Soten korvausmallista ryöpsähti tietoturvakeskustelu

Viime viikolla julki tullut työ yksityisille sote-keskuksille maksettavan korvauksen määrittelyssä on saanut aikaan varsinaisen keskusteluryöpsähdyksen. Suunnitelma on herättänyt huolen tietoturvasta.

Valmistelussa olevassa mallissa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, kuinka paljon ihminen todennäköisesti tarvitsee sote-keskuksen palveluja. Niiden perusteella lasketaan kertoimet, joiden mukaan kustakin henkilöstä maksettava korvaus määräytyy.

Mallista tarkemmin Kuntalehdessä täällä.

Tietosuojavaltuutettu on kysellyt kansalasten tietosuojan perään. Oppositio on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, ja moni muukin on kiinnittänyt huomiota mahdollisiin tietosuojan riskeihin.

Koko korvauksen määritysjärjestelmän tarkoitus on, että kansalaisesta sote-keskukselle maksettava korvaus ja hänestä aiheutuva työ ovat mahdollisimman hyvin suhteessa keskenään. Silloin kermankuorinnan mahdollisuus minimoituu, ja kaikki asiakkaat ovat yrityksille yhtä hyviä.

Tämä ei voi olla mahdollista, ellei maksussa oteta huomioon ihmisten välisiä eroja, joiden lasketaan vaikuttavan siihen, paljonko he hoitoa tarvitsevat.

Paitsi jos korvaukset maksetaankin suoritettujen toimenpiteitten mukaan. Sellainen malli on kuitenkin todettu huonoksi siksi, että siihen sisältyy suuri ylihoitamisen ja siten kustannusten karkaamisen riski.

Tunteet heräsivät

Uutisoinnissa käytetty ilmaisu kansalaisten pisteytys on herättänyt kuumia tunteita. Valmistelijat eivät sitä ole käyttäneet, mutta se on levinnyt tehokkaasti.

Valmistelussa puhutaan hoidon tarpeesta. Keskustelussa tunteita onnistutaan nostattamaan puhumalla siitä, kuinka kalliiksi ihmiset tulevat palvelun tuottajille.

Valmistelijoille on tullut pyyhkeitä sekä siitä, että asiaa on valmisteltu salassa että siitä, että näin keskeneräinen asia on päästetty julkisuuteen.

Kaksi huomion kohdetta

Huoli tietoturvaruskiin kohdistuu kahteen asiaan. Toisaalta tietoa ihmisistä kootaan, kun THL valmistelee kerroinjärjestelmää, jonka mukaan sote-keskuksille maksetaan korvaukset.

Toinen asia on sitten se vaihe, jossa kunkin kansalaisen kertoimet määritellään.

THL:n tutkimus on edellyttänyt tutkimuslupia, ja niiden käsittely on viivästyttänyt työtä.

Jos järjestelmä aikanaan astuu voimaan, Kela laskee kunkin kansalaisen kertoimen. Se edellyttää, että Kela kokoaa yhteen häntä koskevia tietoja. Niiden säilyminen turvassa on herättänyt huolta.

Samaan vaiheeseen liittyy keskustelu siitä, saako ihminen itse nähdä, mitä tietoja hänestä viranomaiset käyttävät.

Valmistelkussa on lähdetty siitä, että kertoimia ja niiden perusteella laskettavaa korvausta ei kerrota kenellekään. Ihminen pystyy kuitenkin sen itse laskemaan, sillä kertoimista on määrä tulla julkisia.

Oleellisempaa on se, että palvelun tuottaja ei saa tietää yksittäisestä kansalaisesta maksettavan korvauksen perusteita, koska niihin voi liittyä asioita, joita ihminen ei halua palvelun tuottajalle kertoa.

Muitakin tietosuojakysymyksiä

HUSin hallintoylilääkäri ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan, että tietosuoja on muutenkin ajankohtainen asia sote-lainsäädännössä. Eduskunnassa on käsiteltävänä parhaillaan myös laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen toissijaisesta käytöstä. Se antaisi terveyspalvelujen tuottajalle mahdollisuuden palvelun käyttäjien profiloimiseen.

Säännösehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajalla on oikeus käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelunantajan vastuulla toteutettavan palvelutoiminnan tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten, Lehtonen kirjoittaa.

Hän viittaa EU:n asiaa koskeviin säädöksiin ja katsoo, että laki tavallaan asettuu rajoitusten yläpuolelle.

Lehtonen on ollut perustuslaki- sekä sosiaali- ja terveysvaliokuntienkuultavana asiasta.

– Oma suositukseni lainsäätäjälle oli, että jos terveyspalvelujen järjestäjälle tai tuottajalle annetaan oikeus profiloida potilaita, tulee lainsäädännössä tarkasti määritellä, mitkä ovat tällaisen profiloinnin periaatteet ja rajoitukset ja millainen oikeusturva profiloinnin kohteeksi joutuneelle henkilölle annetaan.

Mureneva luottamuksellisuus

Laki toissijaisesta käytöstä sekä suunnitelmat henkilötason riskikertoimien laskemisesta arkaluonteisten henkilötietojen perustella ovat uusia esimerkkejä hoitosuhteen luottamuksellisuuden murenemisesta Suomessa. On varmasti syytä sanoa jo ääneen, että potilastietojen salassapito Suomessa on heikolla tasolla eurooppalaiseen standardiin verrattuna ja ehkä jo heikointa koko Euroopassa, Lehtonen kirjoittaa.

Hän huomauttaa myös, että esimerkiksi poliisin mahdollisuus saada potilastietoja on Suomessa poikkeuksellisen laaja.

Yleisradion Ykkösaamussa haastateltu uudistuksen projektijohtaja Päivi Nerg vakuutti luottavansa suomalaiseen tutkimusetiikkaan.

Vihreitten kansanedustaja Jyrki J. Kasvi katsoo Iltalehdessä, että Suomessa on poikkeuksellisen laadukkaat ja arvokkaat rekisterit jopa maailmanmittaluokassa.

Hänen mukaan nyt pitää huolehtia esimerkiksi siitä, etteivät suomalaisten terveystiedot päädy kansainvälisen lääkeyrityksen omaisuudeksi, kuten maailmalla on jo käynyt.

– Vasta sitten, kun tiedämme millä tavalla kapitaatiomallin pisteytys lopulta tehdään, voi mallia kommentoida kunnolla, Kasvi sanoo.