Kuntaelämää: Kuplatodellisuutta
On helppo elää todellisuuskuplassa. Kuplassa kerää
ympärilleen samantaustaisen ja samanmielisen joukon, jonka kanssa oletetaan,
että kaikki muutkin ovat samaa mieltä maailman menosta, ihmisyydestä tai mistä
milloinkin. Todellisuuskuplassa kohistaan Twitterissä oman euroehdokkaan
puolesta ja kuvitellaan, että nyt on tulossa tosi jytky, kun ihan kaikki kannattavat meidän ehdokasta. Kun äänet lasketaan,
huomataan, että kannattajia on ollut vain pari tuhatta samanmielistä
twitter-seuraajaa. Tämä on kuplatodellisuutta.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on luonut oman
todellisuuskuplansa, jossa toistellaan mantrana sanoja: suomalainen työ,
työpaikat ja valtion työllistämistoimet. Rinne ja samanmieliset kuplakaverit
tuntuvat olettavan, että kansantalous on yksisilmäisesti vain
teollisuustyöpaikkoja ja vanhanaikaisia valtion työllistämistemppuja. Jos
minulla olisi neula, haluaisin kovasti puhkaista Rinteen kuplan ja saada hänet
näkemään todellisuuden ja kansantalouden laajemmin. Tämä olisi hyväksi sekä
sosiaalidemokraateille että koko Suomelle.
Vihreänä kuntapoliitikkona on myös vaarassa upota omaan
kuplaansa. Vihreässä kuplassa ollaan hivenen nenä pystyssä, arvotetaan omat
arvot muiden arvoja paremmiksi ja toistellaan taikasanoja: ilmasto, avoimuus,
tasa-arvo ja demokratia. Ystäväni ja tuttavani jakavat kuplan kanssani. Olemme
suurelta osin korkeasti koulutettuja ja vihertävästi ajattelevia. Harva meistä
on viettänyt koko elämäänsä samassa kaupungissa, suuri osa elänyt ulkomailla ja
monella on ulkomaalainen puoliso tai vähintään useita ulkomaalaisia ystäviä.
Identiteetti asettuu monella jonnekin suomalaisuuden ja eurooppalaisuuden
välimaastoon.
Kuntapolitiikan myötä olen tajunnut, että kuplani edustaa
todella pientä osaa kouvolalaisista. Mikäli haluan vaikuttaa kotikuntani
asioihin valtuutettuna, täytyy minun päästä pois kuplasta ja löytää yhteisiä
kuplan aineksia erikuplaisten kanssa. Jotkut poliitikkotuttavat muista
kaupungeista ovat kertoneet, että eivät tee yhteistyötä tiettyjen puolueiden
kanssa. Minulla ei ole tähän varaa eikä haluakaan. Asiat ratkaisevat ja
vaikuttaa voi vain yhteistyöllä. En ole pitänyt itseäni mitenkään
vasemmistolaisena, mutta olen tehnyt paljon yhteistyötä vasemmistoliiton
valtuutettujen kanssa viranhaltijoiden halutessa lakkauttaa maaseudun
pikkuneuvolat. Perussuomalaisten valtuutettujen kanssa on löytynyt yllättäen
yhteistä säveltä energia-asioissa ja kokoomuksen kanssa lukioverkossa.
Kuplatodellisuuteni on muuttumassa, olen pyrkimässä ulos kuplasta moniääniseen
ja -arvoiseen todellisuuteen.
Poliitikkojen lisäksi myös kuntien viranhaltijoilla on vaara
jäädä oman kuplatodellisuutensa vangiksi. Näin käy, kun todellisuutta alkaa
määrittää kuntalaisen hyvinvoinnin sijaan kaupungintalon näkökulma. Palvelut
halutaan viranhaltijakuplassa järjestää tehokkaasti ja yksinkertaisesti, sillä
se on byrokratian näkökulmasta parasta. Kuntalaisten moninainen todellisuus ei
kuitenkaan ole yksinkertaista, ei varsinkaan laajassa kuntaliitoskunnassa Kouvolassa,
jossa etäisyydet ovat suuret ja kaupungin muoto vaihtelee kaupunkialueesta,
lähitaajamaan, kyliin ja maaseutuun. Minä arvostan suuresti Kouvolan
viranhaltijoita, he tekevät mielestäni loistotyötä, mutta olen ollut
havaitsevinani kaupungintalokuplaa, jossa kaupungin kirjava todellisuus
unohtuu.
Mitä
kuplalle tapahtuu kun se törmää toiseen kuplaan? Jos kupla on vahva ja siitä
pitää järkähtämättä kiinni, jää oma kupla ehjäksi ja itse voi jatkaa elämäänsä
omassa todellisuuskuplassaan. Jännittävämpää on kuitenkin kuplien törmäys,
jossa molemmat kuplat hajoavat. Tällöin syntyy jotain uutta, parempaa ja
todellisempaa.
Kaisa Spies
Kirjoittaja on ensimmäisen kauden valtuutettu (vihr.) Kouvolassa. Kaisa Spiesin oma blogi löytyy osoitteesta http://kaisankouvola.blogspot.fi/.
