaa alasajoa.
– Liitos ei näytä pelastavan palveluja. Toisaalta liitos ei saa olla kuorma muille liitoskunnille.
Myönteinen asenne silti mukana
Kaiken vakavan keskellä on pitänyt yrittää säilyttää myönteinen asenne.
– Kysyin tekoälyltä, mikä on Pertunmaan tulevaisuus. Ei osannut vastata, vaan kehotti kääntymään kunnan viranhaltijoiden puoleen, naureskelee Ruotsalainen.
Pienen kunnan johtajan paikalta hän ennakoi, että kuntakentässä tapahtuu tulevina vuosina isoja rakenteellisia muutoksia.
– Kuntien määrä vähenee. Sanoisin, että esille tulee tuo 70 kunnan lukumäärä, sanoo Ruotsalainen viittaamalla Paras-hankkeeseen.
Kunnalle itsenäisyys on kuitenkin iso kysymys. Pertunmaalaisetkin selittivät ministeriötasolle arviointiryhmän valmisteluvaiheessa, että kyse ei ole vain euroista.
– On muitakin arvoja kuin talous. Ajatellaan järjellä, mutta tunteellekin pitää antaa tilaa. Ei auttanut, se on raha, joka puhuu.
Mikkeliläiset kuntapolitiikan konkarit Arto Seppälä ja Kirsi Olkkonen ovat nähneet usean kuntaliitoksen Mikkelin seudulla.
Seppälä (sd.), kahden kauden ex-kansanedustaja, on ollut kaupunginhallituksen puheenjohtajana kolmessa Mikkelin seudun kuntajaon muutoksessa ja Olkkonen (kesk.) oli Ristiinan kunnanhallituksen puheenjohtaja, kun Ristiina liittyi osaksi Mikkelin kaupunkia.
Seppälä, joka on myös Etelä-Savon hyvinvointialueen hallituksen varapuheenjohtaja, sanoo, että uudistunut sote-järjestelmä on luonut kokonaan uuden asetelman peruskunnan talouteen.
– Toimintaympäristö on muuttunut. Kunnat tasapainottavat ja hakevat käyttötalouden säästöjä, mutta sote-maailma on tuonut säästöpaineet eteen uudella tavalla.
Seppälä pohtii, olisiko luotava uusi kuntarakenne, jossa peruskunnalla olisi vahvempi ote omaan kuntatalouteensa soten vuoksi.
– Liitosta harkitsevien kannattaa tutkia tuottavuutta ja tehokkuutta ennen ratkaisuja. Soten menot ja väestön ikääntyminen ovat niitä merkkejä, joita pitää vahtia.
Valtiolta kaivataan vastaantuloa
Mikkelin kaupunki oli 1990-luvun lopulla tilanteessa, joka vaati maapolitiikan ja kuntatalouden uudistamista.
Vuonna 2001 voimaan tullutta kaupungin, Mikkelin maalaiskunnan ja Anttolan liitosta Seppälä kiittelee.
– Prosessi oli vaikea, mutta olen sitä mieltä, että se kannatti. Ei tehty liitosta, vaan luotiin uutta kuntaa. Toki kulujakin tuli, eikä tuottavuus alussa ollut ehkä paras mahdollinen. Tavoite oli pitemmällä tähtäimellä hakea kaupunkiseudun kehittymistä ja vahvempaa elinkeinopolitiikkaa.
Haukivuori hakeutui omasta tahdostaan Mikkeliin vuonna 2007 ja Ristiina ja Suomenniemi vuonna 2013.
– Kuntaliitoksissa valtion yhdistymisavustukset, niin sanotut porkkanarahat, olivat merkittävässä asemassa. Yhdistymisavustuksen lisäksi rahaa kanavoitui ministeriöiden kautta, ja valtio kompensoi valtionosuuksien putoamiset.
Nykyajan liitoksiinkin Seppälä perää valtion vastaantuloa.
– Pidän selvänä, että kuntakoon kasvattaminen auttaa kunnan taloutta ja että kuntakoot kasvavat. Kyllä leveämmillä hartioilla on merkitystä.
– Sote on muuttanut kuntien tulovirtaa. Valtiolta on turha odotella lisää rahoitusta palveluihin, mutta liitostilanteessa valtion on tuettava kuntajakoratkaisuja.
”Olisimme tulleet toimeen yksinkin”
Ristiina oli liitoksen voimaan tullessa vuonna 2013 noin 5 000 asukkaan varsin teollistunut maaseutukunta. Aloitteen Mikkelin suuntaan teki pieni naapurikunta Suomenniemi, jonka kuntatalous ei enää kantanut itsenäisenä kuntana. Suomenniemi vei neuvotteluihin mukaan Ristiinan, joka päätti katsoa liitoksen edut ja haitat.
– Olisimme tulleet toimeen yksinkin, mutta odotettavissa oli isoja investointeja ja velkaantumista, sanoo Olkkonen.
Liitosneuvottelut menivät varsin mutkattomasti, mutta Olkkonen myöntää, että liitos ei kuitenkaan ollut Ristiinassa helppo ratkaisu. Päätös syntyi valtuustossa äänestyksen jälkeen.
– Itse olin liitoksen kannalla, sillä ehdot puolsivat sitä. Ristiina sai etuja, muun muassa terveysaseman peruskorjauksen, varhaiskasvatukseen uusia tiloja ja rahaa infraan. Toki kritiikkiäkin tuli, sillä lukiota ei saatu säilymään. Se oli vaikea asia itsellekin.
Olkkonen sanoo, että päätös ei kaduta. Hän näkee Ristiinan osana koko Mikkeliä ja on ollut liitoksesta saakka mukana kaupungin kuntapolitiikassa.
– Ei voi sanoa, että tee tai älä tee liitosta, vaan täytyy punnita edut ja haitat. Erityisesti pitää arvioida lähipalveluja, varsinkin sote-palveluja: pystyykö kunta varmistamaan ne itse vai osana uutta kuntaa hyvinvointialuemallissa.
– Myös asukasluvun kehitystä pitää tarkkailla. Jos ei ole asukkaita, ei ole luvassa palvelujakaan.
Liitos ei takaa, mutta mahdollistaa
Kuntaliiton kuntatalousasioiden johtaja Sanna Lehtonen sanoo, että kuntaliitos ei automaattisesti takaa taloudellisia hyötyjä.
Liitos voi kuitenkin tuoda mukanaan mahdollisuuksia, jotka auttavat taloudellisten hyötyjen saavuttamisessa.
Parhaimmillaan Lehtosen mukaan liitos tuo mittakaavaetuja, kun palvelujen piirissä oleva väkimäärä kasvaa ja tuotantotekijöitä, tiloja ja henkilöstöä, voidaan hyödyntää tehokkaammin.
Liitoksen vuoksi voidaan esimerkiksi suurentaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yksiköiden kokoja, mikä pienentää yksikkökustannuksia tiettyyn rajaan sakka. Sivistystoimessa liitoksen vaikutus toimintaan voi olla suurempi kuin vaikutus kunnan talouteen.
On silti olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että kuntaliitoksilla ei ole säästövaikutuksia. Lehtonen viittaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimukseen, jonka mukaan liitokset eivät ole tuoneet säästöjä, mutta vaikuttaneet palveluverkkoon.
Lehtonen muistuttaa, että liitoksesta huolimatta talousongelmien ratkaisu edellyttää myös oikea-aikaista ja oikein mitoitettua päätöksentekoa, mikä voi tietää päätöksiä palveluverkon supistamisesta ja veronkorotuksista.
Teksti: Jukka Ahdelma
Kuvat: Jukka Laitinen
